Alkoi kiinnostamaan Pertti Dunckerin seikkailut. Käsittääkseni kirjat sisältävät hyvää oppia aloittelevalle matkapurjehtijalle. Mistähän niitä kannattaisi kysellä? Haluaako joku luopua omistaan?
p.s. Luin yhden Göran Schildtin. Kova kaveri sekin, mutta ehkä vähän akateemisia ne kirjat noin viihdekäyttöön
p.s. Luin yhden Göran Schildtin. Kova kaveri sekin, mutta ehkä vähän akateemisia ne kirjat noin viihdekäyttöön
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjastosta löytyy, olen lukenut ne kaikki kirjastosta lainaamalla, kuten myös schildtit.
okei, täytyy käydä varaamassa kirjastosta.
Ylen elävässä arkistossa voi katsella Pertti Dunckerin tekemiä videoita:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/01/13/purjeveneella-maailman-ympari
Dunckerin kirjat ovat tietynlaisen ihmistyypin viihdyttäviä seikkailukertomuksia. Matkapurjehduksen oppikirjoina niitä ei missään tapauksessa pidä lukea.
Olen eri mieltä kuin nimimerkki "väärinkäyttö".
Suuri osa Dunckerin kirjoista on kirjahyllyssäni. Oman pallonkiertoni jälkeen keskustelin Pertti Dunckerin kanssa matkapurjehduksista ja matkaveneistä, kun "Pera" sattui poikkeamaan visiitille omaan veneeseeni (ainakin silloin Pera oli raitis ja hyväkäytöksinen).
Mielestäni hänen kirjoissaan on yhä pätevää matkapurjehdusoppia mm. pallonkierron aikatauluista ja satamista. Kirjoissa on poikkeuksellisen runsaasti valokuvia. Tarinoita on varmaankin tarkoituksellisesti höystetty erilaisilla viihteellisillä jutuilla. Luulisin, ettei kirja/lehti myy, ellei se ole riittävän viihteellinen.
Jokainen on yksilönä ainutlaatuinen, "tietynlainen", mutta aika harvalla yksilöllä on sitkeyttä ja taitoa/tarmoa suunnitella ja rakentaa veneensä kokonaan itse. Aika harvalla meistä on kykyä toteuttaa omia haaveitaan edes kalliilla tuotantoveneillä. Tietysti yksilöiden haavetkin ovat erilaisia. Edes niiden perusteella ei pidä leimata ketään "tietynlaiseksi ihmistyypiksi" tai kirjojen lukemistä "väärinkäytöksi".
Dunckeria on turha mollata purjehtijana siksi, että hän oli "duunari" ja hänellä sattui lisäksi olemaan alkoholiongelma harmeineen. Jostain syystä P.Duncker on edelleenkin ainoa suomalainen, joka on omalla veneellään purjehtinut Etelämantereelle. Sillekin reissulle hänen kirjansa olisi hyvä lisä muihin matkapurjehduksen oppikirjoihin.
no joo, mulla oli tossa pikkuisen pilkettä silmäkulmassa. Yhtään Dunckeria väheksymättä, sen perusteella mitä olen lukenut niin kaikkiin yksityiskohtiin hän ei ilmeisesti kiinnittänyt täyttä huomiota. Oman vähäisen kokemuksen perusteella purjehdus vaatii myös pikkuisen oikeaa asennetta, kun ei kaikki aina mene niinkuin suunnitteli. Tiukassa paikassa voin sitten vaikka miettiä, että "mitähän Pertti Duncker nyt tekisi".
Eihän Dunckerin kirjojen lukeminen ole suinkaan niiden väärinkäyttöä. Mutta niiden lukeminen oppikirjoina mielestäni on. Usein tosin opin voi ottaa siltä kantilta, että noin ei sitten ainakaan sitä pidä tehdä. Pallonkierron aikatauluista ja satamista on runsaasti tietoa saatavana, jos ei ehkä runsain mitoin suomeksi. Duunarius ei ketään pahenna, alkoholismi kyllä teettää paljon virheitä. Pera oli selvänä erinomainen seuramies ja tarinankertoja, jotka ovat ehdottomasti positiivisia ominaisuuksia. Olihan hän myös "kova jätkä", ei Antarktikselle joka mies mene, mutta ei sekään hänestä oppi-isää tee.
Ei suinkaan kukaan kuvittele että Dunckerin kirjat olisivat oppikirjoja, nehän ovat tietenkin matkakertomuksia ja voi niistä oppiakin saada. Minkälainen muka olisi matkakertomus joka olisi oppikirja, palloa kuusi vuotta kiertävä ensikertalainen matkapurjehtija joka ei tekisi virheitä?
Suosituin "ooppikirja" on tietysti Cornellin laatima "World Cruising Routes". Aika harvalla pitkänmatkan purjehtijalla ei ole sitä. Kyllä kaikki "matkakirjat" ovat hyvä lisä niinkuin edellä jo todettiin. On olemassa huonoja ja hyviä matkakirjoja, blogeja ym. Niiden hyvyyden tai heikkoudet huomaa parhaiten, kun itse seilaa samoja meriä ja käy samoissa satamissa. Kaunokirjalliset ansiot tai heikkoudet on eri asia!
Ainakin oma arvostukseni Dunckeria ja hänen kirjojaan kohtaan nousi, kun olin pallon kiertänyt.