Moi. Oon 13 v tyttö. Mun stressi alko aluks siitä että mun vanhemmat eros noin kaks vuotta sitten. Äiti muutti heti pois ja mule tuli ahistava olo. Harrastan tanssia ja oon musiikkiluokalla koulussa joten on paljon hommaa. Tajusin vasta kuukausi sitten että mulla on masennusta ja on ollu jo pari vuotta. Oon sanonu äitille tästä mutta se ei ymmärrä mua ja sanoo vaan että kyllä se siitä. Ite tunnen oloni ahistuneeksi eikä oo halua olla enäö kavereiden kanssa. Mulla on neljä kaveria joille voin puhua mutta ei ne sen kummemmin osaa auttaa mua. Kärsin tästä ja haluaisin apua. Eniten masentaa se että on liikaa kiirettä eikä vanhemmat anna lopettaa esim. tanssia kun sitä oon jo harrastanu 9 vuotta. En haluu viillellä koska en kestä verta ja siitä tulee huono olo. Yleensä taivuttelen mun jalkoja ja sormia että ne vois kohta katketa. Tuo on mun ainut keino satuttaa itteä. Toivoisin että kertoisitte mihin voin ottaa yhteyttä tai jos te vain voitte auttaa mua nii oisin niin kiitollinen koska en haluu et tää mun tunne jatkuu pitemmälle ja kaikille tiedoks et itken tosi herkästi ja en voi siks puhuu mun vanhempien kanssa tästä enkä oikein muittenkaan. Eli jos ehotatte mulle sitä niin se ei tuu onnistumaan. Toivon auttavia vastauksia ja piristystä mun elämään koska en mä nyt itsemurhaa oo tekemässä mut kyl mä monesti oon miettiny et pitäiskö viiltää käsi tai kaula auki että sais helpotusta oloon. Autattehan mua☺️
Stressistä masennukseen
13vTYTTÖ
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suru on surua ja masennus on paskaa, se on valhetta, sellaista ei ole olemassakaan.
NO NIIN, TUOSSA SULLE OHJE, JOKA TOIMII.
Saako saman suomeksi?
jos käyt peruskoulun loppuun täyspäisenä.
(tai sitten et....)
Ohita yllä olevat kommentit nopeasti! Saat kokea stressisi masennuksena tai suruna tai surusi masennuksena tai stressinä. . Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi ihan niin kuin ne tunnet!
Suru on surua ja masennus on paskaa, se on valhetta, sellaista ei ole olemassakaan.
NO NIIN, TUOSSA SULLE OHJE, JOKA TOIMII.
Amen.
Suruun ei tartte ottaa päänhajottavia paskamyrkkyjä, masennukseen pitää.
Hyvää matkaa h...iin.
On se kova juttu kun vanhemmat eroavat, mutta onneksi he eivät lakkaa koskaan olemasta sinun vanhempia. Silloin kaksi vuotta sitten on ehkä käynyt niin ettet ole osannut pysähtyä suremaan eron tuomia muutoksia vaan olet korvannut sen kaikella tekemisellä.
Hienoa että sinulla on ollut jo noin pitkään hieno ja rakentava harrastus. Se on tuonut sinulle iloa ja varmasti ollut edistämässä fyysistä kehitystä ja siitä on hyötyä koko elämän ajaksi ja terveydelle.
Olen sitä mieltä, että on sinun oma asia, jatkatko tanssia jatkossa. Vain se on ollut kuvioissa melkein koko elämäsi niin onhan se sinun valinta, jos koet että ei enää ole juttusi ja tekemistä riittää ja onhan sinulla oikeus kokeilla jotain muutakin. Et petä vanhempiasi jos lopetat ja olet varmaan itsekin jollain lailla pettynyt vanhempien ratkaisuihin.
Hyvä on että olet tiedostanut pahan olon ja siitä on vasta kuukasi. Ei kannata pitkittää yhtään asian käsittelyä. Koulussa on nämä asioihin perehtyneet ammattilaiset ja jospa olisi se ensimmäinen neuvoja kouluterveydenhoitaja. voit vaatia aikaa sitten vaikka koulupsykologilta tai kuraattorilta. Ei kyllä haittaa jos siellä se itku tulee. Jos niin käyt, niin ottavat ainakin tosissaan ja vältät sivuuttaminen "kyllä se siitä".
Vaikutat fiksulta nuorelta.
Äitisi pitäisi kuunnella sinua enemmän,ja ottaa kantaa asioihisi.Yritä myös keskustella kouluterveydenhoitajan kanssa,hänellä luulisi olevan ymmärrystä sinun tilanteeseesi.Vanhempasi voisivat myös enemmän kuunnella sinua. Toivon sinulle löytyvän keskusteluapua,olet varmasti aivan fiksu tyttö.
Koulun kautta saat apua terveydenhoitajalta tai terveyskeskuksen mielenterveyshoitajalta. Sinun PITÄÄ keskustella aikuisten kanssa asioista sillä he tietävät miten tulee toimia! Jos tulee itku kesken juttelun niin se on yhtä luonnollista kuin nauraminen! Sinun oireesi voivat pahentua jos vaan jatkat samaa "en puhu kenellekään"-linjaa. Myös terveydenhoitaja ottaa tarvittaessa yhteyttä äitiisi ja neuvoo häntä miten lastaan tulee kuunnella! Minulla itselläni oli poika joka tarvitsi apua. Sitä apua hän saikin kun itse sitä kovalla työllä hankin. Minusta on vastuutonta että vanhemmat voivat vähätellä lastensa henkistä pahaa oloa. Äitisi saa varmasti ohjeita terveydenhoitohenkilökunnalta kuinka tulee suhtautua juuri sinun tapaukseesi!
Älä jää yksin kun on olemassa viisaita ammattitaitoisia aikuisia avuksi! Tsemppiä!
okei...no voin vaan kuvitella kuin vaikee homma vanhempien ero on. mä muistan omasta lapsuudesta yhen riidan vanhempieni välillä. olin ehkä kaheksan vee. silti se vaikutti muhun niin että sanoin jo kavereille että mun porukat eroo... ei ne kuitenkaan eronnu. eroominen on varmaa nuorelle kova paikka. oot kokenu kovan kokemuksen. mä vaan mietin että mitäs jos et nyt lopettas sitä tanssia? ehkä se on sun henkireikäs ja voit sen kautta toteuttaa ja ilmasta itteäs. tälläin ajatus mul on, koska lopetin lätkän, joka piti mut raiteilla, niin pitkään kun pelasin. oli menemist ja tekemist ja järkee elämäs. se ei minkään tekeminen alko pian kiekkoilun jälkeen. kyse on siitä onko sulla se tanssimisen kipinä? jos on, niin älä anna sen sammua. elämä voi olla hiljasta ilman sitä. kaverit, musiikki, elämäntapa. voi olla vaikee löytää tolkkua elon tielle jos se elämän punainen lanka katkeaa. aina ei nappaa. voi pitää breikin mutta jos se on oikeesti sun juttu niin se tekemisen halu kasvaa, jos et sitä tee. kuuntele sisintäs. se neuvoo sulle oikeen tien.
13 v Tyttö. On tosi hienoa että et halua viillellä itseäsi. Vääntelet jäseniäsi, ovatko ne sinulle niin tutut tanssista... ja mietit haluatko tanssia enää. Haluat apua ja mietit mistä sitä voisit saada. On älyttömän hyvä että haet apua, kun epäilet että kaverisi eivät sinua voisi auttaa. Oletko kokeillut kertoa ... ehkä vähän jotain? Voisit ehkä yllättyä että kavereillakin on vastoinkäymisiä, joista voi selvitä.
Jos jutteleminen aikuiselle tuntuu vaikealta, netissä on erilaisia saitteja, joihin voi kirjoittaa, kun osaat noin hyvin hyvin ilmaista itseäsi! esim. http://www.mll.fi/nuortennetti/ tai http://www.apua.info/fi-FI/kysyneuvoa/. Monilla paikkakunnilla on nuorten taloja tai kerhoja, jossa on aikuisia nuoria varten. Niissä voi harrastaa, mutta he myös voivat auttaa sinua eteenpäin, ihan kuten koulussa terkkarit tai kuraattorit.
Voimia 13 v. tyttö sinulle elämässä eteenpäin. Uskon että selviät, vaikka kasvaminen ja vanhempien ero tekee kipeää. On tosi hienoa että pohdit ja koet noita vaikeita asioita! Hali!
Kokeile vaikka juoksua. Mene vähintään kävelyvauhtia ja sitten välilla aivan niin nopeaa kun pääset. Voi tuntua pahalta, mutta yritä edes vähän kokeilla. Se olisi sellaista itsensä rääkkäämistä. Siinä saattaa tulla tosi kuuma mutta kylmä suihku vois auttaa. Jos haluat kiusata, niin laita suihku aivan niin kylmälle kun saa ja yritä olla siinä. Tuota en ole kyllä itsekään yrittänyt. Tai jos uimahallissa on sellainen kylmäallas, niin sinne vaan. Aluksi voi tuntua vähän kylmältä, mutta siihen tottuu ja pienen hetken jälkeen ei ehkä tunne enää mitään. Ei siellä tietysti mitenkään kauhean kauaa voi olla, mutta ehkä minuutin maksimissaan. Sitten vaikka toiseen altaaseen jossa on lämpimämpää.
Eipä tule muuta apua mieleen. Toiset olivatkin jo jotain ehdotelleet.