Miten voi yhdessä tarinassa olla niin paljon epäonnisia sattumuksia.
Aika on aina joko liikaa tai liian vähän. Väärä paikka on sääntö.
Aika on aina joko liikaa tai liian vähän. Väärä paikka on sääntö.
Ihmetellyt tätä
liputusrakkaudelle
771226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Ehkä teitä ei vain yksinkertaisesti ole tarkoitettu yhteen...?
Tarkoituksia voi pohtia. Mitä ja miksi jne.
Jos rakastat häntä niin järjestät sitä aikaa. Järjestelykysymys etc.
Järjestelykysymys, voisko tutumpaa ollakaan.
Itse olen sitä mieltä, että jos aloittajalle on rakkautensa kohteen kanssa heitelty reippaasti esteitä ja kumpikin ovat edelleen toisista kiinnostuneita niin sen täytyy olla jotain suurempaa. Toisaalta mitä he sitten täällä tekisivät.
Toinen antaa vastauksen toiseen ajatuksistasi.
Voi olla noinkin kuitenkin.
Koska kyseessä on vuosisadan rakkaustarina, jonka on käytävä läpi tietyt esteet ennen kuin se voi päästä alkuun (tarinallistaminen auttaa kuulemma selkeyttämään asioita).
Mitä asialle voisi sitten tehdä, jotta esteet voitetaan ja tarinalle saadaan onnellinen loppu?
Sen siitä saa kun sekaantuu varattuun!
No rako se on halkopinossakin. Joka reikä täytyy jyvittää (¬‿¬)
Sen siitä saa kun sekoilee sinkkuihin
Ei kyl kuulosta kauhean syvälliseltä/vakavalta suhteelta jos annatte ympäristötekijöiden vaikuttaa noin paljon asiaan.
Jos kyseessä on salasuhde niin ne vaikuttavat hyvin paljon...
Eipä paljon tarvitse tekstiä, kun on runsaasti vaihtoehtoja.
Entä jos kyseiset ovat sopineet tapaavansa aina apteekin nurkilla ke klo 16, mutta jokin vesittää mahdollisuuden. Eikä tämä kaikki edes salaa, Tms. :)
Mitäs jos se toinen ei tunnekaan samoin kuin sinä ja välttelee tahallaan? Itse keksin aina tekosyitä kun joku tyyppi ei enää kiinnosta ja haluan siitä eroon.
Todella aikuismaista käytöstä. Ja ikää oli? :D
Välttelikö joku?
Se on aina mun jos ei itse pääse kirjoittamaan tarinaansa.
Suurimmaksi osaksi me kaikki kirjoitamme tarinamme itse. Hankaluuksineen päivineen.
Kaikkeen ei voi yksin vaikutta tarviis vähän toistakin<3:).
pysyy täältä poissa ja olla yhteyksissä siihen toiseen.
Niin .. eiköhän ne kuitenkin ole suurimmaksi osaksi omia ja toisten valintoja ja ratkaisuja, kenen kanssa haluan viettää aikaani ja kenen kanssa en, jne
Ethän kuitenkaan aloittajana esiinny?
Huomautan vaan, kun en kirjoittanut tätä enkä tosin yllä oleviakaan.
Erikoinen kysymys, en esiinny aloittajana enkä kirjoittanut myöskään sinun kommenttiasi. Kuka sinun kommenttisi kirjoitti jos et kirjoittanut sitä?
Nämä ovat niitä palstamysteerejä :)
:) totta, pieni virhe tuossa. Eli piti kirjoittaa näin: en kirjoittanut tuota...
Vaikka se olisi ollut selvä kirjoittamattakin. Tämmöistä tämä on välillä.
No niin on:)
Kuka näitä rustaa??
Valitsen hieman paksumman foliohatun tänään
Onko foliohatun tarkoitus heijastaa ulkopuolelta tulevat pölinät pois vai omat aatokset tehokkaammin ulospäin? Ensimmäinen ois tietty järkeenkäyvämpi vaihtoehto, mutta mistäpä sitä näistä tietää.
Oikeastaan kumpaakin elikkä pelkkä suodatinpussi saattaisi riittää.
Selvä. Minä taidan olla suodatinpussipää. Yritän ainakin.
sillä,että väärä paikka on sääntö?
Se oli nopeasti kirjoitettu lyhennys kaikille muille asioille ja ympyröille. Ei niin mietitty lause.
Tavallaan silti noin.
Niitä voi olla.
Samaa ihmetellyt......
Se on elämää että joskus niin hyvältä vaikuttanut suhteen alku menee päin prinkkalaa, kun tulee väärinkäsityksiä joita ei saa sitten ikinä oiottua.
Silloin voi pistää soimaan Beatlesin Let it be...
https://m.youtube.com/watch?v=9VoRAZdc85I
Oletan että se sopiva aika on vielä tulossa?
Väistämättä, sanoisin.
Pakko vielä lisätä että en edes jaksa potea mitään huonoa omaatuntoa siitä että toivon näin.
Vielä me nähdään ja kohdataan! Onko sanoilla silloin merkitystä ,,, katse olisi riittävää!
Samoin ajattelen.
Noup en halua mitään sinulta.
Ei se mitään. Et nimittäin liity tähän mitenkään.
Vituiks ei menny ensimetreillä vaan vasta kymmenenmetrin jälkeen.
On aika paljon syyllisyyden tuntemuksia sen suhteen miksi kaikki on mennyt näin. En osaa mitään niitä asioita mitkä on sulle tärkeitä ja ajatellut aina että en riitä. Nämä ajatukset sitten ohjanneet tekemisiä. Olen iloinen siitä että olet olemassa.
Mitä ne asiat on, mitä et osaa?
Ajattelin aina hänen olevan ihana ja tosi huomaavainen. Juuri oikeanlainen. Itse ajattelin olevani vääränlainen, en mikään onnenpotku valmiine asetelmineen. Tahdoin vain hyvää hänelle.
Miksi niitä tunteita ei sitten voi näyttää?
Mulla on niin ikävä että välillä tuntuu etten saa henkeä.
Ei me nähdä enää.
Mihin lienee lisäyksesi "lisäykseksi"?
Noinhan voi kokea, kun oikein tosissaan pitää tunteitaan ja tietysti myös toisenkin mietiskellä. Tämä myös vastaus tuohon "Tahdonedelleen".
Lisäykseksi siihen että toivon että ei olisi ketään ylimääräistä tiellä.
Tämä nyt voi sitten taas olla vähän lapsellinen kommentti mutta kun ei sitä toisen seurustelua oikein jaksa katsoa sivusta. Sen takia jää usein mieluummin vaikka kotiin.
Itse mietin kyllä, että tämä on tosiaan väärä paikka. Yritän jäädä pois täältä. Tänne jämahtaa helposti haaveilemaan, pääsee pakoon ikäviä asioita. Tajusin kuitenkin, ettei hän ehkä tahdokaan lukea kirjoituksiani. Täytyisi pysyä irl todellisuudessa, joka jäi sellaiseen tilanteeseen, etten usko hänellä olleen tunteita minua kohtaan.
Toivon parempaa onnea sinulle ja kaikille muillekin, niille joilla oli rakkaustarina, joku joka rakasti ja rakastaa.
Kiitos, samoin.
Ethän voi tietämättä tietää haluaako toinen lukea kirjoituksiasi, joten minusta kannattaa kirjoittaa, jos kirjoitettavaa asiaa on ja haluat niin tehdä tai sitten kysyt haluaako tuo toinen.
Mutta tiedätkö hänen lukevan?
Kyllä mä niin luulen, että tietää ja tunnistaa minut täältä. Helppoa. Luulen myös tunnistavani hänet, mutta en tiedä, ketä kaipaa. Ehkä en lopulta tahdokaan tietää ja petän itseäni olemalla huomaamatta tiettyjä asioita. Tavallaan tilanne on ilmeinen, mutta...Olen sellainen, vaikea uskoa rakkauteen.
Vaikea tästäkään on ketään tunnistaa. Toista tuskin tunnistaa, jos se toinen kirjoittelee jollekulle muulle kuin sinulle. Moni uppoaa johonkin ihmeelliseen kuvitelmaan, luullen olevansa tunnistettavampi kuin todellisuudessa onkaan.
En sanokaan, että tästä tunnistaisi. Muista kirjoituksista tunnistaa varmasti jos täällä on.
Tuollaisessa molemminpuolin tunnistuksessa olisi tietysti viisain ilmaista suoraan ->minä tiedän!
Ymmärrän tuon kirjoittamasi hyvin. Onko se sitten usko rakkauteen vai epäilys nettikirjoituksia kohtaan. Oli kuinka ilmeistä tahansa.
Ei se välttämättä ole sen kummemmin kuvitelmaa omasta tunnistettavuudesta, vaan selkeästi oma linja, kirjoitustapa. Selkeän epäselkeä. Elämäähän ei eletä ja ajatuksiaan perusteta netin antiin. Se mitä oikeassa elämässä tapahtuu on mielestäni se mihin lopulta vain kannattaa luottaa.
Lopulta kai on niin, etten usko ihmiseen enkä luota rakkauteen, sama pätee kaikkialla. Se on mun ongelma. Oleellista omassa tilanteessani kai onkin omien tunteiden hyväksyminen, ei niinkään hänen tunteidensa kohteena oleminen. Tärkeää olisi luottaa omiin tunteisiinsa, eikä pitää niitä huonoina tai pahoina. Antaa niiden tulla ja mennä. En osaa sitä. Siksi siis kirjoitan edelleen.
Tämä on myös oma maailma täällä ja nämä 'tunnistukset' ovat siten helposti myös harhaisia. Näin on, vaikka kuinka tutunoloinen tapa sanoa ja olla toisella olisikin. Aina on mahdollisuus erehtyä.
Tosin olen melkoisen varma...mutta näinhän se menee...Onko se oleellistakaan. Ehkä se auttaa asiaa, tutunoloisuus.
Jäin miettimään kirjoittamaasi. Totta on, että ehkä hänkin sanoisi suoraan asiansa jos tahtoisi jotain minulle tunnistamalleen sanoa eli hän ei siis tahdo. Vaikka hän sanoisikin, en uskoisi. Onko näillä asioilla sitten enää mitään väliä, tunnistaa tai on tunnistamatta.
Välitän hänestä, siltä se tuntuu. Oli miten oli.
Oli miten oli. Mites sellainen tilanne, kun on suoraan sanottu, ja viestissä suoraan kysytty ja sanottu... mutta vastaus on jäänyt vaillinaiseksi. Miten siihen sitten pitäisi suhtautua. Odottaa että toinen vielä vastaisi? Eihän siihen mene kuin kolme sekuntia. Vai eikö millään ollut mitään merkitystä? Välitän myös, mutta tuntuu että olen umpikujassa. Siksi minäkin täällä pyörin.
Vaikea sanoa. Kysyisin ehkä uudelleen jos olisin rohkea tai sitten ajattelisin toisen tarvitsevan aikaa. Ajattelisin, ettei toinen pysty nyt tarjoamaan muuta.
Tuo onkin vaikeampi mietittäväksi, jos et usko ihmiseen etkä luota rakkauteen, et myöskään luota omiin tunteisiisi. Pelkäät rakkauden loppuvan tai sitä olevankaan? Aiemmat kokemuksetko? Minusta asia voi olla myös niin päin, että ei luota ihmiseen ja sen myötä usko rakkauteen.
Mutta merkityksiäkin voi olla monia.
Aina on mahdollisuus erehtyä...
Harhan mahdollisuus kirjoitusten suhteen onkin hyvä pitää kirkkaana mielessä. Tuttuushan näissä voi olla johdattavana tai sitten kompastus. Voi tulla ns. tunne. Miksipä siihen ei voisi myös luottaa tai vähän nojata.
Oleellisinta voikin olla se mitä itse koet ja miten sen myötä toimit. Luottamus myös. Arvailusta ei taida olla paljon apua.
Tällaisia ajatuksia herätti kirjoituksesi.
Mikä lienee vastaamattomuuden syy. Ymmärsin että kyseessä tekstiviesti tms. Et kai odota keskustelupalstalla ratkaisevaa vastausta? Jos sinulla on keskusteluyhteys henkilöön, niin selvyys tulee varmaan parhaiten oikealla yhteydenotolla.
Hienoja ajatuksia, kiitos.
Ja kyllähän mä voin odottaa vaikka maailmanloppuun. En haluaisi hukata tärkeää ihmistä lopullisesti. Pitäisi voida sanoa asioita suoraan, mutta pelkään että vaikutan ahdistavalta jos teen niin tai jos yritän liikaa? Ehkä vaan yritän olla hätiköimättä.
Oikeaa hetkeä toivon vieläkin. Vai voinko olla totaalisen väärässä. Ehkä.
Samaa pohdiskellut.
Tunnistan vai luulen tunnistavani. Kirjoitus tyyli sama. Mutta viestit siltikin on todennäköisesti jollekin kolmannelle tai neljännelle. Miksi? Eihän sellainen pitänyt olla sinua. Asiat kun voisi sanoa suoraankin.
Luottamuksesta varmaan kiinni moni kesken jäänyt juttu. En tarkoita että luottamus olisi petetty vaan että aiemmat kokemukset on tehneet varovaisemmaksi. Life happens. Onneksi ihmisen on mahdollista kasvaa ja oppia taas luottamaan. Siinä pitää vaan nähdä itsensä kanssa vaivaa. Itsellä ainakin näin. Samalla kasvaa vähän paremmaksi ihmiseksi ja osaa arvostaa toisia ja maailmaa taas yhden rahtusen enemmän. Olen sitä mieltä ettei palstalla ole lopulta mahdollista tunnistaa ketään ja kuka minkäkin tekstin sattuu lukemaan tai käykö edes palstalla. Kyllä irl on ihmisten kanssa puhuttava jos asiat haluaa keskustella selviksi.
Jos katsot itseäsi peiliin, onko asia todella mielestäsi noin? Ettei ole mahdollista?
Kyllä vaatii ainakin omalla kohdalla ihan tietoista opettelua.
Huomasin että ei olis kannattanut luottaa. Näin sitä ihminen kylmenee entisestään. :(
Samaa mieltä. Täällä voi kuitenkin kirjoitella aivan mitä tahansa esimerkiksi rakkaudesta ja luottamuksesta, eikä siitä koskaan tarvitse ottaa mitään vastuuta.
Kaikenlaisia kirjoituksia ja kirjoittajia löytyy näiltä sivustoilta. Kannattaa luottaa siihen oikeaan elämään ja siellä tapahtuneisiin. Moni on varmasti satuttanut itseään lukemalla höpötyksiä. Kun on itse rehellinen, niin sen pitäisi riittää. Täällä ja elämässä ylipäätään.
Vastuuttomaksi aiheetta leimaaminen olisi aika ikävää.
Hyvää kesää ja luottavaista mieltä oikeisiin elämiinne toivotan!
EI koskaan voi tietää mitä elämä tuo eteen.
Totta puhut. Se oikea rakkaus voi tulla eteen aivan yllättäen ja muodossa, jota ei ikinä olisi uskonut. Siksi kait sitä on niin epäuskoinen eikä usko toisen tunteisiin. Epätietoisuus on kuitenkin pahinta, kun haluaisi selvyyden puoleen tai toiseen.