Perinteinen puuvene on suomalaiselle tuttu ja nostalginen kumppani. Tilasinpa puuveneen veistäjältä. Itse hankin maston. Ensin pönkäsin kölipuuta vasten jylhän kuusen. Komea oli. Sitten näin kaksihaaraisen männyn. Kuusi sai väistyä ja kaatuikin ryskyen laiturille. Lopulta törmäsin kolmilatvaiseen pimpelipuuhun. Mäntykin jouti poistaa ja näin veneestäni tuli "kolmimastoinen" fregatti. Kiinnitin vahvalla Piippo-nyörillä pimpelipuun latvuksiin tärkätyt lakanat purjeiksi. Vauhti oli hurja mutta olo kurja, keinutti kovin. Laskettaessa tärkätyt purjeet eivät laskostuneet, vaan lensivät tuulen mukana kohti Kongoa. Mastoakaan ei enää tarvittu, sahasin pois.
Soutaa meinasin, selällä kun olin, mutta ei ollut airoja. Sitten etsin moottorin käynnistysnarua ja lopulta löysinkin sopivan pätkän Piippo-nyöriä. Mutta kas kummaa, huomasin, ettei veneessä ollut moottoriakaan. Tuotapikaa merikarhuston alus ajoi kylkeen ja kyseli varusteita. Minä sanoin ettei ole eikä tilata, sillä tämä ei ole soutu- eikä purje- eikä moottorivene. Merikarhusto tulkitsi asian toisin ja upotti oitis alukseni tykillänsä. Voi kun miestä kyrsi satasella kun jouduin uimaan 5 kilometriä lähimpään rantaan puolen metrin jäässä. Vilu tuli ja kädet lyhenivät 10 centtiä kappale.
Apropoo, puuvene hyvä vene, mutta varo merikarhustoa ja kaapparialuksia, jotka ryöstävät Oulun tervaporvarien kaljaaseja ja kaljaa ja aaseja.
Seuraavaksi ostan kannon. Niin juuri, kannon. Siitä kasvatan uuden puun mistä veistäjä veistää veneen ja minä kiinnitän kolmilatvaisen pimpelipuun mastoksi. Mutta purjeita en enää tärkkää, muuten eivät laskostu, vaan lentävät tuulen mukana kohti Kongoa, ja sitten tulee merikarhusto, vaanivat hyökyaaltojen katveessa, ja lopunhan jo tiedättekin.
Kaikki purjehdus on turhaa (Lasse Mårtenson).
Soutaa meinasin, selällä kun olin, mutta ei ollut airoja. Sitten etsin moottorin käynnistysnarua ja lopulta löysinkin sopivan pätkän Piippo-nyöriä. Mutta kas kummaa, huomasin, ettei veneessä ollut moottoriakaan. Tuotapikaa merikarhuston alus ajoi kylkeen ja kyseli varusteita. Minä sanoin ettei ole eikä tilata, sillä tämä ei ole soutu- eikä purje- eikä moottorivene. Merikarhusto tulkitsi asian toisin ja upotti oitis alukseni tykillänsä. Voi kun miestä kyrsi satasella kun jouduin uimaan 5 kilometriä lähimpään rantaan puolen metrin jäässä. Vilu tuli ja kädet lyhenivät 10 centtiä kappale.
Apropoo, puuvene hyvä vene, mutta varo merikarhustoa ja kaapparialuksia, jotka ryöstävät Oulun tervaporvarien kaljaaseja ja kaljaa ja aaseja.
Seuraavaksi ostan kannon. Niin juuri, kannon. Siitä kasvatan uuden puun mistä veistäjä veistää veneen ja minä kiinnitän kolmilatvaisen pimpelipuun mastoksi. Mutta purjeita en enää tärkkää, muuten eivät laskostu, vaan lentävät tuulen mukana kohti Kongoa, ja sitten tulee merikarhusto, vaanivat hyökyaaltojen katveessa, ja lopunhan jo tiedättekin.
Kaikki purjehdus on turhaa (Lasse Mårtenson).
Vastaukset 2
Vanhimmat
d
https://emshort.files.wordpress.com/2011/06/boat-tree.jpg
dd
https://www.youtube.com/watch?v=41qsbRoW3es