Kokosin täältä muutamia juttuja mitkä sopii itseeni 100% ja lisäsin jotain mitän nyt osasin sanoa/tuli mieleen... kun ei vittu tämäkään meinaa luonnistua ja käy hermoon. Mitä mun pitäis tehä? terveyskeskukseen?
Haluan olla mahdollisimman paljon yksin
Vaikea lähteä ihmisten ilmoille ja kun lähtee, toivoo, ettei ainakaan törmää tuttuihin tai joudu tekemään tuttavuutta kenenkään kanssa. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
En tunne yhtikäs mitään? Ei stressiä, surua, mielihyvää, kiinnostusta entisiin kiinnostuksenkohteisiin, iloa, odotusta, häpeää? Eikä jaksa välittää mistään, esim. ei haittaisi jos en huomenna enää heräisikään? Ei siis kuitenkaan ole itsetuhoisia ajatuksia. Mitään en saa aikaiseksi.
Unirytmi on aivan sekasin ja keskittymiskyky muisti tuntuu ihan olemattomilta.
Öisin ei voi pitää peittoa useinkaan, kun alkaa oikeesti hiki valumaan ja muutenkin sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kuulen sen korvissani (em. asiaa ilmenee myös päivisin). Haluaisin nukkua jopa mieluummin liikaa pois tätä pahaa oloani, mut nyt en saa ees levättyä normaalisti.
Mikään ei enää kiinnosta enkä tiedä edes mitään mikä voisi muuttaa elämäni mielenkiintoa koska mikään ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Ei löydy motivaatiota mihinkään harrastuksiin, keskustelu ihmisten kanssa tuntuu teennäiseltä lässytykseltä.
Väsyttää vaan eikä voi tehdä mitään koska ei löydy mihinkään kiinnostusta, muutaman kaverin luona käynyt kylässä, mutta vierailut ovat mielestäni ollut todella tylsiä ja olen vain odottanut, että pääsisi himaan nukkumaan.. ei vaan kiinnosta edes ihmiset enään.
Vanhemmillani olen käynyt joskus vkl mutta ei jaksa innostaa mikään sielläkään, jotain samaa paskaa se sielläkin on aina.. Ei ole yksinkertaisesti aihetta joka kiinnostaisi minua.
Päivät menee selaillen vaan nettiä vaikka sieltä mitään mielenkiintoista löydy, samoja sivuja päivittäen koska mihinkään ei pysty keskittymään. Leffoja olen yrittänyt katsella, mutta ei kiinnosta nekään ja niihinkään voi keskittyä kerralla kun 15min max. Ulos ei jaksa lähteä kun ei siellä mitään ole ja näin voi mennä äkkiä viikko sohvalla käymättä edes kaupassa.
Beetasalpaajia syöny jo 4v kun meinaa lisälyöntejä puskea milloin missäkin tilanteessa.
Mitä seuraavaksi syödään?
Haluan olla mahdollisimman paljon yksin
Vaikea lähteä ihmisten ilmoille ja kun lähtee, toivoo, ettei ainakaan törmää tuttuihin tai joudu tekemään tuttavuutta kenenkään kanssa. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
En tunne yhtikäs mitään? Ei stressiä, surua, mielihyvää, kiinnostusta entisiin kiinnostuksenkohteisiin, iloa, odotusta, häpeää? Eikä jaksa välittää mistään, esim. ei haittaisi jos en huomenna enää heräisikään? Ei siis kuitenkaan ole itsetuhoisia ajatuksia. Mitään en saa aikaiseksi.
Unirytmi on aivan sekasin ja keskittymiskyky muisti tuntuu ihan olemattomilta.
Öisin ei voi pitää peittoa useinkaan, kun alkaa oikeesti hiki valumaan ja muutenkin sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kuulen sen korvissani (em. asiaa ilmenee myös päivisin). Haluaisin nukkua jopa mieluummin liikaa pois tätä pahaa oloani, mut nyt en saa ees levättyä normaalisti.
Mikään ei enää kiinnosta enkä tiedä edes mitään mikä voisi muuttaa elämäni mielenkiintoa koska mikään ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Ei löydy motivaatiota mihinkään harrastuksiin, keskustelu ihmisten kanssa tuntuu teennäiseltä lässytykseltä.
Väsyttää vaan eikä voi tehdä mitään koska ei löydy mihinkään kiinnostusta, muutaman kaverin luona käynyt kylässä, mutta vierailut ovat mielestäni ollut todella tylsiä ja olen vain odottanut, että pääsisi himaan nukkumaan.. ei vaan kiinnosta edes ihmiset enään.
Vanhemmillani olen käynyt joskus vkl mutta ei jaksa innostaa mikään sielläkään, jotain samaa paskaa se sielläkin on aina.. Ei ole yksinkertaisesti aihetta joka kiinnostaisi minua.
Päivät menee selaillen vaan nettiä vaikka sieltä mitään mielenkiintoista löydy, samoja sivuja päivittäen koska mihinkään ei pysty keskittymään. Leffoja olen yrittänyt katsella, mutta ei kiinnosta nekään ja niihinkään voi keskittyä kerralla kun 15min max. Ulos ei jaksa lähteä kun ei siellä mitään ole ja näin voi mennä äkkiä viikko sohvalla käymättä edes kaupassa.
Beetasalpaajia syöny jo 4v kun meinaa lisälyöntejä puskea milloin missäkin tilanteessa.
Mitä seuraavaksi syödään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin ja viina on vedetty lääkkeeksi niin paljon että meni työpaikat, asunnot, rahat yms. kaikki on juotu... nyt ei kiinnosta kyllä enää se juominenkaan.
Sen takia sitä on viinaa vedettykkin että koska kun juo niin uskaltaa lähteä ulos ja näkee ihmisiä ja voi jutella jonkun kanssa ettei ahdistu ja on kerrankin muuta ajateltavaa... no lopputuloksen tiedätte. Rahat menee ja vituttaa vielä enemmän... ja sen jälkeen puhelin on taas 1kk äänettömällä.
ilman brenaakin voi mennä kondis on kokemusta sama meininki mul ku ap.lla
Silloin alussa kun tuo juomakierre alkoi, sinua on masentanut ja olet alkanut piettämään oloa viinalla. Sitten kun kaikki on mennyt, niin masentaa vielä enemmän.
Kukapa meistä voi enää mennä vuosien taakse ja alkaa elää aikaa uudelleen niin kuin filmiä voi kelta ja katsella ja jo kelaa elokuvaa taaksepäin, niin samana se toistuu.
Uskon että sinäkin voit saada oivalluksen alkaa elää tästä eteenpäin uutta elämää. Niin se meillä kaikilla on. On tämä hetki ja siitä eteenpäin.
Onko se loppujen lopuksi kovin tärkeää, mitä on saavuttanut. Se kipinä elää pitää olla nyt ja tässä hetkessä. Menneillä ei kukaan kauaa porskuttele.
Raahaa itsesi nyt väkisin luontoon: hengitä, kuuntele, aisti. Älä keskity koko aikaa siheen, että v***ttaa, ei huvita, ei jaksa....
Varmaan sinulla on jo jonkinlainen toive syttynyt alitajuisesti, kun aloit kirjoittamaan.
Kuulostaa vähän samalta mitä itse olen kokenut.
25 vuotta sitten se alkoi. Ensin tuntui vaan jotenkin vähän pahalta, sitten kuin huomaamatta katosi kaikki kaverit kun aloin kertomaan tuntemuksistani.
Sen jälkeen oli mukava juopotella. Sekin alkoi harmittomasi siten että mukama menin baarista sitä vaimoehdokasta etsimään. Joskus sieltä joku lähti mukaankin, itseasiassa niitä naisia taisi olla toistasataa vuosien varrella...
Tuo päättyi siihen että join kolme neljä kertaa viikossa oikein kunnon kännit, välttämättä kotoa edes poistumatta.
Sitten tuon jälkeen kun en pystynyt enää juomaan, siitä tuli siis niin paha olo, aloin pelaamaan uhkapelejä. Kannoin tuhansia euroja RAY:n pelikoneisiin.
Kun tuo veti talouden kuralle, keksin vielä yhden jutun. Syöminen. Lihoin sitten 35 kg. Kesällä paino saattoi laskea 20kg kunnes talvella se tuli aina takaisin.
Tuossa vaiheessa oli mennyt noin 15 vuotta ensimmäisistä oireista, ja olin aivan itsemurha kunnossa. En halunnut nähdä ihmisiä, söin todella epäterveellisesti, kaikki otti päähän jne jne.
Olin käynyt ainakin viidellä lääkärillä tuona aikana. Kukaan ei laittanut minkäänlaisiin labrakokeisiin, ainoa mitä sain oli SSRI-lääkkeet, joita en suostunut syömään ja lähete terapeutille, josta ei tietenkään ollut apua. Eräs nuori lääkäri oli sitä mieltä että eihän sinua mikään vaivaa, nautit nyt vaan elämästä kavereiden kanssa.
Tein sellaisen havainnon että pieni hetki vuodesta oli kuitenkin hyvä olla, ja se oli heinäkuu. Ihmettelin miksi heinäkuussa minulla oli aamuisin erektio, koskaan muulloin ei. Jostakin keksin ottaa D-vitamiinia ja ensimmäisen napin oton jälkeisenä aamuna, tuntui kuin silmien edestä olisi vedetty verho auki, oli todella kevyt ja hyvä olo.
Kun aloin miettimään mihin kaikkeen tuo alkoholinkäyttö, seksi, runsaat hiilihydraatit ja uhkapelit vaikuttaa niin kyseessä taitaa olla serotoniinivajaus aivoissa. Ilmeisesti D-vitamiinivajaus aiheuttaa sitä kohdallani, samalla sekoittaen muutakin hormonitoimintaa.
No, eihän se tuohon päättynyt se ongelmavyyhti, sen oikein vitamiiniannoksen keksimisessä meni viisi vuotta. Oikea annostus näyttää tämänhetkisessä ylipainossa olevan noin 700 mikrogrammaa päivässä, muuten masennusoireet palaavat.
Vitamiininkin kanssa koin ihmispelkoa ja monenlaista muutakin oiretta, aloin lukemaan taas asioita netistä. Päädyin siihen että taitaakin olla tuon vitamiinipuutoksen lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta.
Huonojen lääkärikokemusten vuoksi, koitan ensin itse aktivoida tuota, katsotaan miten käy. 25-vuotta tässä on menty asiaa selvittäen, ja ehkä ennen eläkeikää pystyn saamaan itseni jotenkin kasaan.
En siis saanut korkeakouluopintojani koskaan suoritettua, en ole käynyt säännöllisesti töissä, en koskaan saanut perhettä perutettua, ei ole lapsia jne.
Kyllä nämä asiat vaan elämän halvaannuttaa aika kattavasti.
Niin, jäi sanomatta että ainakin kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet täsmäisi noihin tuntemuksiisi.
http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-ja-vajaatoiminta/
Joo kyllähän noi sopii hyvinkin mut kävin 2v sitten testeissä noiden lisälyöntien takia yms rasitus kokeet niin ei ainakaan silloin ollut kilpirauhas arvoissa mitään vikaa... Ja yritin samalla myös adhd testeihin mutta ei hyväksytty sinne kun pitäisi kuulemma olla ennen sitä vähintään 6kk juomatta.
Olen siis AP
Kehittyvä psykoosi?
Tosta kun jää äänet päälle, niin sitte sulla kivaa on.