Mikä pitää huonossa parisuhteessa olevat ihmiset yhdessä?
Eikö olisi vain helpompi erota ja jatkaa matkaa erillään?
Eikö olisi vain helpompi erota ja jatkaa matkaa erillään?
Mikä pitää huonossa suhteessa
miettinytolen
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
olisi. paljon helpompaa todennäköisesti. ehkä yksinäisyyden pelko pitää "yhdessä".
Lapset
toivo muutoksesta, pelko ja ylempikin vastas lapset.
me oltiin rajoilla ja nyt elämämme yhden suuntaiset yhdessä.
Kyllä sitä ainakin itse luovuttaa, jos ei sillä toisella osapuolellakaan ole sitä yritystä yhteiseen elämään, vaan kokee sen muun elämänsä tärkeämmäksi kuin seurustelu/parisuhteen. Ihmetyttää lähinnä ne parisuhteessa olevat, jotka elävät yhdessä, mutta seurustelevat tai paneksivat jonkun toisen kanssa. Kieroutunutta touhua ja vailla järjen häivää, niin miksi ovat yhdessä?
Itseäni ei sellaisessa pidä enää mikään vaikka on lainaa ja lapset ja yhteiset kaverit. Mieluummin olen yksin onnellinen kuin kaksin onneton. Elän vain kerran (tietääkseni).
hyvin vastattu, tuossa on asian ydin.
Niin, ja siihen ytimeen päästäkseni pohdin asiaa kantilta jos toiseltakin kymmenisen vuotta. Välillä piti ottaa pohdinnassa aikalisä, kun tuntui ettei pää muuten kestä. Kyllähän sellainen jälkensä jättää ja toipumiseen menee aikansa.
Se kun ei ole muitakaan.
Jokainen varmaan määrittelee omalla kohdallaan "huonon parisuhteen".
Aika moni lähtee "huonosta" suhteesta vasta sitten kun on parempi tiedossa.
Toivo. Ja se ettei tiedä paremmasta, ei ole kokemusta eikä mallia. Tottuminen tasaiseen huonoon. Minulla ei ollut pelko, lapset tai tarve toiseen ihmiseen.
Lisään myös: enää ei pitäisi.
Minua lyötiin turpaan ja haukuttiin tauotta. meinasimpa mennä naimisiin ja perustaa perheenkin. Se oli huono itsetunto ja yksinäisyyden pelko joiden takia hiukan kesti se lähtö. Nyt tuntuu naurettavalta jopa säälittävältä syyltä ottaa turpaan ja miettiä vielä vakavissaan avioliittoa!
Se on ehkä sellaisten läheisriippuvaisten epätoivoista roikkumista jossain onnettomassa jossa ei mitään järkeä. Eihän tuollaisella suhteella ollut mitään tulevaisuutta, mutta minä tyhmä olin luulossa että siinä jaksaisin ottaa turpaani ja kuunnella suunsoittoa koko loppuelämäni!
Se suhde vailla järkeä ja vailla tulevaisuutta, vailla onnea ja vailla tervettä, oikeanlaista rakkautta.
plus ITSEPETOSTA
Nyt kun mietin lisää ehkä syyt joiden takia en heti lähtenyt vaikka jokaisen järkikin sanoo ettei tuollaisessa suhteessa mitään järkeä ole, olivat seuraavat.
1. Läheisriippuvuus
2.yksinäisyyden pelko
3. Epäitsenäisyys
4. Tarvitsi jonkun "tukikepin" aivan sama vaikka turpiin siltä tulisi ja onneton olisi
5 itsepetos
Kaiken kaikkiaan epäusko omaan selviytymiseensä ihan yksin omille jaloillaan seisten ja yksin arkea pyörittäen. Ei jotenkin luottanut omaa aikuisuuteensa ja siksi roikku ja riippu jossain täysin järjettömässä suhteessa.
Olisin voinut tulla tapetuksi, mutta sekään ei niin paha kuin yksin jääminen.
Toisaalta aika säälittävää ja nöyryyttävää joutua se myöntään tässä kuinka riippuvainen ja lapsen tasoisen riippuvainen olin silloin hakkaavasta ja kaikin tavoin väkivaltaisesta ihmisestä.
Nuo tuntemukset mitä kuvailit ja niitä vähättelit, paljastivat että et ole niitä itse kokenut, sillä jos olisit ne itse kokenut et kirjottaisi noin! Ulkopuolisten on oikeasti vaikea nähdä miksi joku ei lähde tuosta vaan, pikaisesti huonosta suhteesta. Mutta uskon, että eroprosessin läpikäyneistä moni ymmärtää sen.
Erilaiset pelot eivät myöskään vättämättä kuvaa millään tavalla sitä, että ihminen olisi läheisriippuvainen. Jokaisella meillä on erilaisia pelkoja ja onhan osa esimerkiksi sitoutumiskammoisia. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessakin ihminen voi seistä omilla jaloilla ja toisaalta joku sinkku voi olla hyvin kaukana yksinäisyydestä ja omilla jaloilla seisomisesta. Voi vahvasti tukeutua ja roikkua suvussa tms.
Ihmisen täytyy realistisesti miettiä ja käydä läpi pelkonsa, se on vain viisasta. Ihminen yleensä eroaa, kun on erolle valmis ja kyllä jotkut retkaleet eroavat rakkaan löytymisen myötä, sekin heille suotakoon.
Usko tai älä mutta olen, mutta kun hyvin asian päässään käsittelee ja osaa soimata itseään ja katsoa omaa tyhmyyttään niin oppii parhaiten. Jos en näin nyt ajattelisi niin olisin jo päätä pahkaa uudessa samanlaisessa suhteessa.
Se on se taito kun oppii katsomaan omia virheitään ja tyhmyyksiään ja soimaamaan itseään. Ei kaikkien tarvitse olla itsensä paapojia ja omien virheiden silittelijöitä. Maailmaan mahtuu niitäkin jotka ottaa omat huonot päätökset rajun ruodintaan jotta oppii. Vain katsomalla itseään realistisesti ei toista samaa uudelleen. Jos nyt silottelisin tätä juttua niin tiedätkö millaiseen joukkoon naisia liittyisin?
Siihen joukkoon joka ei opi virheistään vaan ottaa yhä uuden ja uuden hakkaavan miehen. Nyt varmistan että en ota, sillä otin opikseni On niitä silittelijöitä ja silottelijoitakin jotka uskottelee syyt miehilleen, mutta otuus on tuo. Minä itse olin toisen osapuolena suhteessa ja jäin siihen hetkeksi ja nuo olivat syyt- En ala valintojeni syytä sisällyttää miehelleni. Minä valitsin suhteessa olon ja lopulta valitsin siitä myös lähteä vaikka vaikeaa se oli Kannan oman vastuuni kuin aikuinen ihminen. Olin rakastunut ja halusin uskoa muutokseen ja pelkäsin yksin jäämistä
Äläkä tule puhumaan tietävinäs minun elämästä Siitähän sinä et tiedä mitään.
Vastuuhan miesvalinnoistani on yksin minulla. En valinnut viimeksi viisaasti. Mies oli julma ja minä jäin, minua varoiteltiin mutta minä jäin, minua pyydettiin jopa viranomais tahoilta lähtemään mutta minä jäin. Ne olivat YKSIN MINUN valintoja. Kannan valinnoistani vastuun enkä työnnä niitä muiden syyksi.
Minä myös kannan jatkossa vastuuni ja kokemuksesta otan opin ja valitsen ensi kerralla viisaammin.
En puhunut sinun elämästäsi enkä väitäkään tietäväni siitä, mutta kirjoituksesi osoittaa ettet ymmärtänyt minun kirjoituksestani mitään. Lisäksi useat etenkin erityisen vaikeassa suhteessa eläneet tietävät kuinka vaikeaa suhteesta on lähteä. Oma tuomitsevaisuutesi ja ymmärtämättömyys asiassa myöskin heijastuu tekstiin. Pidätkö halveksuttavampana ja heikompina ihmisiä, jotka vaikka erehdyksissä haksahtavat johonkin huonoon mieheen uudelleen? Olet itse parempi ja fiksumpi? Ethän kuitenkaan ylisuojele itseäsi, sillä niinkin voi käydä. Omasta kirjoituksestasi heijastuu myös älytön viha, joka heijastaa sitä ettet ole asiaasi käsitellyt. Kävithän terapiassa?
p.s. en silitellyt tässä sinua
Sinä otit minun itse moralisoinnin itseesi. MINÄ PUHUN ITSESTÄNI JAOMASTA VALINNASTANI JA OMASTA SUHTEESTANI. miksi puutut minun suhteesta ja minusta kertovaan kertomukseen kuin sinusta puhuttaisiin ?
Vai onko sinulal nyt jotain lisättävää minun omaan itsekritiikkiin ja tarinaan minun suhteesta?
Kai ymmärsit että puutut nyt omakerronnalliseen tarinaan ja näpelöit sitä?
Onko minun tunteet itsestäni ja suhteestani nyt jotenkin sinusta sellaisia että en saisi nyt näin itsestäni kirjoittaa? Tämä on suhteeni tarina halusit tai et ja näin omasta otsestäni suhteessa ja suhteen jälkeen ajattelen HALUSIT SITÄ TAI ET
kävin terapiassa ja poliisikuulusteluissa sun muissa kun muutama pahoinpitely päätyi poliisille.
Kai ymmärrät että jos voivottelisin itseäni uhrina niin antaisin itselleni luvan syyttää kaikesta yksipuolisesti exääni? Hän ei sentään kaikkeen syyllinen ollut. En minä voi omaa vastuutani poistaa. Jos syyttelisin exääni kaikesta en olisi asiaa käsitellyt ja jos pitäisin itseäni täysin syyttömänä kaikkeen asia olisi ihan samoin.
Nyt katson asiaa realismin kautta. nähden syyt molemmissa ja hyväksyen myös oman virheeni ja reilusti ne myöntäen sekä niistä opiksi ottaen.
Alusa vihasin exääni ja pidin sitä täysin syyllisenä, keskivaiheilla pidin itseäni kaikkeen syyllisenä ja jossain välissä uhriuduin. Nyt olen tässä ottamassa vastuuta omista valinnoista ja sanomassa mistä exä teki väärin. Pelastuin ja en toista virhettä
Miksi muuten sorkit minun parisuhteesta kertovaan tarinaan ja minun ajatuksiini itsestäni?
Minä puhuin yleisellä tasolla asioista ja sinä vastasit tekstiini ja oman asiasi yleispätevänä väliin. Olen syvästi pahoillani mitä olet joutunut kokemaan, ehkä kannattaisi hakea apua. Ja ihan tiedoksesi, että itsessäsi ei kyllä varmaan ole vikaa, jos toinen on väkivaltainen. Ei väkivaltaa voi selitellä millään.
Minä jäin suhteeseen, vaikka useita kertoja olisin voinut lähteä. Minä myös aloitin suhteen vaikka minua jo ennen suhteen alkua varoiteltiin että nyt on sellainen kaveri kyseessä jota syytä varoa. En kuunnellut. Valitsin aloittaa suhteen, valitsin suhteessa olla varoituksista, ero kehoituksista sekä väkivallasta huolimatta. Lähdinkin lätkimään useita kertoja mutta palasin takaisin. Tein valintoja jotka ovat minun vastuulla. Ei kukaan muu ole syyllinen omiin valintoihini
aikamoista ripulipaskaa
Turhan välinpitämättömästi nykyää sanotaan "TAHDON".Erotaan hyvinkin kevyi perustein,toista kunnioittamatta.Mutta ei helvetissäkään kannata elää.Parempaa etsiessä voi suistua suohon ja joskus vaihtamalla paranee.
Syitä on varmaan lukuisia ihmisitä riippuen. Varmaan tavat ja tottumus. Lisäksi kun mietin niin ainakin itselläni myös tyhmän ihmisen usko, että kyllä yhteen hiileen puhaltamalla ja jos minä korjaan asioita ja tuo toinenkin korjaa asioita niin kun toinen kerran rakastaa niin suhde saadaan toimimaan edes lasten vuoksi. Mutta kun ei niin ei. Terapia korjaa monien suhteita ja osan se saa ymmärtämään kuinka paskan kortin on saanut käteen, kun asiat ei kaikesta asioiden ymmärtämisestä ym.huolimatta korjaannu ja päädytään eroon. Ehkä suurimmat tunnekuohut terapia taittaa ja pääsee eroon suurimmasta vihasta ym. mitä puolisoa kohtaan olisi. Varsin ikävää on se kuinka suuret tuhot esimerkiksi lapsuudenperheen tunnekylmyys voi ihmiselle aiheuttaa.
Mutta niin syitä varmaan lukuisia muitakin. Monet kynsin hampainkin pysyy huonoissa suhteissa ja nykyisin valitettavasti ja todellakin voin sanoa valitettavasti ymmärrän, miksi jotkut ihmiset pettää.
Äly ja ymmärrys.