Tässä viestissä on kaksi hyvää uutista:

Kyseisestä lukutaidosta ei kannata ylistää suomalaisia vaan suomen kieltä. Se on suhteellisen uusi kirjakieli ja mukailee hyvin pitkälti ääntämistä .

Jo ruotsin kielessä, jonkakierjoituksen historia on vuosisatoja vanhempi kuin suomen, on tilanne toisenlainen, kun ääntämisen perusteella ei aina voi päätellä kirjoitusta. Vielä pahempi on tilanne sellaisissa vanhoissa kirjakielissä kuin englannissa ja ranskassa, joissa on suuri ero tai mieluumminkin yhdenmukaisuuden puute kirjoitetun ja puhutun kielen välillä.

Tältä pohjalta voi otaksua, että lukeminen on helppoa myös esimerkiksi sellaisissa kielissä kuin unkari, slovakki ja kroaatti.

Kirjoitustaidossa tämä luultavasti tulisi myös esille.

Kiinnostava näkökulma havumetsien miehellä nuoren kirjakielen vaikutuksesta lukutaitoon, ja vielä enemmän se näkyy oikeinkirjoituksessa. Luku-ja kirjoitustaidon opetuskin kulkevat käsi kädessä ja ne tukevat toisiaan. Käsin kirjoittamista olisi syytä suosia edelleen, se tukee oppimisprosesseja.

Suomalaisten lukutaitoa on kiittäminen myös kirjastolaitoksen ansioista kaiken kansan sivistäjänä, monipuolisena lukemisen tarjoajana. Kirjaston käyttö on vatikkeetonta, ja toivottavasti säilyy sellaisena, kirjastoilla on myös hyvin laajat käyttäjäkunnat vauvasta vaariin asti, kaikista sosiaaliluokista.

Suomen koululaitos on säästötoimenpiteistä huolimatta täyttänyt hyvin tehtävänsä. Peruskoulupudokkaita on vain vähän, tukitoimin pyritään kaikille saamaan päättötodistus. Opettajilla on korkeakoulututkinnot ja yleensä hyvä motivaatio työhönsä. Luokanopettajakoulutukseen on monin verroin enemmän pyrkijöitä kuin voidaan ottaa. Vaikka uupumisesta on merkkejä, ala on hyvin suosittu . Suomessa on ollut suhteellisen vähän maahanmuuttajia, heidän ertyistarpeensa on ilmeisesti kyetty ottamaan melko hyvin huomioon perusopetuksessa. Nykyisillä tulijamäärillä olemme tietysti uuden haasteen edessä. Varmasti heidän opetukseensa sijoittaminen on hyödyksi koko väestölle, eikä raha ole ainut millä tuloksia saadaan aikaan.

Nuoria moititaan laiskoiksi lukijoiksi, ja yksipuoliseltahan se voi vaikuttaakin, kun he ovat kovasti kiinni digivempeleissä. Toisaalta niiden anti voi antaa oman lisänsä lukutaitoon, medialukutaitohan on hyvin tärkeä, kriittisyyttä tietysti pitää opettaa. Lehtien maailmaan voi vaikka Aku Ankan avulla houkutella, hyvin eloisaa ja kekseliästä kieltä niistäkin löytää. Nuori kiinnostuu fantasiasta ja toiminnasta, Harry Potterille tai Tarulle sormusten herrasta ei kannata yhtään nenäänsä nyrpistellä aikuistenkaan. Pääasia, että lukemisesta aidosti kiinnostuu, saa avatauksi portin kirjojen maailmaan. Lukemista voi harrastaa kotona pienten lasten kanssa, tehdä siitä jokapäiväisen rituaalin ja hyvänolon hetken, ei siihen mitään koulutusta tai investointia tarvita, ja ajankäytön sijoitus kantaa uskomattoman kaunista hedelmää. Kelan kaikille synnyttäjille jakamassa äitiyspakkauksessa on vauvan ensikirja , tänä vuonna lorukirja. Siitä se lähtee !