Olenko epäonnistuja?

Mietin usein elämääni, sitä mitä minulla on ja mitä ei ole. Tarkastelen ikätovereitani, verraten omaa elämääni heidän elämäänsä. Huomaan usein, että asiat joita heillä on, eivät ole edes itselleni niin tärkeitä. Mutta ne tuntuvat olevan tärkeitä ihmisille meidän ympärillämme. Heille jotka muodostavat meistä hiljaisen mielipiteen ja jättävät sen kertomatta.

Kun ajattelen lähtökohtia elämään, visualisoin edessäni vuoren.
Suuri valkoista valoa säkenöivä mieshahmo seisoo vuoren yläpuolella.
Kaikessa viisaudessaan hän asettelee ihmisiä vuorelle, toiset hän asettaa vuorenhuipulle, toiset vuorenjuurelle. Minua hän tarttuu niskasta ja asettaa roikkumaan kalliokielekkeelle.

Kun asetelma on valmis hän huutaa "kamera käy". Kamppailen ja onnistun kampeamaan itseni kallionkielekkeelle, olen hiestä märkä ja sydämeni lyö kuin viidakkorumpu, mutta päätän jatkaa kiipeämistä vuorenhuipulle.

Vihdoin olen huipulla, missä kaikki muut ovat? Kysymys jota kysyn itseltäni.
Olenko epäonnistuja? Kiipeänkö alas vai jäänkö odottamaan jos joku toinenkin jäi ihailemaan alppiruusujen kauneutta?

:).
10<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Pystytä telttaleiri sinne huipulle ja katso kun muut luulevat siellä olevan nyt jotain suurtakin tavoiteltavaa kun auringonsäteet tuikahtelevat telttakankaan kyljestä alas rinteille. Kuin sopulit näet pian polkujen tuovan täydellisyyteen pyrkiviä luoksesi, eri rinteitä pitkin. Tavoittelemaan kultaa joka kimaltaa auringossa. Ja juuri kun jonot ovat saavuttamaisillaan leirisi ja totuus paljastuu, hyppäät alas ja leijailet laskuvarjollasi vapauttasi jatkamaan uusissa ylämäissä. Aina on jotain suurempaa saavutettavaa kuin näkyvä.

Äänestä

Olen koulutettu, naimisissa, raskaana ja asun velattomassa omakotitalossa. Ainoana TÄYssisarukseni, isoveli väittelee pian tohtoriksi.

Mitä minulla ei siis ole "toisten nimissä kirjoittelija"?

Vastustan turkistarhausta. En välitä autoista enkä veneistä, suurista juhlista nyt puhumattakaan.

Äänestä
  • Vielä kun oppisit lukemaan ja ymmärtämään lukemasi.

    Äänestä

  • Hienoa kirjoitti:

    Vielä kun oppisit lukemaan ja ymmärtämään lukemasi.

    ilta-naurut

    Äänestä

Kuka tuo mieshahmo sitten olisi? Jumala ei sellaista tee, että asettaa ketään lähtökohtaisesti kallionkielekkeelle. Kukaan mieskään tuskin niin tekee, joten edustaako hahmo sinulle jotain muuta?

Äänestä
  • Tuotetta

    Äänestä

ainakin olet taitava kirjoittaja ja kykenet rationaaliseen ajatteluun.

Äänestä

Huipulla voi olla yksinäistä tai hankaluuksien vaikeuksien jälkeen huomaa elämän kauneuden tai itsensä haastaminen/voittaminen tekee sinusta voittajan tai lähellä kuolemaa käynyt oppii arvostamaan elämää ja näkemään muutakin kuin itsensä.Juttua voi tulkita monella tapaa jokainen omalla tavallaan.

Äänestä

kyllä minä olen huipulla sinun kanssasi vuorella ja heitän köyttä muille että pääsevät myös itsekin kapuamaan. huutelen totuuksia ja kuuntelen kuka on kateelinwn että olen siellä

katkaisen köydet heiltä jotka eivät ansaise tulla krimikaaleja ja kateellisia henkilöitä en ota mukaani. teen parannuksen joten mieleni on vielä kevyempi huolehdin heistä jotka eivät osaa huolehtia itsestää suojelmalla heitä näiltä kateellisilta kieroilijoilta.

olen muuttanut tapaani en ota kavereita jotka satuttaa muita ystäviäni, en enää usko että muuttuvat koska silloin koetaan että hyväksyn asian.

ne muuttuvat vasta kun joutuvat itse kärsimään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


piisamirottafilosofisoi kirjoitti:

Mietin usein elämääni, sitä mitä minulla on ja mitä ei ole. Tarkastelen ikätovereitani, verraten omaa elämääni heidän elämäänsä. Huomaan usein, että asiat joita heillä on, eivät ole edes itselleni niin tärkeitä. Mutta ne tuntuvat olevan tärkeitä ihmisille meidän ympärillämme. Heille jotka muodostavat meistä hiljaisen mielipiteen ja jättävät sen kertomatta.

Kun ajattelen lähtökohtia elämään, visualisoin edessäni vuoren.
Suuri valkoista valoa säkenöivä mieshahmo seisoo vuoren yläpuolella.
Kaikessa viisaudessaan hän asettelee ihmisiä vuorelle, toiset hän asettaa vuorenhuipulle, toiset vuorenjuurelle. Minua hän tarttuu niskasta ja asettaa roikkumaan kalliokielekkeelle.

Kun asetelma on valmis hän huutaa "kamera käy". Kamppailen ja onnistun kampeamaan itseni kallionkielekkeelle, olen hiestä märkä ja sydämeni lyö kuin viidakkorumpu, mutta päätän jatkaa kiipeämistä vuorenhuipulle.

Vihdoin olen huipulla, missä kaikki muut ovat? Kysymys jota kysyn itseltäni.
Olenko epäonnistuja? Kiipeänkö alas vai jäänkö odottamaan jos joku toinenkin jäi ihailemaan alppiruusujen kauneutta?

:).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu