oli kahviloita tai vastaavia, missä ihmiset saattoivat istua esim. kirjailijat tuntikausia kirjoittamassa tai lehteä lukemassa joku tai muuta vaikka kahvikupin ääressä, eikä henkilökunta mulkaissut pitkään eikä kukaan häirinnyt?
Onko sellaista ollut muuta kuin elokuvissa tai kirjoissa?
Miksi nykyään ei ainakaan ole missään, on vain tylsiä ruokapaikkoja?
Millä ne entisajan ruokailupaikanpitäjät eli kun ei kai ruuat niissä ja muu ollut niin kallista kuin nykyäään, vai oliko?
Miten estettiin että häiritsijöitä tai muita vastaavia ei majaillut niissä kuten esim. sellaista väkeä kuin Steissillä notkuu kai vieläkin ja juopottelijoita?
Kiitos tiedoistanne! :)
Onko sellaista ollut muuta kuin elokuvissa tai kirjoissa?
Miksi nykyään ei ainakaan ole missään, on vain tylsiä ruokapaikkoja?
Millä ne entisajan ruokailupaikanpitäjät eli kun ei kai ruuat niissä ja muu ollut niin kallista kuin nykyäään, vai oliko?
Miten estettiin että häiritsijöitä tai muita vastaavia ei majaillut niissä kuten esim. sellaista väkeä kuin Steissillä notkuu kai vieläkin ja juopottelijoita?
Kiitos tiedoistanne! :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ravintola Kosmos Kalevankadulla oli vielä 90-luvulla paikka, jossa saattoi teelasin tilattuaan istua keskustelemassa ilman häiriöitä pitkään. Nyt taitaa olla remontin vuoksi suljettuna.
sellaisia ei taida enää olla .
Ei meitä kukaan härinnyt ystävättäreni kanssa, istuessamme Espoossa Ciao kahvilassa odottamassa miehensä jalkahoidon päättymistä!
Yli tunti siinä vierähti, kahvia ja jäätelöä tilattuamme. Vielä istuimme 1/2 tuntia miehensä tilatessa tultuaan kahvinsa.
Sellainen kuppila ei kauan ole olemassa, jossa tanttarallat istuvat tuntikausia yhden teekupin ääressä. Meneppäs esim Pariisiin kokeilemaan.
Wienin kahviloissa olemme istuneet isompikin seurue, johon on uusia tuuttuja tullut mukaan, ja tilauksia on tehty. Se ei tarkoita että kaikki tilaisivat uudelleen, vaan tunteja on voinut pitää pöytää ilman häiriötä seurueen vaihtuessa.
Sacherkakun suosijaksi tulin silloin loppuiäkseni.
Kun aikanaan Hbl kävi haastattelemassa kuvataiteilijamiestäni kesäpaikassamme, ja toi tuliaisena aitoa Wieniläistä Sacherkakkua kahvihetkeen, oli onnellisten muistojen aika:)
http://www.rantapallo.fi/wp-content/uploads/2013/10/Budapest-kahvilat-Cafe-New-York-flickr-henrikbeckerkoeln.jpg
.......................
Ei ole sattunut kohdalle ainakaan aikavälillä 1950 - 2016. Tosin ei viime vuosikymmeninä olisi aikaakaan tyhjän lorvimiseen ollut. Ja kahvilan pitäjältä loppuu itseltä leipä, jos ei asiakkaat osta mitään vaan lorvivat vieden ostavankin asiakkaan paikat.
Mitenhän niillä kahvilanpitäjiltä ei ennenmuinoin Euroopassa loppuneet rahat, kun oli kahvilakulttuuria?
Sitä olen ihmetellyt
Ei Suomessa ole ollut eikä ole sellaista kahvilakulttuuria kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Esimerkiksi Prahassa edelleen istutaan työn jälkeen tietyssä ravintolassa keskustelemassa, nimenomaan keskustelemassa, ei ryyppäämässä.
Nii, ja Italiassa viikon ollessani oli mulla aitiopaikka vilkkaalle kadulle, jossa ravintola ikkunani vastapäätä. Aamuisin tietysti istuskelin ikkunassa, ravintola aukeni jo kuuden aikoihin, joka aamu sinne kerääntyi heti miehiä , ennen töihinkö menoa pohtimaan toisten miesten kanssa probleemejaan. Miehet osasivat purkaa tuntojaan haastamalla toistensa kanssa.
Kun tarkemmin mietin, niin Neuvostoliitossakin 1974-1975 aamusella monikin päällikkötason toveri Ladalla töihin atomivoimalaan mennessään poikkesi hotellin baarissa nakkaamassa naamaansa 200 grammaa vodkaa ja saman verran tomaattimehua. Sitten vain Ladalla työpaikalle... Ei ne kyllä sielläkään tuntikausia lorvineet sen vodkalasillisen ääressä.
Hämeenlinnassa oli 60-luvulla kaupunginteatterin näyttelijöitten suosima Partasen baari. Siellä saattoivat istua Pertti Palo, Ritva Valkama, Kalle Juurela, Anja Pohjola, Seela Sella ym.
Tämä baari oli Raatihuoneenkadun varrella vastapäätä Ravintola Hälläpyörää, joka sekin oli taiteilijoitten varsinainen kokoontumispaikka.
Hämeenlinnan nuoremmat julkikset (Irwin, Markku Veijalainen, Fredi,
Eddy & the Lightnings) istuivat Partasen uudessa baarissa keskustassa,
Sibeliuksenkadun ja Hallituskadun risteyksessä. Baari oli 2. kerroksessa
ja kadun risteykseen oli lattiaan asti ulottuvat ikkunat. Ikkunapaikat
olivat tietenkin ikäänkuin näyteikkunoita. :)
Vastaavan baarin olen nähnyt Lundissa, jonka seinällä on pieniä
tauluja kantavieraitten vakinaisista istumapaikoista. Tauluissa
vieraitten henkilökohtaisia hengentuotteita.
Keravalla sivukadulla oli pieni kahvila, jossa paikallinen taideyhdistys vaihtoi näyttelyjään. Kuuluin itsekin silloinseenkuvataideseuraan, ja istuimme uuden näyttelyn avauksessa iltapäiväkahvilla siellä.
Ostin erään tutun piirustuksenopettajan viehättävän työn,... niittykukkia Arabian maitokannussa. Muuton yhteydessä laitoin tosin senkin myyntiin, kaikkea kun en voi pienempään asuntoon ahtaa.
Minä ainakin olen istuskellut baareissa ja kahviloissa tuntikausia, enkä ostellut juuri mitään. Eikä siitä nyt niin montaa vuotta ole aikaa, jos yhtäkään.
Julkisella puolella töitä tehdessä ei palkka juuri juokse, muttei tarvitse itsekään juuri juosta. On aikaa vetelehtiä kahviloissa ja vain katsella meneviä ja tulevia kiireisiä ihmisiä.