Mitä tunteita se

Niin. Olen pahoillani siitä. En tiedä edes miksi kysyin.

tqewafdsgjhkjh kirjoitti:

Niin. Olen pahoillani siitä. En tiedä edes miksi kysyin.

pahotella sille oikeelle kohteelle mutta lienee samaa sarjaa et kun on alottanu pahanmielen tuottamisen niin se vaan jatkuu.

Jos toisesta tykkää oikeasti, silloin onkin vähän hullu.

Ujous iski :(

Ei aina kannata ajatella noin. Joskus nainen voi myös olla kiinnostunut mutta vain ujo ja odottaa että mies pyytää treffeille

Ei kun kyselee itse itseltään ja omalta peilikuvaltaan ikään kuin siinä olisi joku toinen kysymässä häneltä näitä kysymyksiä tai sitten kuulee päässään jonkun ihmisen sanovan näitä asioita hänelle.

Eikö olisi hyvä puhua oikean ihmisen kanssa, voisi kuulla lähimpänä totuutta olevan vastauksen, kaikki muu on arvuuttelua.

Ei kun joo.. Hän haluaa olla "kalifi kalifin paikalla" eli henkilö haluaisi olla joku muu, ehkä kenties joku tietty henkilö, mutta ei se, mikä ja mitä hän on eli henkilö kuvittelee olevansa joku toinen ihminen ja kirjoittelee hänen piikkiinsä täällä, koska henkilöllä on vaikeuksia kohdata todellinen minuutensa.

Hän siis kieltää omat kielteiset ominaisuutensa, koska toiveminä ja reaaliminä ovat pahasti ristiriidassa. Eli henkilö on kovin kateellinen ja katkera jollekin toiselle ihmiselle ja haluaisi olla kuin hän, siis se toinen ihminen, mutta ei missään nimessä oma itsensä. Siksipä sitten ottaa ikään kuin sen toisen ihmisen (kuvitellun) roolin ja leikkii olevansa se henkilö, jota kadehtii kovasti ja elää omaa fantasiaansa netissä olemalla se joku toinen paeten omaa minuuttansa ja omaa elämäänsä sekä vastuutansa netin fantasiamaailmaan.

No ei kai nyt sentäs.

ihmettelenminä kirjoitti:

Eikö olisi hyvä puhua oikean ihmisen kanssa, voisi kuulla lähimpänä totuutta olevan vastauksen, kaikki muu on arvuuttelua.

Henkilöllä on sairaalloinen pakkomielle ihmiseen, joka on katkaissut häneen välit (syystäkin). Hän haluaisi sairaalloisesti tuolta ihmiseltä huomiota ja haluaisi olla samalla itse tuo henkilö. Siis puhuminen ei onnistu, koska hän ei ole toivottu henkilö ottamaan minkäänlaista yhteyttä kyseiseen ihmiseen (syystäkin). Hän kärsii siis todella huonosta itsetunnosta ja haluaisi olla joku muu, mutta ei hän itse. Hän kuvittelee toisten hyvät ominaisuudet itselleen ja taas omat huonot ominaisuudet projisoi muihin ihmisiin.

Toisekseen vaikka jutteluun olisi käytännön mahdollisuus niin hän ei kykene juttelemaan, koska ei ole koskaan tottunut juttelemaan tunteistansa ja asioistansa vaan patoo ne vain ja ainoastaan sisälle peitellen ja häpeillen niitä. Henkilöä ei siis koskaan ole opetettu juttelemaan ja avautumaan omista asioistansa. Kyllä hän kovasti osaa avautua muiden ihmisten asioista ja juoruilla niistä, mutta itseänsä ei laita mitenkään likoon (paitsi vainomalla sairaalloisesti muita ihmisiä ja käyttämällä kaiken aikansa siihen sekä muiden kadehtimiseen), koskaan eikä halua kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään (syystä, että hän kuvittelee ja pelkää, että häntä alettaisiin kiusamaan ja hänestä juorultaisiin, niin hän ei uskalla koskaan avautua, vaikka hän itse nimenomaan on tuollainen eli kiusaa, mustamaalaa ja juoruaa muista ihmisistä saadakseen huomiota, arvostusta ja saadakseen kostettua sen, että ei ole jollekin kelvannut eli pelkää jonkun toisen olevan häntä kohtaan sellainen mitä itse on muille).

Henkilö on siis hyvin sairaalloisen yksipuolisesti kiinnostunut tuosta ihmisestä ja on kehitellyt päässään hänestä sairaalloisen pakkomielteen. Häntä loukkaa se, että hänet on ikään kuin jätetty huomioimatta omasta mielestään. Todellisuudessa eihän kukaan voi hänelle antaa huomiota aamusta yöhön joka päivä vaan kyllä ihmisillä on ihan omakin elämä elettävänä.

Todellisuudessa hän on henkisesti hyvin sairas ihminen ja hyvin pakkomielteisen yksipuolisesti kiinnostunut ihmisestä ja kehitellyt tästä ihmisestä jonkinlaisen fantasian päässänsä, vaikka todellisuudessa henkilöt eivät millään sopisi toisilleen ja toiseksi hänen kiinnostuksensa on aina ollut täysin yksipuolista. Ehkä hän on on niin epätoivoinen, että kehittelee päässänsä fantasioita ja pakkomielteitä hyvin epärealistisista kohteista ja toisaalta taas omat toiveet ja odotukset ovat epärealistisen ylisuuria ja omat luulot itsestä myöskin liian suuria.

Henkilö ei tajua hakeutua hoitoon, koska ei näe itseään mitenkään sairaana. Hän näkee kyllä hulluutta ja sairautta kaikkialla, mutta ei itsessään. Projisoi siis oman hulluutensa muihin, koska ei kykene myöntämään omia ongelmia ja piirteitä.

Hän siis kuvittelee, että jos saa vainoamalla ja kiusamaalla henkilön huomioimaan häntä niin hän kuvittelee, että tuo henkilö on hänestä kiinnostunut tai välittää hänestä. Hän siis kääntää omassa mielessään aina torjunnan jollain tavalla omaksi voitoksi. Hän ei siis kykene hyväksymään, että tuo pakkomielteiden kohde ei oikeasti ole hänestä kiinnostunut millään tavoin vaan narsistin lailla kääntää ja vääntää tilanteen jollain tavalla aina eduksi omassa päässään. Hän siis kirjoittelee näitä provojansa ja vainoaa vuodesta toiseen saadakseen ensinnäkin edes jotain huomiota oli se sitten positiivista tai negatiivista kunhan vain on jotain huomiota, koska ei siedä narsistin lailla millään ajatusta, että hänet jätettäisiin huomioimatta ja toiseksi koska hän narsistin lailla kostaan saamansa pakit tällä tavoin (henkilöllä on alkujaankin ollut hyvin epärealistinen kohde, jota hän ei koskaan saa). Hän siis kääntää ja vääntää mielessään pakit niin, että oikeasti henkilö olisikin hänestä kiinnostunut,, aikka ei ole. Hän pyrkii ärsyttämään, koska hän haluaa jotain reaktiota. Hän ei vois sietää ajatusta, että hän olisi täysin "ei mitään" jollekin henkilölle.

Onpa analyyttistä.

haluaisiollajokutoinen kirjoitti:

Henkilöllä on sairaalloinen pakkomielle ihmiseen, joka on katkaissut häneen välit (syystäkin). Hän haluaisi sairaalloisesti tuolta ihmiseltä huomiota ja haluaisi olla samalla itse tuo henkilö. Siis puhuminen ei onnistu, koska hän ei ole toivottu henkilö ottamaan minkäänlaista yhteyttä kyseiseen ihmiseen (syystäkin). Hän kärsii siis todella huonosta itsetunnosta ja haluaisi olla joku muu, mutta ei hän itse. Hän kuvittelee toisten hyvät ominaisuudet itselleen ja taas omat huonot ominaisuudet projisoi muihin ihmisiin.

Toisekseen vaikka jutteluun olisi käytännön mahdollisuus niin hän ei kykene juttelemaan, koska ei ole koskaan tottunut juttelemaan tunteistansa ja asioistansa vaan patoo ne vain ja ainoastaan sisälle peitellen ja häpeillen niitä. Henkilöä ei siis koskaan ole opetettu juttelemaan ja avautumaan omista asioistansa. Kyllä hän kovasti osaa avautua muiden ihmisten asioista ja juoruilla niistä, mutta itseänsä ei laita mitenkään likoon (paitsi vainomalla sairaalloisesti muita ihmisiä ja käyttämällä kaiken aikansa siihen sekä muiden kadehtimiseen), koskaan eikä halua kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään (syystä, että hän kuvittelee ja pelkää, että häntä alettaisiin kiusamaan ja hänestä juorultaisiin, niin hän ei uskalla koskaan avautua, vaikka hän itse nimenomaan on tuollainen eli kiusaa, mustamaalaa ja juoruaa muista ihmisistä saadakseen huomiota, arvostusta ja saadakseen kostettua sen, että ei ole jollekin kelvannut eli pelkää jonkun toisen olevan häntä kohtaan sellainen mitä itse on muille).

Henkilö on siis hyvin sairaalloisen yksipuolisesti kiinnostunut tuosta ihmisestä ja on kehitellyt päässään hänestä sairaalloisen pakkomielteen. Häntä loukkaa se, että hänet on ikään kuin jätetty huomioimatta omasta mielestään. Todellisuudessa eihän kukaan voi hänelle antaa huomiota aamusta yöhön joka päivä vaan kyllä ihmisillä on ihan omakin elämä elettävänä.

Todellisuudessa hän on henkisesti hyvin sairas ihminen ja hyvin pakkomielteisen yksipuolisesti kiinnostunut ihmisestä ja kehitellyt tästä ihmisestä jonkinlaisen fantasian päässänsä, vaikka todellisuudessa henkilöt eivät millään sopisi toisilleen ja toiseksi hänen kiinnostuksensa on aina ollut täysin yksipuolista. Ehkä hän on on niin epätoivoinen, että kehittelee päässänsä fantasioita ja pakkomielteitä hyvin epärealistisista kohteista ja toisaalta taas omat toiveet ja odotukset ovat epärealistisen ylisuuria ja omat luulot itsestä myöskin liian suuria.

Henkilö ei tajua hakeutua hoitoon, koska ei näe itseään mitenkään sairaana. Hän näkee kyllä hulluutta ja sairautta kaikkialla, mutta ei itsessään. Projisoi siis oman hulluutensa muihin, koska ei kykene myöntämään omia ongelmia ja piirteitä.

Hän siis kuvittelee, että jos saa vainoamalla ja kiusamaalla henkilön huomioimaan häntä niin hän kuvittelee, että tuo henkilö on hänestä kiinnostunut tai välittää hänestä. Hän siis kääntää omassa mielessään aina torjunnan jollain tavalla omaksi voitoksi. Hän ei siis kykene hyväksymään, että tuo pakkomielteiden kohde ei oikeasti ole hänestä kiinnostunut millään tavoin vaan narsistin lailla kääntää ja vääntää tilanteen jollain tavalla aina eduksi omassa päässään. Hän siis kirjoittelee näitä provojansa ja vainoaa vuodesta toiseen saadakseen ensinnäkin edes jotain huomiota oli se sitten positiivista tai negatiivista kunhan vain on jotain huomiota, koska ei siedä narsistin lailla millään ajatusta, että hänet jätettäisiin huomioimatta ja toiseksi koska hän narsistin lailla kostaan saamansa pakit tällä tavoin (henkilöllä on alkujaankin ollut hyvin epärealistinen kohde, jota hän ei koskaan saa). Hän siis kääntää ja vääntää mielessään pakit niin, että oikeasti henkilö olisikin hänestä kiinnostunut,, aikka ei ole. Hän pyrkii ärsyttämään, koska hän haluaa jotain reaktiota. Hän ei vois sietää ajatusta, että hän olisi täysin "ei mitään" jollekin henkilölle.

sulla on pakkomielle " tietämisestä " ja oikeesti et tiiä mistään mitään. omg.

haluaisiollajokutoinen kirjoitti:

Henkilöllä on sairaalloinen pakkomielle ihmiseen, joka on katkaissut häneen välit (syystäkin). Hän haluaisi sairaalloisesti tuolta ihmiseltä huomiota ja haluaisi olla samalla itse tuo henkilö. Siis puhuminen ei onnistu, koska hän ei ole toivottu henkilö ottamaan minkäänlaista yhteyttä kyseiseen ihmiseen (syystäkin). Hän kärsii siis todella huonosta itsetunnosta ja haluaisi olla joku muu, mutta ei hän itse. Hän kuvittelee toisten hyvät ominaisuudet itselleen ja taas omat huonot ominaisuudet projisoi muihin ihmisiin.

Toisekseen vaikka jutteluun olisi käytännön mahdollisuus niin hän ei kykene juttelemaan, koska ei ole koskaan tottunut juttelemaan tunteistansa ja asioistansa vaan patoo ne vain ja ainoastaan sisälle peitellen ja häpeillen niitä. Henkilöä ei siis koskaan ole opetettu juttelemaan ja avautumaan omista asioistansa. Kyllä hän kovasti osaa avautua muiden ihmisten asioista ja juoruilla niistä, mutta itseänsä ei laita mitenkään likoon (paitsi vainomalla sairaalloisesti muita ihmisiä ja käyttämällä kaiken aikansa siihen sekä muiden kadehtimiseen), koskaan eikä halua kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään (syystä, että hän kuvittelee ja pelkää, että häntä alettaisiin kiusamaan ja hänestä juorultaisiin, niin hän ei uskalla koskaan avautua, vaikka hän itse nimenomaan on tuollainen eli kiusaa, mustamaalaa ja juoruaa muista ihmisistä saadakseen huomiota, arvostusta ja saadakseen kostettua sen, että ei ole jollekin kelvannut eli pelkää jonkun toisen olevan häntä kohtaan sellainen mitä itse on muille).

Henkilö on siis hyvin sairaalloisen yksipuolisesti kiinnostunut tuosta ihmisestä ja on kehitellyt päässään hänestä sairaalloisen pakkomielteen. Häntä loukkaa se, että hänet on ikään kuin jätetty huomioimatta omasta mielestään. Todellisuudessa eihän kukaan voi hänelle antaa huomiota aamusta yöhön joka päivä vaan kyllä ihmisillä on ihan omakin elämä elettävänä.

Todellisuudessa hän on henkisesti hyvin sairas ihminen ja hyvin pakkomielteisen yksipuolisesti kiinnostunut ihmisestä ja kehitellyt tästä ihmisestä jonkinlaisen fantasian päässänsä, vaikka todellisuudessa henkilöt eivät millään sopisi toisilleen ja toiseksi hänen kiinnostuksensa on aina ollut täysin yksipuolista. Ehkä hän on on niin epätoivoinen, että kehittelee päässänsä fantasioita ja pakkomielteitä hyvin epärealistisista kohteista ja toisaalta taas omat toiveet ja odotukset ovat epärealistisen ylisuuria ja omat luulot itsestä myöskin liian suuria.

Henkilö ei tajua hakeutua hoitoon, koska ei näe itseään mitenkään sairaana. Hän näkee kyllä hulluutta ja sairautta kaikkialla, mutta ei itsessään. Projisoi siis oman hulluutensa muihin, koska ei kykene myöntämään omia ongelmia ja piirteitä.

Hän siis kuvittelee, että jos saa vainoamalla ja kiusamaalla henkilön huomioimaan häntä niin hän kuvittelee, että tuo henkilö on hänestä kiinnostunut tai välittää hänestä. Hän siis kääntää omassa mielessään aina torjunnan jollain tavalla omaksi voitoksi. Hän ei siis kykene hyväksymään, että tuo pakkomielteiden kohde ei oikeasti ole hänestä kiinnostunut millään tavoin vaan narsistin lailla kääntää ja vääntää tilanteen jollain tavalla aina eduksi omassa päässään. Hän siis kirjoittelee näitä provojansa ja vainoaa vuodesta toiseen saadakseen ensinnäkin edes jotain huomiota oli se sitten positiivista tai negatiivista kunhan vain on jotain huomiota, koska ei siedä narsistin lailla millään ajatusta, että hänet jätettäisiin huomioimatta ja toiseksi koska hän narsistin lailla kostaan saamansa pakit tällä tavoin (henkilöllä on alkujaankin ollut hyvin epärealistinen kohde, jota hän ei koskaan saa). Hän siis kääntää ja vääntää mielessään pakit niin, että oikeasti henkilö olisikin hänestä kiinnostunut,, aikka ei ole. Hän pyrkii ärsyttämään, koska hän haluaa jotain reaktiota. Hän ei vois sietää ajatusta, että hän olisi täysin "ei mitään" jollekin henkilölle.

On niin syvällinen analyysi, että veikkaan että sen on kirjoittanut narsisti, joka projisoi kaiken nyt sitten johonkin toiseen. Narsisti pyrkii aina kääntämään kaiken ylösalaisin ulkopuolisten silmissä.

Voi ollakin mahdollista että noiden pitkien tekstien kirjoittajalla on " oma lehmä ojassa" jonkun toisen kanssa. Vaikkei omaa psykiatrin koulutusta hän pystyy samaistumaan koska itse kärsii tavallaan samoista ongelmista. :0|

haluaisiollajokutoinen kirjoitti:

Henkilöllä on sairaalloinen pakkomielle ihmiseen, joka on katkaissut häneen välit (syystäkin). Hän haluaisi sairaalloisesti tuolta ihmiseltä huomiota ja haluaisi olla samalla itse tuo henkilö. Siis puhuminen ei onnistu, koska hän ei ole toivottu henkilö ottamaan minkäänlaista yhteyttä kyseiseen ihmiseen (syystäkin). Hän kärsii siis todella huonosta itsetunnosta ja haluaisi olla joku muu, mutta ei hän itse. Hän kuvittelee toisten hyvät ominaisuudet itselleen ja taas omat huonot ominaisuudet projisoi muihin ihmisiin.

Toisekseen vaikka jutteluun olisi käytännön mahdollisuus niin hän ei kykene juttelemaan, koska ei ole koskaan tottunut juttelemaan tunteistansa ja asioistansa vaan patoo ne vain ja ainoastaan sisälle peitellen ja häpeillen niitä. Henkilöä ei siis koskaan ole opetettu juttelemaan ja avautumaan omista asioistansa. Kyllä hän kovasti osaa avautua muiden ihmisten asioista ja juoruilla niistä, mutta itseänsä ei laita mitenkään likoon (paitsi vainomalla sairaalloisesti muita ihmisiä ja käyttämällä kaiken aikansa siihen sekä muiden kadehtimiseen), koskaan eikä halua kertoa itsestään yhtään mitään kenellekään (syystä, että hän kuvittelee ja pelkää, että häntä alettaisiin kiusamaan ja hänestä juorultaisiin, niin hän ei uskalla koskaan avautua, vaikka hän itse nimenomaan on tuollainen eli kiusaa, mustamaalaa ja juoruaa muista ihmisistä saadakseen huomiota, arvostusta ja saadakseen kostettua sen, että ei ole jollekin kelvannut eli pelkää jonkun toisen olevan häntä kohtaan sellainen mitä itse on muille).

Henkilö on siis hyvin sairaalloisen yksipuolisesti kiinnostunut tuosta ihmisestä ja on kehitellyt päässään hänestä sairaalloisen pakkomielteen. Häntä loukkaa se, että hänet on ikään kuin jätetty huomioimatta omasta mielestään. Todellisuudessa eihän kukaan voi hänelle antaa huomiota aamusta yöhön joka päivä vaan kyllä ihmisillä on ihan omakin elämä elettävänä.

Todellisuudessa hän on henkisesti hyvin sairas ihminen ja hyvin pakkomielteisen yksipuolisesti kiinnostunut ihmisestä ja kehitellyt tästä ihmisestä jonkinlaisen fantasian päässänsä, vaikka todellisuudessa henkilöt eivät millään sopisi toisilleen ja toiseksi hänen kiinnostuksensa on aina ollut täysin yksipuolista. Ehkä hän on on niin epätoivoinen, että kehittelee päässänsä fantasioita ja pakkomielteitä hyvin epärealistisista kohteista ja toisaalta taas omat toiveet ja odotukset ovat epärealistisen ylisuuria ja omat luulot itsestä myöskin liian suuria.

Henkilö ei tajua hakeutua hoitoon, koska ei näe itseään mitenkään sairaana. Hän näkee kyllä hulluutta ja sairautta kaikkialla, mutta ei itsessään. Projisoi siis oman hulluutensa muihin, koska ei kykene myöntämään omia ongelmia ja piirteitä.

Hän siis kuvittelee, että jos saa vainoamalla ja kiusamaalla henkilön huomioimaan häntä niin hän kuvittelee, että tuo henkilö on hänestä kiinnostunut tai välittää hänestä. Hän siis kääntää omassa mielessään aina torjunnan jollain tavalla omaksi voitoksi. Hän ei siis kykene hyväksymään, että tuo pakkomielteiden kohde ei oikeasti ole hänestä kiinnostunut millään tavoin vaan narsistin lailla kääntää ja vääntää tilanteen jollain tavalla aina eduksi omassa päässään. Hän siis kirjoittelee näitä provojansa ja vainoaa vuodesta toiseen saadakseen ensinnäkin edes jotain huomiota oli se sitten positiivista tai negatiivista kunhan vain on jotain huomiota, koska ei siedä narsistin lailla millään ajatusta, että hänet jätettäisiin huomioimatta ja toiseksi koska hän narsistin lailla kostaan saamansa pakit tällä tavoin (henkilöllä on alkujaankin ollut hyvin epärealistinen kohde, jota hän ei koskaan saa). Hän siis kääntää ja vääntää mielessään pakit niin, että oikeasti henkilö olisikin hänestä kiinnostunut,, aikka ei ole. Hän pyrkii ärsyttämään, koska hän haluaa jotain reaktiota. Hän ei vois sietää ajatusta, että hän olisi täysin "ei mitään" jollekin henkilölle.

Samaa mieltä. Täytyy olla jotain pipiä kun kuvittelee noin naurettavan teksti keltään rakkaalta tulleen. Ihan selkeästi kuvittelee olevansa joku muu, toisen asiat näemmä kiinnostaa.

Ja Tampereelle tais mennä tai aloittaja itse asui siellä.

Komppaan tätä kirjoitusta. Jos tahallaan haluaa loukata, asia on aivan toinen, mutta näin niin kuin muutoin ihmiset jättää huomioimatta toisia ihan joka hetki ja päivä. Se on sinänsä inhimillistä, koska kaikkia ja kaikkea ei voi millään aina huomioida. Ja jokaisella on myös oikeus ottaa oma aikansa ja tilansa vaikka se kuinka tuntuisi toisista pahalta, pitää vaan tehdä se toisia kunnioittavasti ja kauniisti.