Purjehdus huolestuttaa liikaa

Murhehtija

Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa: purjehtiessa ei oikein voi keskittyä nauttimaan purjehduksesta, koska koko ajan mielessään laatii varasuunnitelmia sen varalle, että joku paikka veneestä hajoaa tai muuta ikävää sattuu.

Entä jos moottori pettää juuri, kun on näin kova tuuli, saanko venettä satamaan tai ankkuriin?
Entä jos läpivienti pettää ja vene alkaa täyttyä vedellä?
Entä jos miehistön jäsen putoaa mereen, saanko häntä tällaisella kelillä ylös?
Entä jos tulee sumu juuri, kun olen avomeriosuudella laivaväylällä?
Entä jos tulee vahinkojiippi, joka rikkoo paikkoja (tai halkaisee jonkun kallon)?
Entä jos tulen merisairaaksi, eikä kokematon miehistö osaa purjehtia venettä kunnolla satamaan?
Entä entä entä.

Vene on 80-luvulta, mutta ihan ok kunnossa. Harmittaa, kun ei voi kunnolla rentoutua. Ehkä tilanne parantuu, kun kokemusta kertyy lisää.

49

829

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • drag

      Voisitko näin aluksi kertoa mikä on veneilykokemuksesi ja veneen kunto, niin voidaan arvioida taustatietoja.

      • venkkukenkku

        Jos olen rantautumassa avomereltä kovassa tuulessa väsyneenä ennestään tuntemattomaan paikkaan, niin noita tuntemuksia on ilmennyt.
        On ilmeisen kenkkua jos noilla fiiliksillä joutuu purjehtimaan suurimman osan aikaa.


      • MattiSnoopy

        En lue ketjua pidemmälle, koska siitä voi tehdä aika pitkän, mutta tiedän kuinka rantautumisen pelosta pääsee jopa kuukaudeksi eroon. Ala purjehtia valtamerillä. Minä olen kokenut kaikki tavanomaiset "turmat", mutta kyydistä en ole vielä pudonnut.


      • Hjalllis

        Ei sinusta ole arvioiaksi!


    • fadsrrrrr

      Tuohon auttaa rajojen venyttäminen ja riskien ottaminen. Purjehdi esimerkiksi kovassa kelissä rämäpäisellä asenteella satoja tunteja, niin yhtäkkiä mielen perusodotustaso muuttuu ja normaalikelillä mikään ei huoleta.

      Tämän neuvon antoi minulle toinen kokenut purjehtija. Hän käski minua menemään myrskyyn. Hän lähti mukaan ja minä menin. Vene hajosi, mutta siitä selvittiin viidellä tonnilla. Menin uudestaan myrskyyn ja taas vene hajosi. se oli kuitenkin halpa reissu, vain satasia. Sitten taas menin myrskyyn eikä mitään hajonnut.

      Kun ottaa todellisia riskejä, se auttaa pelkoihin.

      • seppomartti

        Huolestuneelle aloittajalle ehdotan päinvastaista menettelyä riskien oton sijaan. Kun huolen aiheet on tiedossa (riskeistä puuttuu mm peräsimen tai maston menetys, törmäys, kaasupalo, sähkön loppuminen jne) niin sitten kukin riski mietitää, harkitaan ehkäisy ja reagointitapa jos riski toteutuu. Myös miehistön tulisi tuntea suunnitelmat eikä kriisitilanteessa tarvitse ruveta improvisoimaan. Turvatoimia tulisi myös harjoitella. Ja sitten voi nukkua veneessäkin huolestumatta ylenmäärin.


      • Jawohlaber

        Buahahhahahahaaaaa... Koko talven paras scheisse...


    • Teekuistykkäät

      Pelkotilat eivät ole rationaalisia joten niitä ei pysty poistamaan tilastoilla. Eihän hiisitkään putoa, mutta jotkut pelkäävät niitä puhumattakaan että torit hyökkäisivät kenenkään kimppuun.

      Jos et nauti jostain, mitä ei ole pakko tehdä, älä tee. Toinen kysymys on, onko mitän paikaa jossa et pelkäisi jotain? Jos veneily on ainoa pelottava asia, niin siitä on helppo luopua. Alussa tulee kuitenkin vaikeuksia keksiä, mitä sille rahalle tekee, mutta sekin ongelma ratkeaa itsestään.

      • FF27Charlotta

        Yhden henkilön tiedän, joka kertoi suoraan että otti jatkuvaa stressiä veneestä. Pitääkö ankkuri jne. Sanoi suoraan että se oli yksi syy miksi siirtyi lopulta mökkeilyyn. Itse pidin tuota vähän kummallisena kun kyseinen henkilö on pitkään johtanut menestyneesti suurta liiketoiminta-aluetta. Mutta minkäs sitä ihminen peloilleen voi.

        Itselleni auttaa pelkoihin, kun teen veneen fiksaukset ylimitoitetusti ja kriittisissä kohdissa pyrin ratkaisuihin, jotka on suunniteltu 2( ) failuren periaatteella. Merellä taas helpottaa kun systemaattisesti harjoittelee kovempia kelejä ja tietää että rannikon tuntumassa on apu lähellä. PLB1-hätälähetin liiveissä ja kännykkä vedenpitävässä kotelossa.


      • pelkokerroin

        Ajatteleppas, ennen ei ollu pelastusliivejä, ei hätäraketteja kuin merivartiostoakaan, puhumattakaan puhelimista. Ei gps:ää, ei moottoreita veneissä, ei sairaalaa, ei merimerkkejä eikä karttoja, ei säätiedotuksia, ei vakuutuksia. Itämeri kuhisi merirosvoja ja hallitsijain laivat rosvosivat muiden mukana. Vähäsen enemmän oli pelättävää.


    • ääääääääääääää

      Merta pitää kunnioittaa ei pelätä.

    • Epätaitolentäjä

      Lensin lentolupakirjan. Koulutus meni hyvin ja selvisin minimitunneilla. Silti takaraivossa jäyti lupakirjan saamisen jälkeen koko ajan pelko ja epävarmuus. Näin tapahtui sekä matkalennoilla, joilla pelkäsin moottorin hajoamista, että laskuissa, joissa pelkäsin hallinnan menettämistä.

      Lueskelin aiheesta ja selvisi, että hyvin monen lentoharrastus loppuu tällaiseen pelkoon.

      Oma ongelmani ratkesi perintöön. Ostin varsin suurella summalla taitolennon perusopetusta. Taitolentäjää minusta ei tullut, mutta kun aikansa konetta opettajan kanssa kieputteli, niin tavanomainen ohjaustaito kehittyi ja epävarmuus katosi.

      Voihan moottori hajota nytkin, mutta tiedän pystyväni siinä tapauksessa ohjaamaan koneen hallitusti laskuun olosuhteiden suomissa puitteissa (esimerkiksi pelto). Yhtä lailla tiedän, että pystyn selviämään vaivatta tuulenpuuskista ja vaihtuvasta tuulennopeudesta laskussa.

      Yksi tapa yrittää hallita pelkoa on valmistautua kaikkeen mahdolliseen. Toinen tapa on kehittää taitoja. Minulle toimi jälkimmäinen. Taidot eivät vain lentämisessä laskukierrosta hyvässä kelissä kiertämällä kehity. Täytyy keksiä jotain haasteellisempaa.

    • Vesikauhu

      Mielenkiintoinen ajatus, jota en ole tullut ajatelleeksi, koska olen pienestä pitäen purjeveneessä istunut ja kasvanut kiinni vesillä olemiseen.

      Nuo asiathan koskevat yhtälailla kaikkia vieraita ja uusia juttuja, joita opettelee. Varmuushan kasvaa ainoastaan kokemuksella ja toistoilla.

      Mikäli läpivientien ja muiden turvallisuuteen liittyvien asioiden kesto huolettaa niin kaupasta löytyy lääke niihin. Ei merta pelätä kannata, kunnioitus on kyllä paikallaan.

    • Oolssoni29

      Kyllä meitä murehtijoita on enemmänkin vesillä. Liika murehtiminen todella haittaa mutta " seppomartin " tapaan analysoimalla riskejä voi hallita.
      Ja kuten vanha sanonta kuuluu "varovaisuus on viisautta eikä vahingon enne"

      Voi myös miettiä tietyn vaaran todennäköisyyttä jottei turhaan vaivaa päätään esim. tapahtumalla joka sattuu tyypillisesti vain myrskyssä.

    • eitoimikkaan

      Testi

    • Huolestuja

      Tiedän tunteeen. Kun vastaa matkaveneen päällikkönä miehistöstä ja kalustosta, niin pieni huoli on koko ajan päällä. Muu porukka on huoletonta ja nauttii matkasta eikä edes tiedä, minkälaista tarkastuslistaa kippari pyörittää päässään. Omassa veneessä kaiken on toki oltava viimeisen päälle kunnossa. Veneen tekniikan tunteminen läpikotaisin on välttämäntöntä ja veneeni taitaa olla aika "ylihuollettu". Jos jokin komponentti; takila, peräsin, moottori tms. aiheuttaa huolta, se laitetaan viimeisen päälle kuntoon. Sään seuraaminen kaikista mahdollisista lähteistä on myöskin itsestään selvää. Reitti suunnitellaan miehistön ja odotettavissa olevan kelin mukaan. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua, mutta yllättävistä tilanteista selviytyminen yksi kerrallaan lisää itseluottamusta ja vähentää huolta veneilyvuosien karttuessa. Oikeastaan tänä päivänä kaikki kelit ja moottori sammumiset pahassa paikassa on tullut koettua. Ainoa pelko mikä on jäänyt päälle on ukkosrintaman alle joutuminen avomerellä. Mahdollista salamaniskua odotellessa ei voi oikein tehdä mitään ja se on pahinta. Myrskyssä ja teknisten vikojen kohdalla kaikki on kiinni omasta kyvystä toimia oikein. Salaman lisäksi huolettaa myös tilanne, jossa muu miehistö menettää toimintakyvyn ja itsekin alkaa olla liian väsynyt, nälkäinen ja merisairas. Yleensä silloin tapahtuu jotain yllättävää ja ongelmat voiivat lähteä kertautumaan aiheuttaen vaaratilanteita. Joku sanoi joskus, että taitava veneilijä selviää tilanteesta, johon viisas ei edes joudu. Parasta olla taitava & viisas.
      Kunnoitan venekuntia, jotka uskaltavat tehdä pienellä porukalla pitkiä avomerimatkoja. Riskit ja omat puutteet tiedostaen pysyn itämerellä ja teen avomeriosuudet hyvällä kelillä.

    • kkkkkkkkk

      Pysy maissa !

    • Joskus kun on ollut huono ankkuripaikka, on ankkurin pettäminen tullut uniin. Toisaalta, kovissa olosuhteissa voi pelätä, mutta silloin on syytäkin tarkkailla venettä, että huomaa ajoissa tavallista kovemmassa rasituksessa alkavat hajoamiset, eli pelosta on hyötyä. Luulisin, että kokemus vaikuttaa. Kun on paljon toistoja ja on vaikka onnistuneesti ratkonut eteen tulevia ongelmia, niin itseluottamus kasvaa ja tietää selviävänsä eri tilanteista. Kaikilla hajoaa joskus jotain veneestä tai moottorin kanssa tulee ongelmia, mutta erittäin harvoin se on vaarallista. Itselläkin on purjeita hajonnut, moottori hajonnut, vettä alkanut tulla veneeseen, polttoaine loppunut. Mikään niistä ei johtanut vaaratilanteeseen tai edes matkan katkeamiseen. Tai kerran johti, muttei ollut mun vene.

      Purjehdus on turvallista. Alla on tuhansien kilojen massa joka liikkuu hitaasti eikä ole äkkinäisen katastrofin mahdollisuutta samalla tavalla kuin jossain muualla. Vertaa sitä ajamiseen maantiellä, missä kohdataan metrin päästä rekkoja, joiden kanssa törmäysnopeus on 189 km/h. Sitä ei pelätä, koska siihen on totuttu.

    • marinoitunut

      Jos tulee ongelmallinen tilanne niin sitten toimitaan valmiin varasuunnitelman mukaan. Ei sitä tarvitse koko ajan miettiä. Ymmärrän kyllä silti aloittajan problematiikan jos huoli kalvaa ei siihen järkiperustelut auta. Jotenkin kuullostaa siltä että nyt on kyseessä tyyppi jota kutsutaan n.s. kontrollifikiksi. Kaiken pitää olla hallinnassa pienimipen yksityiskohtienkin. Vanha sanonta on kuitenkin, että tuurilla ne laivatkin seilaa. Veneily on sen luontoista, että aina jää jotain sattuman varaan vaikka todennäköisyys onnettomuudelle olisikin hyvinkin pieni. Jos nyt verrataan veneilyä vaikka henkilöautoiluun en oikein osaa sanoa kumpi on vaarallisempaa. Autoilija ei kutenkaan mieti varasuunnitelmia tai välttämättä aktiivisesti itse paranna jatkuvasti turvallisuuttaan. Autoilu on normaalia ja jokapäiväistä siksi se koetaaan huolettomaksi. En tiedä kuinka paljon aloittaja viettää aikaansa vesillä, onko kyse vain tottumuksen puutteesta vai onko veneilyssä korostuva turvallisuuden huomiooonottaminen saanut mielikuvan todellista suuremmasta riskitasosta. Täytyy kyllä myöntää että loppupelissä itse usein avomerellä lopettaa murehtimisen ja ajattelee asian olevan korkeammassa kädessä, koska siinä vaiheessa ei enään paljoa asialle voi jos joutuukin hankalaan tilanteeseen. Ehkä veneily vaatii jonkinlaista fatalistista asennetta, ennakkoon tehdään kaikki mitä voi, ja sitten kun mennään niin mennään. Tottumus tuo turvallisuuden tunteen ja realistisen kuvan vaaroista. Merta pitää kunnioittaa, mutta jos siellä liikkuu pelosta ei ole hyötyä.

      • A_33

        Ehkä auttaa hieman jos ajattelee kuinka monta purjehtijaa kuolee tai loukkanttuu vahavasti vuodessa Suomen vesillä? Yksi 10-20 vuodessa? Paljon suurempi riski on nousta kotona jakkaralle vaihtamaan palanutta lamppua...


      • mermies_marinoitunut

        Tässä oli aikas hyvin sanottu, kuten on jo paljon tuolla aiemmissakin kommenteissa.
        Herää kysymys, onko aloittaja aloittelija. Nuo murehtimiskohteet kun kuulostavat vanhoilta aloittelijan muistoilta ja kokemuksen myötä ovat pääosin siirtyneet taka-alalle.
        Sääennusteita tulee tutkituksi huolella ja reitti valittua sen mukaan. Merta on hyvä kunnioittaa ja liikkua alueilla ja keleissä, mihin itse ja vene ovat kelvollisia (tämä arviointi on tehtävä itse ja on parempi olla varovainen kuin uhkarohkea). Vene on hyvä tuntea rakenteiltaan mieluummin liian tarkkaan kuin liian vähän. Aina kun se on talviteloilla, se tulee tutkia ajatuksella. Purjehduksen aikana on myös tarkkailtava peräsimen, maston, vanttien ja staagien käyttäytymistä. Aluksi tämä on tehtävä tietoisesti, vuosien mittaan siitä tulee rutiini, jota ei itse edes huomaa eikä se kuormita millään tavalla. Samoin ne varasuunnitelmat muuttuvat myös niin luutuneiksi, ettei niitä tarvitse aktiivisesti pohtia. Kuka polkupyörällä ajaessaan ajattelee, kuinka pyörällä ajetaan?
        Kokemuksen myötä arviointikyky erilaisista olosuhteista selviämisen myötä kehittyy. Ajanmittaan tulee sitten merellä vastaan olosuhteet, joissa veteen pudonnutta ei varmuudella saisi takaisin. Noissa olosuhteissa on mereenputoamisen estämiseksi käytettävä valjaita ja silti liikkeet kannella harkittava tarkasti. Arviointikyky miehistöstä ja veneestä on oltava kokemuksella hankittuna ennenkuin edes lähdetään taipaleelle, jossa tämä tilanne on mahdollinen.
        Taipumuksen merisairaaksi tulemiseen huomaa varsin pian, ja ne joilla sitä on, eivät varmastikaan kauaa harrasta ainakaan itsenäistä veneilyä.
        Niinpä nykyään askarruttaa aloittajan luettelemista asioista vain sumu avomerellä.
        Ukkonen lähestyessään nostattaa tukan pystyyn. Se voi myös alkaa päällä, ja ukkosen merkkejä ei välttämättä ole tullut havaittua etukäteen. Usein ukkonen on pelottava. Kuinka olette suhtautuneet ukkoseen ja voiko siihen jotenkin varautua?

        On parempi marinoitua merellä kuin satamassa ;)


    • pelko.normaalia

      Huolestuminen ja pelko ovat normaaleja reaktioita, jotka kuuluvat elämään. Jos ei ymmärrä olla huolissaan, ei varmaankaan osaa varautua yllätyksiin (ei tarkasta rungon läpivientejä ennakolta, ei tarkasta takilaa ym, ei pidä huolta turvavaljaiden käytöstä jne). Uhkarohkeus on paljon vaarallisempaa kuin terve pelko. Pelko ei ole sama asia kuin toiminakyvyn lamauttava paniikki! Jos merellä ei tunne minkäänlaista pelkoa milloinkaan, ei ole vielä saanut tarpeeksi kokemusta merestä tai ei uskalla tunnustaa pelänneensä.
      Liika huolestuminen ja turhat pelot katoavat vähitellen, kun purjehdusreissut pitenevät ja oppii tuntemaan veneensä - itselläni se on merkinnyt myös veneen vaihtamista muutaman kerran. Eka ukkosmyräkkä Bornholmin ja Gedserin välillä pelotti, koska vanha puuvene vuoti ja myrskyfokan etuliikki katkesi. Myös eka Pohjanmeren ylitys pelotti, kun sää muuttui nopeasti ja vuorovesikokemus oli minimaalinen. Eka Biskajan ylitys pelotti siksi, että Biskajalla oli paha maine. Ekaan Atlantin ylitykseen sisältyi jännitystä, eka trooppinen matalapaine Pacificilla jännitti jne. Varmaankin kynnys jännittämiseen tai pelon tunteeseen on vuosien mittaan noussut. Pahempi asia mielestäni on, jos merellä on välinpitäpätön eikä ymmärrä olla huolissaan mistään.

      Ranskalaislääkäri Alain Bombard tutki aikanaan merionnettomuuksia ja totesi, että hyvin monet kuolemaan johtaneet onnettomuudet olisivat olleet vältettävissä ellei olisi syntynyt paniikkia ja siitä johtuvaa toimintakyvyn menetystä. Vaikka pelottaa, päättäväisyydellä ja neuvokkuudella selviää. Bombard koetti todistaa ajatuksensa purjehtimalla pienellä kumilautalla Atlantin yli ilman ruoka- ja vesivarastoja. Hänen aikomustaan pidettiin pähkähulluna, mutta Bombard oli oikeassa ja selvisi Gibraltarilta Karibialle.

    • Yli50vOngelmittaVeneily

      Tässä myöskin "Murhehtijalle" vastauksia toimenpiteisiin joiden jälkeen voit lopettaa murehtimisesi :

      " Murhehtija
      17.3.2016 20:45
      Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa: purjehtiessa ei oikein voi keskittyä nauttimaan purjehduksesta, koska koko ajan mielessään laatii varasuunnitelmia sen varalle, että joku paikka veneestä hajoaa tai muuta ikävää sattuu.

      Entä jos moottori pettää juuri, kun on näin kova tuuli, saanko venettä satamaan tai ankkuriin?

      Tarkista ja huolla moottorisi ennen vesille lähtöäsi,sekä hanki sellainen ankkuri ja ketju tai köysi jotka kestää ankkuroinnin.

      Entä jos läpivienti pettää ja vene alkaa täyttyä vedellä?

      Tarkista ja korjaa läpiviennit ennen vesille laskua, sekä ota mukaan sinkkiämpäri,
      toimiva pumppu ja vuodontukkimis välineet.

      Entä jos miehistön jäsen putoaa mereen, saanko häntä tällaisella kelillä ylös?

      Älä päästä miehistöäsi kannelle ilman pelastusliivejä ja valjaita, lisäksi opettele
      pelastaminen ennen vesille lähtöä.

      Entä jos tulee sumu juuri, kun olen avomeriosuudella laivaväylällä?

      Älä mene pienveneillä laivaväylille, ei niille ole veneillä asiaa muuten kuin suorat ylitykset, muuten voit varmasti pysytellä tarpeeksi lähellä rannikkoa, jotta pystyt ankkuroimaan sumun yllättäessä.

      Entä jos tulee vahinkojiippi, joka rikkoo paikkoja (tai halkaisee jonkun kallon)?

      Laita puomiisi kestävä ja toimiva "preventteri" niin ei tule vahinkojiippejä.

      Entä jos tulen merisairaaksi, eikä kokematon miehistö osaa purjehtia venettä kunnolla satamaan?

      Oletko kuullut koskaan ohjetta että kaikkien veneessä olevien pitää pystyä hallitsemaan veneesi? Eikai merisairaus estä purjehtimista ja neuvojen antamista
      miehistöllesi?

      Entä entä entä.
      Nämä viimeiset "entäilysi" voinet varmaan itse ratkaista, ellet niin mene psykologin
      vastaanotolle.

      Vene on 80-luvulta, mutta ihan ok kunnossa. Harmittaa, kun ei voi kunnolla rentoutua. Ehkä tilanne parantuu, kun kokemusta kertyy lisää.

      • Loistavia kuitteja, ei voi muuta sanoa. Mitä helvetin surkimuksia täällä onkaan!
        Kun Jurpån voimakas kutosdiesel jyrähtää toukokuun alussa käyntiin, niin kaikki te turhat itkijät unohdutte saman tien!
        Eläkää snorkkeli perseessänne, te surkeat nyyhkyttäjät.


    • Karuaelämää

      Minulle tulee helposti tuollainen tunne vuokraamono isolla kymppimetrisellä joka löytää kivet yli kahden metrin syvyydestä ja joka pitää kerralla saada laituriin oikeassa kulmassa ja nopeudella. Puuttuu se kokemus ja rutiini jotka tekevät yksiönhintaisen veneen käsittelystä rentoa.

      jollalla uskalsin ottaa kaikki irti ihan riskirajoilla. Sen kanssa pahin mitä saattoi tapahtua oli että joutuu uimasilteen ja tulee vähän lasikuituhommia ja maalattavaa,

      Ratkaisu oli pieni nostokölinen trailerivene. Kymppimetrisen vuosikutstannusten hinnalla saa kulahtaneen Jullen ja jos maksaa pari kertaa enemmän niin saa kulahtaneen Campuksen. Jos myy ison veneen, voi ostaa repullisen osakkeita ja vielä jonkun terhakkaanpirtsakan uuden traileriveneen.

      Sitten joutuu kyllä pärjäämään ilman jääkaappia, astianpesukonetta ja ilmastointia. Sellainen vene on däysailer. Pitkät siirtymät autolla, välillä hotelliöitä. Sopii hyvin jos on mökki ja/tai haluaa matkailla muullakin tavoin

      • elämän_tosiasiat

        Joo mutta kun "veneen pituus jaloissa = vaimon ikä" muutoin ei tule vaimo kyytiin ja pitää purjehtia yksin.


      • dfhjtffch

        Höpsis!


      • kahta.en.vaihda
        elämän_tosiasiat kirjoitti:

        Joo mutta kun "veneen pituus jaloissa = vaimon ikä" muutoin ei tule vaimo kyytiin ja pitää purjehtia yksin.

        En kyllä aikonut niin paljon nuorempaan vaimoon vaihtaa. Ja venettä en aikonut vaihtaa senkään vertaa. Silti vaimo motkottaa siitä, ettei pääse tarpeeksi kyytiin, kun menen välillä veneellä kisoihin.


    • tuttujajuttujaa

      Ihan tuttuja ajatuksia. Huolestuminen saa käyttövoimansa siitä, kun ei ole aikaisempaa kokemusta. Sitten kun jonkun tietyn asian tai tapahtuman on läpikäynyt, huomaa, että siithän selvittiin eikä mitään kamalaa tapahtunutkaan.
      Omalla kohdalla arvellutti lähteä yksin merelle. Vaikka hyvin tiesi, että vaimon läsnäolo veneessä oli ihan psykologinen tuki. Ei hänestä ole vuosien aikana tullut veneilijää. Sitten kun sattuneesta syystä lähti ensi kerran yksin satamasta (oiva purjehduskeli: tuuli 5-7 metriä idästä ja aallokko kuitenkin rannikon suojassa noin vain noin maitolasin korkuista, eli vene kulki ihan lentämällä) huomasi että, jess, miksei tähän ole ryhtynyt aikaisemmin!

    • TS36

      Itseä harmittaa, jos lomalla menee veestä joku rikki. Se painaa mieltä kunnes sen saa korjattua. Kerran keskeytin lomapurjehduksen ja lähdin kotiin, kun vetolaitteen öljyn sekaan meni vesi. Tyypillisiä harmituksen aiheita on, että lämmitin ei toimi. Pikkumurheet ovat harmittavat kyllä paljon.

      uskon kyllä, että saan veneen kovassa kelissä purjeilla satamaan, jos on vähänkään omassa veneessä apua tarjolla. Kerran olen tullutkin 13-15 m/s tuulessa purjeilla satamaan, kun moottori ei sillä hetkellä toiminut.

      Parempi, ettei putoa veteen. Siis kun menee merelle, niin turvavaljaat käyttöön kelissä ja yöllä. Näin itse toimin.

      Sumu ei nykyisin niin kovin jännitä, kovat tuulet sanotaan yli 16 m/s ovat raskaita ja ennakolta tiedossa eli niihin pystyy valmistautumaankin. Oksentaminen ei pelota, vaikka joskus sitä tuleekin tehtyä, jonkun moinen toimintakyky on silti säilynyt aina.

    • Murhehtija

      Kiitos hyvistä vastauksista. Purjehduskokemusta ei tosiaan ole vasta kuin parilta kesältä, mikä varmasti selittää tilannetta. Autoiluun vertaaminen on kyllä hyvä huomio, enhän autossakaan pelkää sitä että jarrut pettävät, vaikka se tilastollisesti voi olla ihan yhtä todennäköistä kuin maston katkeaminen. Luonteeltani olen ehkä enemmän kontrollifriikki kuin hälläväliähenkinen, mikä on toisaalta auttanut säilymään elossa.

      Viestistäni saattoi saada vähän liian dramaattisen kuvan. Nautin silti yleensä olostani merellä, vaikka huoli ja murhe alinomaa mieltä kaihertavatkin.

      Niille, jotka kehottavat lopettamaan harrastuksen ja menemään hoitoon voin kertoa, että olen kyllä miettinyt ainakin ensimmäistä vaihtoehtoa. Mutta eikö se olisi luovuttamista? Jos haluaisi elämästään helppoa, kannattaisi löhötä nojatuolissa ja katsoa vanhoja suomifilmejä. Mutta eihän mitään opi, jos ei mene epämukavuusalueelle ja yritä. Sitä paitsi hienoimmat hetket merellä ovat niin hienoja, että niiden takia on valmis tekemään paljon.

      Kokemuksen karttuminen varmaankin auttaa ongelmaan. Voi olla, että muutaman vuoden päästä hymähtelen itsekin tälle tekstille, jos se sattuu vastaan tulemaan. :)

      • TS36

        Tietysti 'kovuutta' voi kehittää, kuten joku sanoikin menemällä myrskyyn. Myös purjehtimalla spinnulla kovalla tuulella, pimeä purjehdus, tai miten haluaa kokeilla rajojaan.


      • vanhaaloittelija

        Ei purjehdusta pidä lopettaa jos siitä tykkää, pitää vaan opetella Niinkuin edellä on neuvottu. Ja jos tunnet jonkun kokeneemman niin pyydä mukaan opastamaan!


      • Turhaa.uhoamista
        TS36 kirjoitti:

        Tietysti 'kovuutta' voi kehittää, kuten joku sanoikin menemällä myrskyyn. Myös purjehtimalla spinnulla kovalla tuulella, pimeä purjehdus, tai miten haluaa kokeilla rajojaan.

        Älkää puhuko hulluja "myrskyyn menemisestä"! Parempi on harjoitella ensin Itämeren ylityksiä, sitten Pohjanmeren. Jälkimmäisissä on todenäköisempää joutua navakkaan tai kovaan tuuleen. Kyllä niissäkin vähitellen oppii tuntemaan veneensä ja itsensä, vaikka keskituuli olisikin alle myrskyrajan (21 m/s). Myrskyyn joudutaan joskus, ei hakeuduta koskaan!
        Laiturijutut hirmumyrskyistä ja Porkkalan selän jättiaalloista kannattaa jättää niille kuuluvien juttujen arvoonsa. Ilmatieteen laitoksen tilastoista voi katsoa miten usein kotivesillä on ollut myrskyvuorokausia. Tarinoissa niitä on useammin.


      • Joakim1
        Turhaa.uhoamista kirjoitti:

        Älkää puhuko hulluja "myrskyyn menemisestä"! Parempi on harjoitella ensin Itämeren ylityksiä, sitten Pohjanmeren. Jälkimmäisissä on todenäköisempää joutua navakkaan tai kovaan tuuleen. Kyllä niissäkin vähitellen oppii tuntemaan veneensä ja itsensä, vaikka keskituuli olisikin alle myrskyrajan (21 m/s). Myrskyyn joudutaan joskus, ei hakeuduta koskaan!
        Laiturijutut hirmumyrskyistä ja Porkkalan selän jättiaalloista kannattaa jättää niille kuuluvien juttujen arvoonsa. Ilmatieteen laitoksen tilastoista voi katsoa miten usein kotivesillä on ollut myrskyvuorokausia. Tarinoissa niitä on useammin.

        No myrskyyn ei toki kannata mennä, mutta kovaan tuuleen kyllä. Parempi se kova tuuli on harjoitella lähellä kotia kuin Itämeren tai Pohjanmeren ylityksellä. Alussa 8 m/s voi tuntua kovalta tuulelta, mutta myöhemmin ehkä 12 tai jopa 15 m/s tuntuu vain mukavalta. Samalla on oppinut ko. keliin sopivan varustuksen ja ehkä myös syntyy näkemys siitä, mitä vaaditaan jos tuuli tuostakin nousee.


      • seppomartti
        Joakim1 kirjoitti:

        No myrskyyn ei toki kannata mennä, mutta kovaan tuuleen kyllä. Parempi se kova tuuli on harjoitella lähellä kotia kuin Itämeren tai Pohjanmeren ylityksellä. Alussa 8 m/s voi tuntua kovalta tuulelta, mutta myöhemmin ehkä 12 tai jopa 15 m/s tuntuu vain mukavalta. Samalla on oppinut ko. keliin sopivan varustuksen ja ehkä myös syntyy näkemys siitä, mitä vaaditaan jos tuuli tuostakin nousee.

        Muistutetaan kuitenkin tässä yhteydessä, että ennustettu matalapaine voi syventyä ja tuuli voi olla ennustettua kovempi. Joka tapauksessa ennusteen tuulennopeus on keskituuli ja omassa arviossani lisään aina 5 solmua gribeihin. Siitä huolimatta voi joutua yllätetyksi pitkällä legillä. Henkilökohtainen kokemukseni 15m/s tuulesta on, että avotuulissa on vielä mukavaa mutta kryssi on jo kurjan märkää ja mukavuusraja sivuutettu. Syöminen, kokkaaminen, nukkuminen, wc- visiitti, kannella käyminen- kaikki on muuta kuin mukavaa pikkuveneessä.


    • seppomartti

      Kuka osaisi neuvoa, miten sinkkiämpäri liittyy varautumiseen pohjaläpiviennin pettämiseen?. Olen varustautunut puutapeilla ja stay afloat massalla. Mutta sinkkiämpäri?.

      • Yli50vOngelmittaVeneily

        " seppomartti " olethan kirjoituksistasi päätellen kokenut veneilijä/purjehtija, mutta etkö tosiaan tiedä sinkityn peltiämpärin tarpeellisuutta veneessä?

        Vuosikymmeniä sitten jo eräs veneilykurssinpitäjä/eläkeläisluotsi opetti että se on eräs tärkeimmistä varusteista veneessä ja toimii hyvänä tyhjennysvarusteena lähes niin kauan kuin veneessä olevilla "henki pihisee", vaikka kaikki muut pumput olisi jo rikki tai tukossa niin sinkkiämpäri toimii tyhjennysvälineenä kuitenkin jos on vähänkään miehistöllä voimia jäljellä.

        Lisäksi sitä voi käyttää tutkaheijastimena kun vetää sen mastoon ja toimii kolhittuna/koloille hakattuna vielä vähän paremmin, ämpäriä voi myös käyttää hätätilanteessa ajoankkurina ja toimiihan se myös hätäkäymälänä ettei tarvitse kaiteden yli kurkotella tai pyllistellä, joten todella monikäyttöinen ja monikertaisesti kestävämpi kuin nykyiset muoviämpärit


      • seppomartti
        Yli50vOngelmittaVeneily kirjoitti:

        " seppomartti " olethan kirjoituksistasi päätellen kokenut veneilijä/purjehtija, mutta etkö tosiaan tiedä sinkityn peltiämpärin tarpeellisuutta veneessä?

        Vuosikymmeniä sitten jo eräs veneilykurssinpitäjä/eläkeläisluotsi opetti että se on eräs tärkeimmistä varusteista veneessä ja toimii hyvänä tyhjennysvarusteena lähes niin kauan kuin veneessä olevilla "henki pihisee", vaikka kaikki muut pumput olisi jo rikki tai tukossa niin sinkkiämpäri toimii tyhjennysvälineenä kuitenkin jos on vähänkään miehistöllä voimia jäljellä.

        Lisäksi sitä voi käyttää tutkaheijastimena kun vetää sen mastoon ja toimii kolhittuna/koloille hakattuna vielä vähän paremmin, ämpäriä voi myös käyttää hätätilanteessa ajoankkurina ja toimiihan se myös hätäkäymälänä ettei tarvitse kaiteden yli kurkotella tai pyllistellä, joten todella monikäyttöinen ja monikertaisesti kestävämpi kuin nykyiset muoviämpärit

        Epäkäytännöllisen sinkkiämpärin arvoitus ratkesi. Ei ole koskaan ollut varustelistallani. Ei toimi tutkaheijastimena laisinkaan mutta muissa mainituissa tarkoituksissa varmaankin kyllä. Varatutkaheijastimena, jos Echomaxini putoaisi, käyttäisin 1-2 rullaa muovisäkkiin rutattua alumiinnifoliota. Ajoankkuri ja vielä parempi Jordan's series drogue kuuluu avomerivarusteisiini. Samoin 2kpl kulmikkaita muoviämpäreitä ja 2 kpl pytsejä, mitkä yhdessä vievät sinkkiämpärin tilan mutta ovat monikäyttöisempiä.


    • Pinnamies2020

      Mulla on joskus pyörinyt tällainen ajatus mielessä, että miten olette selvinneet vaimon kanssa jos on tullut jokin vahinko. Esim pohjakosketus tai liian kovan kelin seurauksena maston menetys ja avun tarve yms. Tarkoitan että jos vaimo on jo ennestään vähän varautunut hommasta ja sitten käy tällainen. Miten jatketaan "yhteistä" harrastusta siitä eteenpäin.

      • seppomartti

        Masto on pysynyt ylhäällä. Karille ajoista on seurannut vain hetken suusanallista palautetta kipparin taidoista.


    • KjällIsHark

      Huuda Jumalaa avuksi. Antoivat ymmärtää. Tosin avun perästä en pyrkisikään kokoomukseen..

    • Swaan_okso

      Otat vaan sen asenteen, että laiturista lähdetään ja siihen tullaan purjeilla. Taidot ja reagointinopeus kehittyy uskomattomalle tasolle ja nopeasti.

      Sen jälkeen pikkujutut eivät enää huoleta.

    • enenääsählää

      Minulla on purjehduskokemusta noin 50 vuotta. Alussa oli stressiä heti laiturista lähtiessä. Jotenkin purjehdus kuitenkin sai ajatukset pois stressaavasta työelämästä. Se oli tärkeämpää.
      Myöhemmin purjehduksen aiheuttama stressi väheni tai sitä esiintyi vain kriittisemmissä tilanteissa. Viimeksi olen stressannut purjehtiessani yksin päiväpurjehduksina Euroopan länsirantaa etelään. Pelko vieraisiin satamiin tulemisesta alkoi jo tunteja ennen perille tuloa. Tämäkin stressin aihe väheni kuitenkin, kun huomasi jokaisen satamamanööverin onnistuvan ongelmitta. Onnistumiset johtuivat pääasiassa siitä, että olin joka kerta valmistautunut kaikkiin mahdollisiin laituriin kiinnitysmenetelmiin. Sählääminen aiheuttaa stressiä, jos mikä.

    • drag

      Hyvä kun tulit antamaan lisää tietoa tilanteestasi. Avauksestasi sai todellakin käsityksen, että olisit erityisen hermostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.
      Liiallista huolellisuutta ei ole olemassa kun liikutaan vaarallisessa ympäristössä. Jatka vain samaan tyyliin ja pidä paikat mieluummin "yli" kunnossa kuin toisinpäin, sillä vaikka mitä tahansa teemmekin on mr. Murphy aina lähellä puuttumassa peliin.
      Kyllä asioiden murehtimiset kokemuksen karttuessa helpottavat ja siihen auttaa kun harjoittelet erilaisia tilanteita ja teet menttaalisia menetelmien kertauksia.
      Muistan kun itse aloitin vuosia sitten ammattimaisen vesilentämisen ja ensimmäinen koneeni oli samana keväänä Wichitasta tuotu tuliterä kone. Hinta n. 0,8 milj. Koneessa ei ollut kaskoa koska sen hinta olisi ollut jotain 60 000 ja puolet kesän tuotosta olisi tietysti mennyt sen maksamiseen.
      No minulla oli tietenkin siinä auttavana tekijänä, että oli vielä melko nuori enkä ehkä osannut (vielä) oikein pelätä. Kerran kuitenkin tulin kysyneeksi koneen omistajalta, että viekö hän minut raastupaan jos pistän se koneen päreiksi. Hän siihen vastasi, että eihän sille vahingolle mitään voi - eikä siitä asiasta enempää sen jälkeen puhuttu.
      Selvisin siitä ammatista pienillä peltivaurioilla ja parilla vääntyneitä vesiperäsimiä 12 v kestäneen työajan puitteissa läpi.
      Pyri siihen että kun olet siellä ulkona, niin keskity purjehtimiseen ja pidä ajatukset siinä mitä teet. Murehdi siten kotona eli käy tilanteet läpi ja tutki onko jossakin korjattavaa. Happy sailing.

    • elluri321

      Oletko kokeillut mennä mukaan gastiksi vaikka jonkun kippakyytiin. Luulisi että siellä voit kertoa tilanteestasi ihan livenä. Varmaan monilla meistä on ainakin ensimmäisillä pitemmillä reissuilla vastaavantyyppisiä mietteitä. Harmittavaa jos nuo olotilat vie harrastuksesta nautinnon pois. Kiva kun kerroit, se helpottaa jo paljon. Toivon tsemppiä tulevaan.

    • nysäköli

      Kannattaa jäädä maihin, jos seilaaminen noin stressaa.

    • ViihdettäRiittää

      Tästä foorumista ei ole purjehtijalle mitään hyötyä, mutta on täällä viihdyttäviä juttuja. Kiitos niistä kaikille kirjoittajille.

    • mattisnoopy

      Varmaan sullekin tulee kaikenlaista sattumaan, mutta joka vuosi meno helpottuu. 20 vuoden kuluttua edelleen sattuu kaikenlaista, mutta vähemmän. Enää et kaikkea noteerakaan, vaan ne hoituu rutiinilla. Katso lisää "Matkakuvat maapallon ympäri ksinäinen purjehtija"

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      94
      3291
    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      304
      1823
    3. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      247
      1667
    4. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      94
      1515
    5. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      407
      1481
    6. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      416
      1377
    7. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      2
      1300
    8. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      38
      1137
    9. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      346
      972
    10. Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?

      "Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden
      Maailman menoa
      275
      955
    Aihe