Olen 15-vuotias tyttö ja haluaisin apua ja kuulla kokemuksia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.
Aloin huomata ensimmäiset 'oireet' koulussa. Lähinnä liikuntatunneilla jolloin minun pitää olla paljon esillä ja saan joskus ihan hallitsemattomia raivokohtauksia. Kuulin tästä jutusta psykologian tunnilla ja aloin lukemaan oireita ja tavallaan yhdistin itseni niihin. Ainakin suurimpaan osaan. En halunnut kertoa kenellekkään tai mennä lääkäriin koska pelkään, että minua pidetään vainoharhaisena tai jotain.
1. Mielialani heittelee. Varmaan normaalia kaikille nuorille, mutta olen jopa saanut kommenttia siitä että suutun ja olen yhtäkkiä iloinen ja sitten surullinen
2.kadun myöhemmin tekojani. Varsinkin suuttumistani. Koska ihmiset ympärilläni kärsivät. Suutun aina niin pahasti että päässäni sumenee ja sanon kaiken mitä minulla on mielessä ja sen jälkeen itken ja anelen niiltä ihmisiltä antteksi koska en halua olla paha
3.arvostelen ihmisiä. Luokittelen ihmiset hyviin ja pahoihin sen perusteella miten he suhtautuvat minuun, mitä he ovat sanoneet minulle ja mitä he ehkä ajattelevat minusta. Pelkään kuitenkin itse arvostelluksi tulemista ja en voi sietää kritiikkiä. Ne ihmiset jotka minua kritisoivat päätyvät saman tien mustalle listalleni (ja toisinaan pääsevät mielessäni parhaimpien ihmidten joukkoon hetken päästä)
4.haluan olla yksin. Yksin minun ei tarvitse huolehtia muista ihmisistä ja voin hetkeksi unohtaa että toisten ihmisten lähellä minua ahdistaa koska tunnen itseni ulkopuoliseksi. Joskus kuitenkin yksinolon huuma rikkoutuu kun mietin esim. Vanhoja pahoja lapsuusmuistoja ja mietin ajattelevatko ne ihmiset vielä minua.
5.pelkään ihmisten menettämistä. Minulla on jatkuva tarve poistaa turhia ihmisiä elämästäni, jotka tuottavat minulle pahaa mieltä, mutta kun olen niin tehnyt tunnen itseni kamalaksi, koska hekin alkavat vihaamaan minua ja heillä on hauskaa jonkun toisen kanssa.
Ja sitten jotain pienempiä juttuja...
Mutta pointti on että tuntuu että kukaan ei ymmärrä minua. Voisitteko kertoa jos teillä on jotain tälläistä ja meneekö se ehkä ohi jonkin ajan päästä? Vai onko vaan jotain teini angstia?
Aloin huomata ensimmäiset 'oireet' koulussa. Lähinnä liikuntatunneilla jolloin minun pitää olla paljon esillä ja saan joskus ihan hallitsemattomia raivokohtauksia. Kuulin tästä jutusta psykologian tunnilla ja aloin lukemaan oireita ja tavallaan yhdistin itseni niihin. Ainakin suurimpaan osaan. En halunnut kertoa kenellekkään tai mennä lääkäriin koska pelkään, että minua pidetään vainoharhaisena tai jotain.
1. Mielialani heittelee. Varmaan normaalia kaikille nuorille, mutta olen jopa saanut kommenttia siitä että suutun ja olen yhtäkkiä iloinen ja sitten surullinen
2.kadun myöhemmin tekojani. Varsinkin suuttumistani. Koska ihmiset ympärilläni kärsivät. Suutun aina niin pahasti että päässäni sumenee ja sanon kaiken mitä minulla on mielessä ja sen jälkeen itken ja anelen niiltä ihmisiltä antteksi koska en halua olla paha
3.arvostelen ihmisiä. Luokittelen ihmiset hyviin ja pahoihin sen perusteella miten he suhtautuvat minuun, mitä he ovat sanoneet minulle ja mitä he ehkä ajattelevat minusta. Pelkään kuitenkin itse arvostelluksi tulemista ja en voi sietää kritiikkiä. Ne ihmiset jotka minua kritisoivat päätyvät saman tien mustalle listalleni (ja toisinaan pääsevät mielessäni parhaimpien ihmidten joukkoon hetken päästä)
4.haluan olla yksin. Yksin minun ei tarvitse huolehtia muista ihmisistä ja voin hetkeksi unohtaa että toisten ihmisten lähellä minua ahdistaa koska tunnen itseni ulkopuoliseksi. Joskus kuitenkin yksinolon huuma rikkoutuu kun mietin esim. Vanhoja pahoja lapsuusmuistoja ja mietin ajattelevatko ne ihmiset vielä minua.
5.pelkään ihmisten menettämistä. Minulla on jatkuva tarve poistaa turhia ihmisiä elämästäni, jotka tuottavat minulle pahaa mieltä, mutta kun olen niin tehnyt tunnen itseni kamalaksi, koska hekin alkavat vihaamaan minua ja heillä on hauskaa jonkun toisen kanssa.
Ja sitten jotain pienempiä juttuja...
Mutta pointti on että tuntuu että kukaan ei ymmärrä minua. Voisitteko kertoa jos teillä on jotain tälläistä ja meneekö se ehkä ohi jonkin ajan päästä? Vai onko vaan jotain teini angstia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.