Olinko H:lle vain yksi monista?

Ehkä kevään ensimmäinen leskenlehti, mikä kurkistaa routaisesta maasta. Kuin aamun ensimmäinen kuppi kahvia. Hissi odottamassa omassa asuinkerroksessa, kun lähtee aamulla töihin.

jotkut ihmiset tapaa vain pikaisesti rautatieasemalla. kuitenkin luulee tunteneensa heidät koko elämän. joskus junat suuntaavat kuitenkin eri suuntiin ja voi vain huiskuttaa hyvästiksi.

Hän oli se jälki sydämeeni joka on siellä aina.

Vai oliko H vain yksi sinun monista ihailijoista ?

niin.. ajan hiekka valuu tiimalasissa ja vanhat asiat painuvat lujan sedimenttikerroksen alle. Tuttu haju, ääni tai muoto voi saada pienen särön kovettuneeseen pintaan. Vain pienen. Annoksen kirkkautta menettäneet silmät kääntyvät taas katsomaan tulevaisuutta, koska lopulta ei ole kuin se vaikkei sitä lopulta oikeastaan mihinkään liikukaan.

Kyllähän sinä tiedät syvällä sydämessä mitä olit. Rakastuin vain sinuun. En voinut lopettaa sitä tunnetta, se oli kuin keväinen tulva. Tulvi sydämessäni niin kovin. Menin sen mukaan. Ajelehdin, puhuin mitä sattuu, tein mitä sattuu. Yritin tempoa pois virrasta, yritin poistua siitä, yritin palata muistamaan vuorosanani, palata takaisin entiseen. En löytänyt tietä takaisin. En voinut tehdä niin, sulin vain lämpimään virtaan jäiden mukana.

Äänesi aamuisin, tulemisesi, menemisesi. Aloin kaivata sitä. Kaipasin sitä tunnetta, sun läsnäoloa lähelläni. Sitä vain, kun kaikki tuntui olevan hyvin sun lähellä.

Kirjoituksesi osoittaa, ettet tunne H:ta. Minä tunnen, ja voin vakuuttaa ettei hän ole tuollainen. Nytkin hän loikoo divaanillaan uppoutuneena kirjaan. Ei ole muistanut edes syödä! Taitaakin olla sellainen dekkari, jota ei voi laskea käsistään...

Hannuja on maailma täynnä! Unohda mokoma.