Haluan rohkaista jok ikistä täällä vertaisapua hakevaa. Saatte itsenne kuntoon, henkisesti ja psyykkisesti, uskokaan vaan. Nää on vaan kokemuksia, joita toisille tulee, jotkut pääsee vähemmällä. Mut hei kaikki tääl, älkää jääkö tunteidenne vangiksi. Silloin kun on näitä ikäviä juttuja ja suru puskee puseroon, lähtekää reippaasti tekemään jotain. Harrastusta, mitä vaan, mikä antaa aivoille ajateltavaa. Lähtekää tekeen ja kokeen uusia asioita. Sitten tulee väkisinkin uusia asioita ja 'ruokaa' aivoille, ja sydämelle. Tällai ikään kuin autatte elimistöänne eteenpäin. Kuulostaa hölmöltä ja tekemällä tehdyltä, mutta auttaa. Ja sit alkaa uusi elämä, paljon viisaampana : )
Se ikävöinti loppuu joskus
kokemusta.on
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäs kun on jo kauan lue kuukausia tehnyt ja touhunnut, aivoilla ja ilman, mutta yhä suunnilleen aina vapaahetken tullen palaa mieleen... Monta kertaa päivässä saa komentaa itseään säilyttämään realismin ettei turhia toivetunteita nouse. Loppuuhan se joskus mutta ilmeisesti ei tehden vaan odottaen aikansa:(
Tanks, veri kuut.
Ei varmaan lopu joss se olikin jokusielun puolikas kenet tapasit :D
Ei ole silloin ollut oikeasti sielun puolikas. Vain kuviteltuja sielun puolikkaita tällaisella palstalla ikävöidään. Tämän takia saatte kaikki olla varmoja, että paranette.
ehkä minun on parempi niistä ystävistä luopua. henkistä kiusaa en jaksa
hoidan kiusaajan poliisin kera ja jätän ystävät. ei se muuta vaadi. en jaksa pitää yhteyttä, jos ei haluta pitää.
oikeita ystäviä eivät ole ne, jotka kiusaajaa mielyttää ja unohdun.