Onko täällä palstalaisia, joilla oikeasti olisi ystäviensä joukossa vastakkaisen sukupuolen edustajia? Miten olette ystävystyneet? Mitä mahdolliset kumppanit ovat mieltä näistä ystävistä?
Tarkoitan nyt nimenomaan ystäviä, harrastus- tai työkavereita yms. ja hyvänpäiväntuttuja ei lasketa.
Tarkoitan nyt nimenomaan ystäviä, harrastus- tai työkavereita yms. ja hyvänpäiväntuttuja ei lasketa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos toinen on varattu ja näen että välillämme on kemiaa, niin eihän siitä ystävyydestä tulisi mitään, vai mitä mieltä aloittaja on ?
Kyllä muuten voisi olla kavereita kait...
Itse olen samaa mieltä.
Ajoinkin takaa sitä, onko täällä oikeasti pelkästään ystävyyttä toista kohtaan tuntevia, jotka myös olisivat keskenään ystävyyssuhteessa? Tällähän melkein rajataan samantien palstakaivatut pois, mutta onhan ihmisillä nyt muutakin elämää kuin palstaelämä.
Itselläni on tarpeeksi mielenkiintoisiksi kokemieni vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa käynyt aina niin, että jomman kumman puolelta on ollut liikaa muitakin tunteita kuin pelkästään kaveruutta/ystävyyttä. Siis niinkin päin, että itse olisin mainiosti voinut olla ystävä (=ei muita tunteita), mutta toisella onkin ollut muutakin kiinnostusta.
Eikö voisi ensin tutustua ja jutella elämästään ja toiveistaan, silloin molemmat näkisivät toisen koko"paletin" ja oppisi myös ymmärtämään toista ja ehkä myös sitä kautta toisen tapaa toimia.
Jos nainen hipaisee olkapäätä aina välillä, katsoo silmiin pitkään ja sanoo että näkee unia hänestä, mutta on varattu, haluaako hän silloin ystävyyttä vai jotain enemmän ?
Kun ei haluaisi sotkeentua tämmösiin kuvioihin, vaikka tykkäiskin toisesta.
Sitä pitää kysyä asianomaiselta itseltään.
Itse en ainakaan pystyisi ystävyyteen henkilön kanssa, jota kohtaan minulla olisi tunteita. Nykyään en myöskään itse ehdottaisi ystävyyttä henkilölle, jolla tietäisin olevan tunteita minua kohtaan, vaikkei itselläni tunteita olisikaan (reiluna parikymppisenä menin sellaistakin ehdottamaan...)
Mulla on työkaverina ja ystävänä mies.
Aviomies on mustasukkainen hänestä.
Ollaan ystäviä eikä mitään muuta.
Aito ystävyys on niin arvokas asia elämässä.Olipa se naisen tai miehen välillä.Surullista,että se voi aiheuttaa mustasukkaisuutta.
Miten toteutatte ystävyyttänne?
Luulenpa, että olisin itsekin mustasukkainen, jos kumppanillani olisi vastaavalla tavalla ystävä, tai toisinpäin, kumppani kokisi mustasukkaisuutta minun ystävästäni, vaikka kyseessä olisi puhdas ystävyys. Ehkä se on niin harvinaista, ei ole kosketuspintaa semmoiseen, ei omassa eikä tuttavapiirissä.
Me käydään silloin tällöin syömässä ja vaihdetaan kuulumisia.Joskus viestitellään.Ystäväni on sinkku.
Minulla on mies ystävänä, käydään mm.teatterissa ja syömässä yhdessä. Tutustuin häneen ystävieni kautta. En oikein usko, että minulla olisi miestä noin läheisenä ystävänä, jos olisin itse parisuhteessa.
Minulla on yksi miespuolinen ystävä, tutustuimme jatko-opintojen merkeissä. Hän on parisuhteessa miehen kanssa, eikä välillämme ole minkäänlaista kemiaa. Muut miespuoliset kaverini kaikki ovat tahollaan avo/avioliitossa naisen kanssa enkä "syty" heistä mitenkään. Heitä en koskaan kuitenkaan tapaa kahden. Heistä yksi perheenisä toistuvasti yrittää (vaimonsa nähden) tehdä ihan fyysisestikin lähempää tuttavuutta minuun. Nämä tilanteet koen aina epämiellyttävinä ja niin kyllä hänen vaimonsakin. Kaivattuni kanssa kemiaa on siinä määrin, että ystävyyssuhde olisi täysin poissuljettu vaihtoehto.
No joo, aloituksesta jäi pois vastakkaisen sukupuolen ei-heterot. Minulla on tuttavapiirissäni heitäkin, samoin kumppanillani, ja siinä ei ole mitään ongelmaa. Ei ole tunteita suuntaan eikä toiseen, tavallaan he ovat "turvallisia" tuttavia. Eivät kylläkään ystäviä, mutta kavereita.
On kaksi miesystävää, ollaan tunnettu kauan.Toiseen tutustunut entisen työn kautta, toinen harrastuksen kautta.Minulle ystävät ovat niitä joita kohtaan ei ole enempää kemiaa ja tunnetta, mitä taas tarvitaan suhteeseen.
On kyllä. Käy rupattelemassa ja kahvilla silloin tällöin. Joskus kysyy mukaan johonkin tapahtumaan. Saatamme soitella puolin ja toisin kysyäksemme neuvoa johonkin asiaan. Taitaa hän kuitenkin olla kaverin ja hyvänpäivän tutun välimaastossa.
Minustakin kuulostaa enemmän kaveruudelta kuin ystävyydeltä.
Ennen oli.
Nykyään opittuani kantapään kautta niin suurin osa naisista on sisäisesti kusta ja paskaa.
Itse en ole yhteenkään naisista ihastunut, mutta osa naisista on antanut ymmärtää että olen tai sitten he itse ovat.
Suurin osa naisista on päällepäin mukavia, mutta sisäisesti Narskuja ja huoria.
Ei kannata siis.
Ei ole. Panemiseksi se menisi kuitenkin ja sitten nainen alkais jo tuoda hammasharjaa ja järjestellä asuntoa mieleisekseen, kohta kuuluisi pienten jalkojen ääniä.
Hah, hiukan kyynisyyttäkin kehiin. Mainio. Olet oman onnesi seppä
Onko "ehkäisy" käsitteenä sinulle tuttu?
Mulla on miehiä kavereina, mutta en nyt tiedä onko se niin "kaveruutta" kun minulle seksiä ehdotellaan ja mustasukkaisia minusta ollaan. Pakko kyllä sanoa että suhteessa ollessani en pitäisi moraalisesti oikeana tavata heitä ja viettää heidän kanssa aikaa ilman ainakin omalle miehelle informoimista että millaista juttua kaverimiehiltäni tulee minun suuntaan. Mun mies sitten saisi sanoa siihen mielipiteensä haluaako hän ehkä itse olla mukana kun näen näitä ko. ihmisiä, vai kokeeko hän täysin sopimattomaksi minun yhteydenpidon heihin vai onko hänelle asia ok että vietän aikaa sellaisten miesten kanssa ilman häntäkin. Minulle kaikki käy koska ymmärrän että tuollainen mieskavereideni käytös on häiritsevää ja toinen voi kokea sen uhaksi.
Suhteessa kun olen ollut exäni ovat olleet niin mustasukkaisia ettei mulla ole saanut olla yhtäkään miespuolista ystävä. Siitä tuli hirveä ongelma jos niitä oli joten niitä ei sitten ollut mulla.