Siellä näki nyt koko kansa

Eikö se ollut viikkoja vanha juttu?

Miksi näkivät, ruokkivatko itseään tuollaisella harhaisella tavalla, kuvitelmalla olevansa oikeutettuja seuraamaan sairaalla tavalla toisen ihmisen elämään, sortumalla rikoksiin vedättämänä?

Kuin heillä olisi "tiedotuskanava" jonka pauloissa he ovat, luuletellen sitä myötä tulevansa joksikin, siinä hypessä, alistumalla, luulevat nousevansa.

Vai salattuja elämiäkö katsoit, ja luulet sen olevan sellaisenaan totta?

Niin ei tiedä mikä pahan olosi aiheuttaa, mutta käy tunteesi läpi omassa rauhassa. Kaikista suurin moka varsinkin eron jälkeen on lähteä liian pian baariin ja sitten kännipäissään vuodatella kyyneliä tai sekoilla jonkun kanssa, joka jättää aamun tullen. Silloin viimeistään huomaa, miten rikki on. Kannattaa antaa itselleen sitä aikaa, jotta sopeutuu tilanteeseen ja hyväksyy tapahtuneen, sellainen kun ei tapahdu ihan yhdessä yössä. Upea päivä taas tulossa ja kohta...

Miksi on niin paha olla? Osaisitko analysoida? Onko ajatusta, mikä auttaisi?

Mulla vähän samaa vikaa. Paitsi etten niin muiden näkemisistä tiedä, hän haukansilmä ehkäpä näkee. Se etten hän näe, ei ainakaan auta. Se on jo tullut selväksi. Vaikka olisi paha olla, niin muutun joka tapauksessa iloisemmaksi kun hänet näen. Yllättävä viimeaikaisin havainto on hänen äänensä. Sitä kaipaan paljon. Hänen ääni on kuin terapiaa ja se höpöttely. Voisin kuunnella sitä loputtomiin ja vaikka nukahtaa sitten.