Tylsäksi on mennyt tämä palsta. Ei taida enää Eki, Artsi tai teror kirjoitella tänne anonyyminä. Uutena hahmona Ulkopm vähän yrittää. Onko Keravan suunnalta Sampo?
Markkinoikaa tätä uusille c ja b-junnujen valmentajille ja huoltajille. Saataisiin vähän uutta pöhinää palstalle. A-junnujen koutsit ei näköjään täällä viitsi möyhkätä.
Eikö edes liitossa ole kenenkään mielestä mitään vikaa?
Markkinoikaa tätä uusille c ja b-junnujen valmentajille ja huoltajille. Saataisiin vähän uutta pöhinää palstalle. A-junnujen koutsit ei näköjään täällä viitsi möyhkätä.
Eikö edes liitossa ole kenenkään mielestä mitään vikaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Iso pettymys on nykyisten B-junnujen hiljaisuus foorumilla.
VMP
Pekan kommentti.
En ole Sampo enkä muukaan valmentaja. Sampo mielestäni on erinomainen valmentaja ja siksi ihmettelin kun joku jossain aiemmassa keskustelussa kyseenalaisti keravalaisen valmennuksen. Kannattaisi tutustua siihen ennen kuin ottaa kantaa.
Keravalla on nykyään 2 judoseuraa ja sen lisäksi vielä Järvenpäässäkin on oma judoseuransa. En tiedä onko porukka hahmottanut tätä. Näissä kaikissa kolmessa seurassa on porukkaa vähän ristiin rastiin eli sama henkilö on saattanut edustaa aiemmin toista jne. ja ainakin yksi judoka on edustanut urallaan kaikkia kolmea seuraa. En ihmettele jos asiaan paneutamaton ei ihan pysy mukana.
Nimimerkkini Ulkopm tulee sanoista ulkopuolinen mies. En kuulu minkään seuran sisäpiiriin, mutta tunnen jollakin tavalla useamman seuran porukkaa useammasta kamppailulajista.
On tutustuttu ja sen takia sitä voikin arvostella.
Tarkentaisitko sitten mikä siellä on vikana, kiitos. Ärsyttää kommentit, joissa ei ole perustelua vaan toteamus jonku olevan huono.
Kilpaurheilijavalmennus on varmasti erilaista kuin yleisten harjoitusten vetäminen enkä sitä puoltä tunnekaan. Sen sijaan perustekeminen on mielestäni kunnossa ja jopa erittäin hyvällä tasolla. Seuran nettisivuilla on kerrottu kunkin harjoituskerran ohjelma, jota myös oikeasti noudatetaan. Harjoittelu on hyvin rytmitetty eli lämmittely, kehonhallinta, tekniikka, randori ja niitä on sopivassa suhteessa. Kaikki tekeminen alusta loppuun on lajinomaista eli lämmittelykin tehdään judotekniikoita hyödyntäen. Punnerruksia, kyykkyhyppyjä yms perusjumppaa ei tehdä, sillä sen voi jokainen tehdä kotona tai jumpassa. Harjoituskalenterin ohjelma on laadittu ajatuksella, ja siinä käydään tekniikoita hyvin monipuolisesti läpi. Kuhunkin tekniikkaan paneudutaan kunnolla eikä se ole pelkkää paikaltaan ja liikkeestä heittämistä vaan tekniikan monipuolista soveltamista erilaisine kombinaatioineen.
Ottamatta mitään kantaan kehenkään henkilöön sanon, että junnujen ollessa kyseessä, varsinaisella valmennuksella ei ole paljoakaan tekemistä menestyksen kanssa. Mikäli seurassa on hyvä ja kokenut tekniikkaopettaja, se on iso etu. Kadettina ja sitä nuorempana pärjätään innolla ja ahkeruudella. Joku innokas "valmentaja" voi toki opettaa menestyksekkäästi päkittämistä ja yhden tokuiwazan viljelemistä ottelussa. Tälläkin mennään pitkälle. Pitää muistaa, että hyväkään valmentaja ei tee huonosta mestaria, eikä huono koutsi saa pilattua hyvää nuorta (muuten kuin esim. nitistämällä tämän itsetunnon). Ei siis junnukoutsien kannata lähteä keulimaan.
Hyväksi judovalmentajaksi tullaan vuosikymmenien työllä tatamilla yhdistäen siihen sopivasti koulutusta ja kiertämällä ulkomailla leireillä ja kisoissa katsomasssa miten tänään tehdään. Sitä ennen ollaan kisällejä.
Nuorille on tärkeää hyvä tekniikkaopetus ja innostava ohjaaja joka saa junnun tulemaan vuodesta toiseen jokaiseen judotreeniin.
Jostain kumman syystä kisaajat näyttävät silti tulevan aina samoista talleista ja samoilta valmentajilta. Innostavuus, motivointikyky. Seuran riittävä massa. Opetetaan elävää judoa ja kamppailemista, ei paikaltaannylkytystä tai putket suorina nojailua.
Joku kova yksilö toisinaan tulee "ulkopuolelta" mutta valtaosa edustusjoukkueista tulee muutaman junnuvalmentajan kautta.
Kirjoitan tämän nyt 'musta tuntuu' -pohjalta, mutta näkisin asian menevät jotakuinkin näin:
1. hyvä muksujudo vetää runsaasti lapsia judon pariin
2. lapset innostuvat judosta ja jatkavat peruskurssille - peruskurssia markkinoidaan aktiivisesti myös muille, jotta saadaan aikaiseksi mahdollisimman hyvä ryhmä
3. peruskurssilla innostetaan kisaamaan ja käydään yhdessä ensimmäisissä kisoissa
4. lapset saavat kisoista onnistumisia ja tykkäävät kisata
5. lapset harjoittelevat jatkoryhmässä monipuolisesti ja hyvä kisa menestys huomioidaan seuran nettisivuilla facebookissa, onnitteluilla harjoitusten alussa
6. Harjoituksissa on kiva käydä ja lapset saavat kavereita toisista judon harrastajista
7. lapsi kehittyy judossa ja käy säännöllisesti kisaamassa
8. riittävät taidot opittuaan nuoret judokat alkavat harjoitella lempitekniikoita aktiivisesti
9. lempitekniikoiden oppinen auttaa entistä parempaan kisamenestykseen ja nuoren harjoittelu alkaa tähtäämään entistä enemmän kisamenestykseen
Menestyvissä seuroissa on saatu rekrytoitua paljon lapsia judon pariin. Kun on riittävästi harrastajia, niin sitä kautta judon pariin päätyy myös lahjakkuusia ja lahjakkuuksilla on hyviä treenikavereita. Juniorivalmentajan tärkein tehtävä on vetää niin hyviä treenejä, että lapset haluavat niissä käydä. Jos treeneissä ei ole kivaa, niin lapset alkavat harrastaa jotain muuta kuten vaikkapa salibandyä. Seuran markkinointi ja maine paikkakunnalla taas vetää väkeä tutustumaan lajiin.
Joillakin pienillä paikkakunnilla on käsittämättömän hyvä judomenestys. Kaikki kunnia heille siitä, mutta tämä voi osin johtua myös paikkakunnan rajallisista harrastusmahdollisuuksista. Jos harrastusmahdollisuuksia ja lajikirjoa ei ole kovin paljoa, niin urheilemaan haluavat lapset menevät sinne mitä on tarjolla. Siten paikkakunnan lahjakkuuksia on kenties helpompi rekrytoida judoon sen sijaan että he menisivät kuten yleensä on tapana jääkiekkoon.
Judon kuten monen muunkin lajin ongelmana on, että sillä ei menestyessääkään kovin hyvin elätä itseään. Se nyt vaan on niin, että lahjakkaimmat lapset saadaan yleensä helpoiten harrastamaan lajeja ja sitoitumaan lajiin, jossa liikkuu myös rahaa. Jos nyt ajatellaan vaikkapa ihan Suomea, niin jääkiekolla aika moni elättää itsensä ja tienaa jopa suuria summia. Yhdessä NHL joukkueessa on varmaan enemmän miljonäärejä kuin koko maailman judokoissa.
Noilla kriteereillä ei Suomesta monta Judovalmentajaa löydy.
Perustyön tekeminen on seuroissa loppumassa ja se tulee näkymään tylyllä tavalla lähitulevaisuudessa.
Vanhoja kisailijoita tarvittas saleilla.
Me ei tarvita kovinkaan paljon mitään supervalmentajia vaan innokkaita kamppailunaisia ja miehiä saleille innostaan nuoria.
Ei mitään mystiikkaa vaan todellista olympiaurheilua.
Ps. Pliis, ei tällä palstalla mitään hokijuttuja.
Ihan vaan opiksi ottamisen kannalta kiinnostaisi tietää mitä ja keitä nämä menestyviksi mainitut tallit ja valmentajat ovat?
kun oma poika siirtyy miehiin ja selviää totuus että arvokisamitali taitaakin olla meidän pojan mahdoton saavuttaa, niin sitten voi rupee selittelee asioita vaikka jossain blogissa, että ei se arvokisamitali nyt oikeastaan niin iso juttu olekkaan. Kyllä SM mitalista pitää olla yhtä tyytyväinen. Vois olla tarina toinen jos oma poika olis menossa olympialaisiin. Sitten hiljennytään tällä palstalla ja luetaan vaan uusien supertähtien vanhempien mesoomista. Ja toivotaan että voi kun noikaan ei onnistuisi...
Jos Tankin blogia kommentoit, niin täyttä asiaa hän kirjoittaa. Yksi suomen judon ongelmista on, että aikuis kisaajia on niin vähän. Aina viiden vuoden välein tälläkin palstalla kysytään, miksi hyvät judokat lopettaa ennen aikuisiin siirtymistä. Iso syy on varmasti juuri se, että vain arvokisamitalit on jotain. Jos lopettaneet olisivat vain vaihtaneet tavoitteet arvokisamitaleista helpommin saavutettaviin tavoitteisiin ja judoyhteisö arvostaisi myös niitä, niin meillä saattaisi olla sm kisoissakin isot sarjat. Yksi tapa nostaa muitakin kisoja haluttavimmiksi, olisi rahapalkinnot. Summien ei tarvitsisi olla isoja, mutta kiinnostus kisoihin lisääntyisi, sekä katsojien, että kilpailijoiden osalta.