Toyota, Skoda, Lada?

Jos siis ajat paljon, niinkuin annat ymmärtää, valitse tojota. Se on takuuvarmasti noista vaihtoehdoista huonoin ajettava ja siis paras vauihtoehto masokistikuskille.

Jos taas pidät autoa kakkosasuntona roskiksen jälkeen, kannattaa valita lada - sen sisustus on kamalin, mukavuuslaitteet olemattomat ja se on pienin ja ahtain.

Skoda on ehkä porukan epäsopivin sinulle, ellet tykkää itsesi nöyryyttämisestä. Sillon valitse skoda - DDR:n sääliviä katseita aiheuttava tila-ihme, jonka suunnittelussa ei ole mitään muuta otettu huomioon, kuin iso peräkontti. Paljoa mukavuuslaitteita ei tästäkään löydy, mutta sen suhteen huonompi valinta kuin lada.

mersu?laatu romahtanut niin paljon muutaman vuoden aikana,että siinähän olisi yksi.

simcan tai talbot horizonti niin se olis hyvä tuohon tarkoitukseen

Takuulla rupeaisi kurjuus maksimoitumaan kun koko ajan on auto huollossa. Ota vielä sellainen, missä ei ole takuut voimassa niin maksat itse. Ja vaikka maksat, niin saat odottaa ja odottaa...ja aina tulee uusi vika...

Jos pakko olisi taas noista kolmesta ottaa, niin ehdottomasti Toyota. Semmoiset heppoiset ja rimpulat ajo-ominaisuudet vastaavat kyllä helposti sitä kurjuuden tunnetta, minkä Fiiatilla tai Volskilla tuntisi autoa aina huollosta odotellessa!

Lada tai Skoda saattaisi kyllä olla imagollisesti projektisi suhteen uskottavin!

Voi voi, kohta se kurjuus alkaa kun joudut seuraavalla viikolla taas koulun penkille :D Noilla lahjoilla tosiaan ei elämästä kovin juhlavaa tule kun ei edes osaa provota. Velallako se bmw ostettiin?

Suosittelen jotakin vaihtoehtoa kolikosta Ifa, Trabant (eli pahviJaguaari) ja Wartburg.

Liikenteessä ei liene enää Ifoja, mutta ainakin Saksassa liikkuu Trabanteja. Wartburgin olen nähnyt Suomessakin. Se vehje on kuulemma vapautettu katsastuksen pakokaasumittauksesta, koska röörit menisivät tukkoon.

Näille karvanopparadikaaleille ja muille erikoisuuden tavoittelijoille voisi suositella Wartburgia. Se oli DDR:n ajan mainoksen mukaan aina KAKSI TAHTIA EDELLÄ.

Ei tartte hanssia stereoita, koska ränttänttäätä rin-tin-tinissä riittää muutenkin. Perskärpäsistä ei ole kiusaa, koska pirukaan ei viitsi roikkua siinä sinisessä ja öljynkatkuisessa savupilvessä.

Erikoisuuksista mainittakoon lisäksi lukkiutumattomat jarrut, bensan kulutuksen 12 litran tasolle pudottava vapaakytkin ja runsaasti näppäriä säilytyskoteloita.

Ainakin lunastat taivaspaikkasi, on nimittäin kokemusta kuudesta Fordista ja kahdesta Opelista, joten tiedän mistä puhun.

Aliotin kurjuuden maksimoinnin jo vuonna 1965 ja ostaa päräytin Wauxhalla Vivan.
Ei pe....e yhtään reissua, ettei auto olisi hajonnut jostain paikasta.
No päätin, että linja pitää ja seuraava autoni oli Simca 1000E. Olisin myynyt sieluni jos edes yksi reissu olisi mennyt ilman, että autoa olisi korjattu jostain.
Mutta katalista katalin automyyjä myi minulle seuraavaksi taas Rapean ranskalaisen. Niinpä olin huomaamattani allikossa jonka keulassa luki Talbot 1310. Kaikkien painajaisten äiti jatkoi valveilla oloni painajaista.
Mutta nyt tuli asiaan muutos, kateellinen ja kiero naapurini vakkuutti, että vaihtamalla merkkiä alkaa aurinko paistamaan myös elämässäni.
Niimpä eräänä paivänä löysin itseni Fiat Ritmon ratin takaa. Ja niin oli painajainen Pankakoskella osa kolme saanut alkunsa. Akka läksi kävelemään ja vasikka kuoli paskatautiin. Mutta minä onneton suunnistin autokauppaan. Jälleen oli aika vaihtaa merkkiä. Mitä ihmettä tuskasta turvonneet silmäni löysivätkään. FSO Polonez oli vastaus rukouksiini. Puolalaisen autoteollisuuden huipentuma oli kun vahingossa langennut eteeni, tämä koskematon kauneus sokaisi selipaatin sumentamat silmäni ja olin myyty.
Mutta jälleen yhtä tuskaa oli tämän koskemattoman kaunottaren kanssa. Hinausköysi tuli tutummaksi kuin huoltoaseman bensapumppu.
Jälleen koin herätyksen. Enkelin kaunis neitokainen ilmestyi minulle Lieksalaisessa baarissa ja ilmoitti, että vastaus rukouksiisi tulee Espanjasta. Messiaan keulassa on merkki Seat Malaga. Niimpä myin metsää ja suunnistin autokauppaan. Ja katso ennustus kävi toteen. Pihallani seisoi tuo upea Espanjatar Seat Malaga. Mutta nopeammin kuin kannot lahosivat "Malaga aukiollani" lahosi kaunotar pihamaallani. Vaikka maalla asuvana osaan arvostaa ruohon vihreyttä, en osannut sitä arvostaa kaksi vuotta vanhan Malagani jalkatilan läpi katsottuna.
Jälleen oli aika suurentaa auto aukiotani ja seuraava kohde oli sitten autojen kunigas.
Monille unelmien täyttymys messiaan saavuttaminen.
Sain vihdoin auton jonka takaluukussa luki VOLVO.
Mutta kuka saa..na oli sen perään lisännyt numerot 460. Painajainen Pankakoskella sai jälleen jatko-osan. Pitäjän maatalouslomittaja kuoli myötätunnosta katsoessaan korjaamolaskujani. Verottaja antoi anteeksi lisäverot metsänmyynnistä nähtyään samaiset laskut. Kyläkauppa kuoli sijoilleen koska laskuni jäivät maksamatta. Mutta minä päätin näyttää mistä kana pissii. Elettiin vuotta 2000 myin koko tilani ja päätin, että autohelvettini päättyy tähän.
Myin koko tilan ja marssin jälleen autokauppaan.
Ostin kuninkaitten kunikaan, kaikkien kateuden kohteen, kestävyyden ja hyvyyden kantaisän.
Ostin MERSUN E 220cdi. Asuin autossa ja elämä hymyili. Syrjäkylän vanhatpiiat avautuivat autoni penkillä, mikä missäkin kylässä. Olin palannut ihmiseksi ihmisten joukkoon. Mutta sitten koitti tuomiopäivän tsumaani.
Mersuni kone kolahti oudosti, sankka savu peitti näkymän taustapeilissä. Vietin yön kylmässä johtotähdessä, joka amulla hinattiin korjaamolle.
Säälimätön korjaamopäällikkö ilmoitti minulle koneen lauenneen ja huolimaton huoltomies oli havainnut messiaan ovien ruostuneen ja kun vielä maahantuoja totesi takuun rauenneen, oli elämäni tullut päätepisteeseen josta ei ollut paluuta.
Rasahtaen katkesi verisuoni päästäni ja päädyin pöpilään.
Nyt kirjoitan tätä tarinaa hullujenhuoneen nettikoneelta varoituksena kaikille niille, jotka aikovat maksimoida kurjuuttaan.

Itse en ilkeisi ajella Civicillä; tulisi varmaan aika tyttömäinen olo.