Miksi työläiset äänestivät omaa etuaan vastaan ?

Mitä perussuomalaiset tarjosi ihmisille enemmän kuin vasemmisto? Valtio-opin professori Mika Ojakangas vastaa: identiteettiä.

Puolue tarjosi isänmaallisuutta. Se tarjoaa myös viholliskuvan. Vihollinen on kaupunkilainen, koulutettu, vihervassari, suvakkinainen ja toisaalta maahanmuuttaja. Perussuomalaisten äänestäjät ovat vähemmän koulutettuja – on hyvätuloisiakin, mutta vähemmän koulutettuja – ja niitä joilla saattaa mennä huonosti.

– Huono olo tai pettymys vaatii purkautumiskanavaa. He ovat luoneet keskenään määrätynlaista junttisolidaarisuutta, ja Soini ruokkii tietoisesti tätä ja on siinä onnistunut.

Jokainen ihminen tarvitsee identiteetin ja mahdollisesti myös poliittisen identiteetin. Ojakankaan mukaan työväenliike ei ole enää kyennyt sitä antamaan. Ihmiset, jotka ovat työläisiä, etsivät identiteettiä muualta tai kansallinen identiteetti on noussut työläisidentiteetin rinnalle.

Oikeiston vahvistumisen ja vasemmistolaisuuden heikkenemisen taustalla on monenlaisia aatevirtauksia. Vasemmiston ja työläisten identiteetti on tuhottu, ja talouspolitiikka on oikeistolaistunut. Ojakangas näkeekin tässä oivan maaperän nationalistisen populismin nousulle. Työväenluokan on helpompi identifioitua tähän kuin ”neoliberaaliin kilpailueetokseen tai kokoomuksen hypetykseen, jossa ollaan makeita ja kukoistetaan”.
Äärioikeiston hegemonia

Ojakangas muistuttaa äärioikeiston pitkästä historiasta. Oikeistolaistuminen lähti liikkeelle globaalilla tasolla ja länsimaissa 80-luvulla. Yhdysvalloissa puhuttiin ”hiljaisesta enemmistöstä” ennen kuin Ronald Reagan tuli valtaan vuonna 1981. Isossa-Britanniassa Margaret Thatcherin johdolla konservatiivit ottivat murskavoiton pari vuotta ennen Reaganin valtaantuloa.

– Tästä alkoi työväenliikkeen parjauskampanja.
Thatcher oli siinä oikein mestari, ja konservatiivit onnistuivat tuhoamaan työläisten työläisidentiteettiin perustuvaa solidaarisuutta, joka näkee omistavan luokan ja pääoman vastustajana. Nykyään omistava luokka on korvattu ulkomaalaisella, Ojakangas toteaa.

Hän muistuttaa, että moni maahanmuuttajista on aivan yhtä huonossa asemassa ja pahemmassakin kuin suomalaiset työläiset itse.

Poliittinen ilmapiiri siirtyi 80-luvulla hurjaa vauhtia oikealle – manner-Eurooppa ja Suomikin – seurasi mukana 90-luvulla. Oikeisto on käyttänyt kaikki taantumat hyväkseen. Julkisen sektorin pienentäminen ja yksityistäminen on ollut tietoista ideologista politiikkaa.

– Koko poliittinen kenttä siirtyi vasemmalta oikealle. Kokoomuksen julkilausumat 70-luvulta muistuttavat vasemmiston 90-luvun julkilausumia.

Ojakangas arvioi vasemmiston menneen 90-luvulla mukaan uusliberaaliin talousintoiluun. Harri Holkerin (kok.) 80 – 90-luvun molemmin puolin toimineen ja sen jälkeen jatkaneiden Esko Ahon (kesk.) ja Paavo Lipposen (sd.) hallitusten hän arvioi olleen yhden Suomen oikeistolaisempia 60-luvun jälkeen. Tuolloin alkoi systemaattinen varallisuuden siirto köyhiltä ja keskiluokalta rikkaille.

– Tämä on tietoista politiikkaa. On uskottu käsittämättömään valumateoriaan, että rikkaat olisivat yhteiskunnan moottori. Kuitenkin Aristoteleestä lähtien on tiedetty, että jos varallisuus keskittyy pelkästään rikkaille, se on varmin merkki yhteiskunnan rappeutumisesta.

Hän arvioi oikeistolaisen puhetyylin lyöneen itsensä läpi ja valtamedian tukevan tätä. Suomalainen mediajulkisuus – iltapäivälehdistä Yleisradioon – on siirtynyt 20 – 30 vuoden aikana oikealle. Ojakankaan mukaan suomalainen media on varsin oikeistolainen verrattuna vaikkapa Iso-Britannian, Ranskan, Italian tai puhumattakaan Ruotsin mediasta. Näissä maissa talouspoliittinen keskustelu on suomalaista monipuolisempaa.

Ojakangas pitää mediaa kameleonttina, joka menee virtausten mukana. Se tyrmäsi Syrizan ja Podemosin. Hän näkee suomalaisessa mediassa olevan myös rasistisia piirteitä. Puhutaan pakolaistulvista ja pyritään luomaan uhkakuvia rikollisuuden lisääntymisestä, vaikka rikollisuus on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla 80-luvun lopusta lähtien.

– Naisilla on kotona vaarallisempaa kuin kaduilla, Ojakangas huomauttaa.
Vasemmiston vastavoima

Vasemmistolaisuuden voimistuminen on tapahtunut 2008 finanssikriisin jälkeen, Ojakangas arvioi. Vasemmistolaiset liikkeet ovat nousseet eri puolilla etenkin 2012 – 2013, mutta vain määrätyissä paikoissa. Iso vedenjakaja menee itä- ja länsi-Euroopan välissä.

– Vasemmisto on alamaissa Itä-Euroopassa, ja Puola on tästä viimeisin esimerkki. Paras esimerkki vasemmiston noususta on taas ison kannatuksen Kreikassa viime vaaleissa kerännyt Syriza, joka on lähellä vasemmistoliittoa ellei jopa vasemmistolaisempi. Espanjassa Podemos ja myös vasemmisto Italiassa ovat vahvoilla.

Ojakangas pitää vasemmistolaisuuden kasvun indikaattorina myös Jeremy Corbynin nousemista Iso-Britannian työväenpuolueen Labourin puheenjohtajaksi ja aattien Bernie Sandersin menestymistä Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden esivaalissa.

Lisää: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3520045-miksi-tyolaiset-aanestavat-omaa-etuaan-vastaan