pelastus/hoitoalan työntekijältä.
Oli nimittäin paikallisessa ilmaislehdessä juttu tyypin blogikirjoituksesta. Tyyppi siinä kertoi, miten häntä on työssään uhattu fyysisesti ja verbaalisesti. Ilmeisesti aiheen blogikirjoitukseen sai, kun nyt on niin siitä G1:stä puhuttu ja oletetuista potilaiden kokemista väkivaltaisuuksista ja muista epäasiallisuuksista sekä kaltoinkohteluista.
No, mitä naiivia? Onhan se nyt kamalaa, jos henkilö, jonka työ on auttaa, siis työ on auttaa, joutuu kokemaan työssään uhkaa.
No, sepä siinä onkin se naivius. Itsehän se on sen työnsä valinnut. Työnsä on auttaa henkilöä, olkoon hän millainen tahansa, jos hän vain apua tarvitsee! Ja jos on uhkatilanne, niin apua tulee sieltä toiselta virkamiestaholta ja mitä kiireimmin. Ei tarvitse mennä ottamaan turpiin! Mitä siis valittaa, miksi pitää kertoa meille se, minkä me jo tiedämme entuudestaan. Nimittäin sen, että yhteiskunnassa on kaikenlaisia ihmisiä, on väkivaltaisia ja on päihdetyyppejä. Ja kun tuo kirjoittaja on sen ammattinsa valinnut, niin on kaiketi ollut tietoinen näitten tyyppien olemassaolosta! No, mitä se haluaa, kun meille kertoo niistä uhkatilanteistaan? Haluaako se lain, että känniläisiä, tappelupukareita, päihteiden käyttäjiä, haisevia pummeja, ei tarvitsisi edes auttaa? Haluaisiko se siirtyä työhön, jossa hän auttaa vain eliittirouvia ja -herroja, eliittimuksuja, jotka tulevat kauniisti kumartaen ja kovasti kiittäen herran hoidettaviksi... Mitä? No jaa, kyllä sitä eliittiyksilökin voi olla kännissä väkivaltainen, onhan niitäkin juttuja lehdistä luettu, kun muksivat toisiaan ja rattijuoppoina örveltävät poliisille ja uhittelevat, ja kysyvät, etkö sinä tiedä kuka minä olen!
Vai oliko kirjoituksen aiheena itse asiassa se, että tuo nuori kirjoittaja, 28-vuotias, kokee olevansa niin arvokas ihminen sen ammattinsa takia, sen hankitun ja hankinnassa olevan ammattinimikkeen vuoksi, että on se nyt niin sääli, että hän, arvokas ihminen, joutuu kokemaan uhkaa, häntä uhkaillaan, känniläiset soittavat suutaan, osoittelevat nyrkillä ja sitä rataa, että tätäkö varten hän sen ammattinimikkeen hankki, auttakaa nyt häntä arvokasta ihmistä, eihän hänen nyt tarvitse, arvokkaan ihmisen, näitä örveltäjiä kohdata! Jakaa meille sitä kokemustaan siitä omasta arvokkuudestaan, jonka hän ammattinimikkeen kautta saa! Mitä? Näin sen jutun voi tulkita, että hän kokee olevansa liian arvokas ihminen kohtaamaan moisia tyyppejä, vaikka se kohtaaminen juuri sen ammattinimikkeen ja työn kautta hänelle nyt kuuluu! Hän kokee siis ristiriitaa sen oman tittelin kautta tulleen arvonsa ja työn arjen kautta. Loppujen lopuksi, kuinka monta ihan tavallista keikkaa hänen arkeensa potilastyöntekijänä kuuluu, todennäköisesti enemmän kuin niitä uhkatilanteita, mutta niistä uhkatilanteista hän haluaa päästä. Joo, ja onko niitä uhkatilanteita ollut ennen hänen työelämänsä alkua? On, mutta silloinpa ei välttämättä ollut somea ja nettiä, johon voi kaikille suomalaisille ja suomea osaaville kertoilla, että näin minä arvokas ihminen joudun kokemaan kaikenlaista arvoani loukkaavaa!
Sitten vielä se, että lopussa kun kerrotaan tuon kirjoittajan henkilötietoja, niin mainitaan, että hän on pienen lapsen isä! No, siinäpä tulee lisää arvoa henkilölle. Sen lisäksi että hän on ammattinimikkeen kautta arvokas, niin hän on vielä isänä arvokas. Ei sentään sanonut, että on vielä vaimokin olemassa, tai ehkä eronnut, vai muistanko väärin, en kyllä mene katsomaan, minä en sitä Turkulaispaskaa enää mene avaamaan! Mutta siis - arvo sen kun kasvaa näihin hoidettaviin nähden, isä ja ammatti... On se sääli, kun joutuu työssään, jonka on itse valinnut, maailman pahuutta kohtaamaan, arvohan siinä kärsii. Ai niin, ehkä sillä työnantajalla on ryhmähenkivakuutus, että jos henki työssä menee, niin kyllä se lapsi elantonsa saa! Älä kirjoittaja sure, kyllä susta on huoli pidetty.
Joo, kyllä on arvo tosiaan. Toista se on niillä, joita tuo paskasakki monottaa sen minkä kerkiää, ei ole edes oikeutta hankkia itsellensä tienestiä, niin nauretaan duunipaikasta härskeillä vitseillä ja solvauksilla ja herjauksilla pellolle, sitä kun ei noitten itsensä tarvitse sietää, sen sijaan heillä itsellänsä on jostain kumman syystä näköjään oikeus tehdä ihan mitä vain, ihan pelkästä huvittelun halusta!
Vai, että erityisen arvokas henkilö! Itsehän on työnsä valinnut. Jos rupeaa tuntuun, että arvokas ihminen joutuu kohta hengiltä tai joutuu muuten sietämään ylenmäärin asiattomuuksia, niin ei kuin työtä vaihtamaan! Itsehän on valinnut osansa!
Oli nimittäin paikallisessa ilmaislehdessä juttu tyypin blogikirjoituksesta. Tyyppi siinä kertoi, miten häntä on työssään uhattu fyysisesti ja verbaalisesti. Ilmeisesti aiheen blogikirjoitukseen sai, kun nyt on niin siitä G1:stä puhuttu ja oletetuista potilaiden kokemista väkivaltaisuuksista ja muista epäasiallisuuksista sekä kaltoinkohteluista.
No, mitä naiivia? Onhan se nyt kamalaa, jos henkilö, jonka työ on auttaa, siis työ on auttaa, joutuu kokemaan työssään uhkaa.
No, sepä siinä onkin se naivius. Itsehän se on sen työnsä valinnut. Työnsä on auttaa henkilöä, olkoon hän millainen tahansa, jos hän vain apua tarvitsee! Ja jos on uhkatilanne, niin apua tulee sieltä toiselta virkamiestaholta ja mitä kiireimmin. Ei tarvitse mennä ottamaan turpiin! Mitä siis valittaa, miksi pitää kertoa meille se, minkä me jo tiedämme entuudestaan. Nimittäin sen, että yhteiskunnassa on kaikenlaisia ihmisiä, on väkivaltaisia ja on päihdetyyppejä. Ja kun tuo kirjoittaja on sen ammattinsa valinnut, niin on kaiketi ollut tietoinen näitten tyyppien olemassaolosta! No, mitä se haluaa, kun meille kertoo niistä uhkatilanteistaan? Haluaako se lain, että känniläisiä, tappelupukareita, päihteiden käyttäjiä, haisevia pummeja, ei tarvitsisi edes auttaa? Haluaisiko se siirtyä työhön, jossa hän auttaa vain eliittirouvia ja -herroja, eliittimuksuja, jotka tulevat kauniisti kumartaen ja kovasti kiittäen herran hoidettaviksi... Mitä? No jaa, kyllä sitä eliittiyksilökin voi olla kännissä väkivaltainen, onhan niitäkin juttuja lehdistä luettu, kun muksivat toisiaan ja rattijuoppoina örveltävät poliisille ja uhittelevat, ja kysyvät, etkö sinä tiedä kuka minä olen!
Vai oliko kirjoituksen aiheena itse asiassa se, että tuo nuori kirjoittaja, 28-vuotias, kokee olevansa niin arvokas ihminen sen ammattinsa takia, sen hankitun ja hankinnassa olevan ammattinimikkeen vuoksi, että on se nyt niin sääli, että hän, arvokas ihminen, joutuu kokemaan uhkaa, häntä uhkaillaan, känniläiset soittavat suutaan, osoittelevat nyrkillä ja sitä rataa, että tätäkö varten hän sen ammattinimikkeen hankki, auttakaa nyt häntä arvokasta ihmistä, eihän hänen nyt tarvitse, arvokkaan ihmisen, näitä örveltäjiä kohdata! Jakaa meille sitä kokemustaan siitä omasta arvokkuudestaan, jonka hän ammattinimikkeen kautta saa! Mitä? Näin sen jutun voi tulkita, että hän kokee olevansa liian arvokas ihminen kohtaamaan moisia tyyppejä, vaikka se kohtaaminen juuri sen ammattinimikkeen ja työn kautta hänelle nyt kuuluu! Hän kokee siis ristiriitaa sen oman tittelin kautta tulleen arvonsa ja työn arjen kautta. Loppujen lopuksi, kuinka monta ihan tavallista keikkaa hänen arkeensa potilastyöntekijänä kuuluu, todennäköisesti enemmän kuin niitä uhkatilanteita, mutta niistä uhkatilanteista hän haluaa päästä. Joo, ja onko niitä uhkatilanteita ollut ennen hänen työelämänsä alkua? On, mutta silloinpa ei välttämättä ollut somea ja nettiä, johon voi kaikille suomalaisille ja suomea osaaville kertoilla, että näin minä arvokas ihminen joudun kokemaan kaikenlaista arvoani loukkaavaa!
Sitten vielä se, että lopussa kun kerrotaan tuon kirjoittajan henkilötietoja, niin mainitaan, että hän on pienen lapsen isä! No, siinäpä tulee lisää arvoa henkilölle. Sen lisäksi että hän on ammattinimikkeen kautta arvokas, niin hän on vielä isänä arvokas. Ei sentään sanonut, että on vielä vaimokin olemassa, tai ehkä eronnut, vai muistanko väärin, en kyllä mene katsomaan, minä en sitä Turkulaispaskaa enää mene avaamaan! Mutta siis - arvo sen kun kasvaa näihin hoidettaviin nähden, isä ja ammatti... On se sääli, kun joutuu työssään, jonka on itse valinnut, maailman pahuutta kohtaamaan, arvohan siinä kärsii. Ai niin, ehkä sillä työnantajalla on ryhmähenkivakuutus, että jos henki työssä menee, niin kyllä se lapsi elantonsa saa! Älä kirjoittaja sure, kyllä susta on huoli pidetty.
Joo, kyllä on arvo tosiaan. Toista se on niillä, joita tuo paskasakki monottaa sen minkä kerkiää, ei ole edes oikeutta hankkia itsellensä tienestiä, niin nauretaan duunipaikasta härskeillä vitseillä ja solvauksilla ja herjauksilla pellolle, sitä kun ei noitten itsensä tarvitse sietää, sen sijaan heillä itsellänsä on jostain kumman syystä näköjään oikeus tehdä ihan mitä vain, ihan pelkästä huvittelun halusta!
Vai, että erityisen arvokas henkilö! Itsehän on työnsä valinnut. Jos rupeaa tuntuun, että arvokas ihminen joutuu kohta hengiltä tai joutuu muuten sietämään ylenmäärin asiattomuuksia, niin ei kuin työtä vaihtamaan! Itsehän on valinnut osansa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.