Olen hieman ylipainoinen mutta olen todella ahdistunut enkä pysty syömään mitään koska koko ajan oksettaa. Olen nyt ollut 3pv täysin syömättä, kuinka kauan tämä voi jatkua? En ole ano vaan enemmänkin ahdistunut mutta te anot voitte osata ehkä vastata kysymykseeni.
Kuinka kauan voi olla syömättä?
jokunenen
5255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juo ainakin vettä ja ulkoile. Miksi olet ahdistunut?
Ulkoilen päivittäin. Mun ahdistuksen taustalla on häpeä ja se että olen omasta mielestäni (ja kuulemani mukaan muidenkin) epäonnistunut kaikessa. Olen asiaa terapiasssakin työstänyt, tosin en enää. Olen nyt vain saanut kuulla tästä jatkuvasta epäonnistumisestani ja siitä ettei mun elämä mene mihinkään suuntaan useammalta taholta. MIten tämmöinen kiltti ja itseensä ottava ihminen voi muutoin reagoida kuin ahdistumalla. Ei pitäisi ottaa itseensä mutta mä vaan otan kerta toisensa jälkeen ja ahdistun. Ahdistusta lisää entisestään se että saan kuulla asiasta ihmisiltä jotka ovat mun elämässä ainoat. Ei ole muita, olen tosin miettinyt erakoitumistakin.
Mikähän siinä on että toiset ihmiset haluavat määritellä toisia ihmisiä? Tarkoitan tuota " epäonnistumista ja elämä ei mene mihinkään suuntaan".
Onhan jokaisen ihmisen oma asia milloin menee ja mihin suuntaan. Paikallaankin saa ihan vapaasti olla. Tietenkin toimeentulo asettaa jonkin verran vaatimuksia, mutta yhteiskuntammekin auttaa taloudellisesti jos on tarvetta (ainakin jonkunverran).
Näitä asioita miettivät varmasti monet ja kyse on jonkinlaisesta aikuistumisesta varmaan, että joutuu pohtimaan, että " mitä joku tuttu roikkuu minun elämässäni ja siinä mitä teen tai en".
Ei kannata ahdistua. Olisiko ahdistuskin asiana jonkinlainen on/off asia, eli tarkoitan, että jos ahdistuu niin silloin itse päättää, että tästä ahdistun. Yhtä hyvin kai voi päättää, että puhukoot mitä haluavat, en ahdistu.
Erakoituminen. Jotenkin hassua, mutta olen pohtinut täysin samoja asioita. Olenkin erakko :)
Olen sosiaalinen ja kuitenkin erakko siten, että ymmärrän eläväni yksin. En odota muilta mitään, autan ihmisiä jos voin, olen ystävällinen voimieni mukaan. Joskus yllätyn kun "törmäilen" ihmisiin, jotka ovat suunnilleen samanlaisia.
Kyllä tuo toinenkin kirjoittaja puhuu ihan asiaa minusta. Toivottavasti näistä on sinulle apua edes vähän. Jokainen meistä lopultakin on vain meidän itsemme seuralainen, jonka kanssa on " pakko" (tai ilo) kulkea.
Hyviä asioita on pilvin pimein, kun ottaa sen asenteen. Jopa linnun laulu on sellainen. Pysähtyy kuuntelemaan niin hetken päästä alkaa jo naurattamaan, että onpas niillä kerrottavaa.
Jos terapiasi on päättynyt, niin ei sitä ainakaan tervehtymisesi vuoksi ole lopetettu. Ehkäpä rahahanat sulkeutuivat?
Voit toki olla syömättä vaikka viikkoja, mutta jos joku huomaa asian, niin joudut pakkohoitoon. Todennäköisesti jossain vaiheessa alkaa nälkäpsykoosioireilu. Eli olemalla syömättä saat psyykesikin entistä pahempaan kuntoon. Sikäli valinta on oma.
Mieti jotain ruokaa, josta oikeasti tykkäät tai vaihtoehtoisesti jota pystyt syömään. Kunhan jotain syöt, edes vähän. Itselläni se aikanaan oli quinoapuuro. Olen myös hyvin herkkä ja reagoin yhtä lailla unettomuudella kuin mahahoireilla, ja nehän täydentävät toisiaan, väsyneenä olo on ällö.
Kurjat ihmissuhteet kannattaa karsia elämästään pois. Aina tilalle löytyy muutama hyvä ihminen. Näin itselleni on käynyt. Tai etsi jokin yhteisö, harrastusryhmä tai potilasyhdistys. Sukulaisiakaan ei ole pakko sietää. Rajaat vain tapaamiset minimiin. Sääli, ettei terapia auttanut sinua lainkaan asettamaan rajojasi. Olikohan terapeutti edes paras mahdollinen kohdallasi? Vaihda paikkakuntaa. Ihan oikeasti, ei kannata jäädä kuuntelemaan kiusaajiesi puheita. Nyt tarvitset voimaa ponnistaa irti.
ite oon ollu kolme päivää syömättä joskus, kerran olin viikon sillee et söin viikon aikana vaa kahtena päivänä. Autto varmaan paljon :D