Ihanat asuinsijat

Psalmi 84 tunnetaan Koran lasten psalmina. Se kuvaa osaltaan Israelin kansan vaellusta erämaassa. Osa kansasta oli noussut kapinaan johtajiaan Moosesta ja Aaronia vastaan. Korah joukkoineen opetti, että koko kansa on pyhä. Tällainen opetus ei ollut Jumalan mielen mukaista. Neljännessä Mooseksen kirjassa kirjoitetaan, kuinka Jumala rankaisi Korahin joukkoja (4. Moos. 16:32).
Luther kirjoittaa psalmin 84 esipuheessa, kuinka psalmissa kuvataan Jumalan seurakunnan asumista ja sen ihanuutta. Ne, jotka pysyivät kuuliaisina Jumalan äänelle, iloitsivat Jumalan seurakunnasta.

Jumalan seurakunta

Jo Vanhan liiton ajan matkamiehet näkivät uskon kautta Jumalan seurakunnan, pyhällä vuorella olevan Herran Siionin, jossa Jumala antaa täydellisen kirkkautensa paistaa (Ps. 50:2). Profeetta Jesaja katseli Uuden liiton seurakuntaa, jossa ”aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat”. Murhe ja huokaus ovat kaukana, ja Herran vapaiksi ostamat kantavat päänsä päällä ikuista iloa. (Jes. 35:5, 10.)

Nämä profeettojen ennustukset ovat toteutuneet. Tälläkin ajalla Jumalan seurakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17).

Jumalan sanassa kehotetaan arvostamaan seurakunnan kokoontumisia ja kuulemaan, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Apostoli Paavali kirjoitti Jumalan seurakunnasta myös perheenä: ”Te ette siis ole enää vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Herra Jeesus.” (Ef. 2:19–20.)

Seurakunnan ihanuus

Jumalan seurakunta on aina ollut taisteleva seurakunta maan päällä. Psalmi 84 kuvaa, kuinka Koran lapset kilvoittelivat ja tekivät uskon matkaa taistelujen keskellä. He pitivät kallisarvoisena omakohtaista uskoa ja asumista Jumalan seurakunnassa. He lauloivat: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Zebaot. Sillä lintu on kodin löytänyt ja pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.” (Ps. 84:3–4.)

Tälläkin ajalla Jumalan lapset iloitsevat omakohtaisesta uskosta Jumalan seurakunnan keskellä. Viinipuuvertauksessaan Jeesus opetti omakohtaisen uskon ja Kristuksen ruumiin, Jumalan seurakunnan, välistä yhteyttä: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Joka ei minussa pysy, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois ja se kuivuu.” (Joh. 15.) Jeesuksen vertauksen mukaan oksan elämä riippuu siitä, onko yhteys runkoon ehyt ja kunnossa. Saamme rukoilla, että Jumalan seurakunta näkyisi meille aina rakkaana ja kalliina.

Jumala antaa täydellisen kirkkauden paistaa seurakunnassaan. Profeetta Sakarja näki seurakunnan esikuvana kultaisen kynttilänjalan, jonka päällä oli malja ja seitsemän lamppua. Jumala on antanut seurakunnassaan meille kaiken, mitä tarvitsemme. Meiltä ei puutu mitään.

Kilvoituksen matkalla

Koran lapset luottivat ja turvasivat elämässään ja uskon kilvoituksessaan Jumalan huolenpitoon: ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy ja vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.” (Ps. 46:1–2, 7.) ”Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla” (Ps. 84:10).

Koran lasten kokemukset voivat olla tuttuja myös tämän ajan Jumalan lapsille. Joskus voimme tuntea, kuinka matka käy kuin ”itkun laakson” lävitse. Uskomisen ilon keskellä voi olla murheita, elämän ristiriitoja ja epäilyksiä. Kuitenkin Jumala on auttanut. Jumalan avaamat mahdollisuudet ovat usein alkaneet siitä, mihin omamme ovat loppuneet.

Turvanamme on Jumalan armovaltakunta, josta kuuluu lohdutuksen sana ja ennen kaikkea evankeliumin ilosanoma syntien anteeksiantamuksesta. Saamme rukoilla, että etsivä ihminen löytäisi Jumalan valtakunnan ja pääsisi iloitsemaan omakohtaisesta uskosta. Se vie kerran iankaikkiseen elämään taivaassa. Jumalan sanassa luvataan, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.