Persufaktaa

– Ammatillista koulutusta ei kovin paljoa ole, sitä löytyy noin 10–20 prosentilta, korkeasti koulutettuja on selvästi alle 10 prosenttia. Lisäksi joka viides ei ole edes omalla äidinkielellään luku- ja kirjoitustaitoinen ja englantia hakijoista osaa enimmillään joka kymmenes.

Tällaista lööperiä lasketteli helmikuun alussa parhaaseen tv:n katseluaikaan työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin erityisavustaja Sakari Puisto ja juttu meni täydestä. Puisto kyllä myönsi, että mitään tilastoja ei ole olemassa, mutta puhui silti ikään kuin asia olisi tutkittua totta.

Nyt asia on tutkittu ja erityisavustajan puheet paljastuvat ihan näppituntumaksi.

Seitsemän kymmenestä turvapaikanhakijasta on suorittanut peruskouluopintoja 7–9 vuoden ajan. Lukio-opintoja on noin joka toisella. Korkeakouluopintoja oli takanaan 27 prosentilla ja 16 prosenttia ilmoitti suorittaneensa tutkinnon, yleisimmin kandidaatin tutkinnon. Ammatillisia opintoja oli suoritettu harvemmin. Niitä oli taustallaan noin joka kymmenennellä turvapaikanhakijalla. Lukutaidottomia oli seitsemän prosenttia, ei 20, kuten Puisto kertoi.

Ministerin erityisavustaja on kummajainen nimeltään poliittinen virkamies. Hänet nimitetään ministerin esityksestä paikkaa auki julistamatta, jotta pätevyys ei pääsisi ohittamaan poliittista sopivuutta. Siksi Puisto kiirehti puhumaan puolueensa äänestäjien ennakkoluuloja vahvistavaa arvailua totena ja siksi yhdenkään ministerin erityisavustajan puheita ei pidä niellä sellaisenaan. He puhuvat juuri sitä, mitä heidän puolueensa käskee heidän puhua ja mitä he itsekin poliittisesti uskovat todeksi. Faktat jäävät tosissijaisiksi silloin, kun politiikkaa tehdään.

Puiston puheet otettiin hurraten vastaan kaikilla turvapaikanhakijoita vastustavilla foorumeilla. Niillehän ovat kokoontuneet kaikki ne, joiden mielestä kaikki mamut tulevat savimajoista eikä heillä ole koulutusta eikä edes ihmistapoja. Ministerin erityisavustaja vahvisti juuri tämän porukan ennakkoluuloja ja antoi niille virallista selkänojaa. Olihan puhuja sentään ministeriön virkamies, joten hän tietää mistä puhuu.

Tämä oli tarkoituskin. Nämä ns. maahanmuuttokriittiset ovat usein itse heikosti koulutettuja. Heidän oman äidinkielensä taso pistää joskus miettimään, että onkohan noilla hirveästi varaa irvailla kenenkään luku- ja kirjoitustaidon puutteesta. Luetun ymmärtäminen on heikkoa ja kun ministerin erityisavustaja sanoo juuri sen, mitä he ovat halunneet kuulla, niin he kokevat tulleensa mielipiteineen yleisesti hyväksytyiksi.