Aloitan uuden topikin koska tuo aiempi Judokat-topikki on jo niin pitkä ja rönsyillyt, ettei sitä pysty enää kunnolla seuraamaan.
Aiheenä junnujen judoharjoitelu käytännössä ja sen ongelmat.
Tuolla edellä väiteltiin lasten tasapäistämisestä ja siitä pitäisikö lahjakkaat junnut erottaa omaksi ryhmikseen. Olen vahvasti sitä mieltä, että pitäisi.
Jos muistelen omaa junnuaikaani, niin suurin ongelma treeneissä oli se, että harjoitukset vietiin läpi "heikoimpien" tahtiin. Paitsi että sellaisessa harjoittelussa hukataan valtavasti lahjakkaimpien ja motivoituneimpien junnujen potentiaalia niin se on myös heille todella turhauttavaa. Muistan monta monituista kertaa itsekin turhautuneeni treeneissä siihen miten jouduin sinivöisenä ottamaan utekniikkatreeniä ja randoria jonkun taidoiltaan heikon ja pahimmillaan vielä itseäni puolta kevyemmän keltavöisen kanssa. Tai miten alkujumpat oli liian löysiä tai miten randoria oli liian vähän, miten jatkuva pallon potkinta ja leikkiminen otti pannuun, miten aina ei saanut treeneissä edes kunnolla hikeä pintaan jne. Enkä ollut edes mitenkään liikunnallisesti tai judollisesti lahjakas vain keskimääräistä kilpailuorientoituneempi. Omasta junnuryhmästäni muistan ainakin kolmen liikunnallisesti itseäni paljon paljon lahjakkaamman kaverini lopettaneen judon treenaamisen juuri turhautumisen takia -> judotreenit eivät olleet heille riittävän haasteellisia. Väitän, että tämä on yleinen ongelma Suomessa vieläkin. Olen huomannut sen nyt kun toimin itse junnujen vetäjänä. Eli ei lahjakkaiden junnujen eriyttämisessä todellakaan ole kyse mistään loppuun rääkkäämisestä vaan riittävän tasokkaan harjoittelun tarjoamisesta sellaisille niille joita kilpaileminen TOSISSAAN kiinnostaa.
Jos katsotaan vaikka ikäluokkia 10 - 12 vuotta, niin sanoisin nyrkkisäännöksi, että keskimääräisestä 50 junnun ryhmästä alle 10 on motivoituneita ja kiinnostuneita judosta kilpaurheiluna, loput ovat mukana enemmän liikuntaleikkikoulussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteisharjoitukset on vedettävä niiden 40 leikkijän mukaan, jolloin tuo 10 sakki sekä turhautuu, että heidän kehityksensä jää junnaamaan paikoilleen. Pahimmillaan käy niin, että treenit ei tarjoa noille kymmenelle juuri mitään kun vetäjän kaikki aika menee tuon lopun poppoon kurissapitämiseen.
Sanoisin, että alkuun "rankkausta" ei tarvitsisi tehdä edes minkään fyysisen lahjakkuuden mukaan kuten em. topikissa nimimerkki Livre ehdotti. Pelkkä motivoitumisasteen mukainen eriyttäminenkin parantaisi tilannetta jo paljon. Toki ideaalitilanne olisi että kyettäisiin karsimaan vielä sitä motivoitunuttakin poppoota, mutta suomalaisella massalla ja näillä resulsseilla niin pitkälle menevään suunnitelmallisuuteen ei liene mahdollisuuksia.
Käytännön ongelmat kilparyhmien muodostamisessakin ovat usein olemassa. Tiedän, että monissa seuroissa ei ole resulsseja eikä osaavia vetäjiä kahden erilaisen junnuryhmän luomiseen. Ensin pitäisi kuitenkin asettaa tavoitteet oikeanlaisiksi ennen kuin aletaan miettiä käytännön ratkaisuja niiden toteuttamiseksi.
Aiheenä junnujen judoharjoitelu käytännössä ja sen ongelmat.
Tuolla edellä väiteltiin lasten tasapäistämisestä ja siitä pitäisikö lahjakkaat junnut erottaa omaksi ryhmikseen. Olen vahvasti sitä mieltä, että pitäisi.
Jos muistelen omaa junnuaikaani, niin suurin ongelma treeneissä oli se, että harjoitukset vietiin läpi "heikoimpien" tahtiin. Paitsi että sellaisessa harjoittelussa hukataan valtavasti lahjakkaimpien ja motivoituneimpien junnujen potentiaalia niin se on myös heille todella turhauttavaa. Muistan monta monituista kertaa itsekin turhautuneeni treeneissä siihen miten jouduin sinivöisenä ottamaan utekniikkatreeniä ja randoria jonkun taidoiltaan heikon ja pahimmillaan vielä itseäni puolta kevyemmän keltavöisen kanssa. Tai miten alkujumpat oli liian löysiä tai miten randoria oli liian vähän, miten jatkuva pallon potkinta ja leikkiminen otti pannuun, miten aina ei saanut treeneissä edes kunnolla hikeä pintaan jne. Enkä ollut edes mitenkään liikunnallisesti tai judollisesti lahjakas vain keskimääräistä kilpailuorientoituneempi. Omasta junnuryhmästäni muistan ainakin kolmen liikunnallisesti itseäni paljon paljon lahjakkaamman kaverini lopettaneen judon treenaamisen juuri turhautumisen takia -> judotreenit eivät olleet heille riittävän haasteellisia. Väitän, että tämä on yleinen ongelma Suomessa vieläkin. Olen huomannut sen nyt kun toimin itse junnujen vetäjänä. Eli ei lahjakkaiden junnujen eriyttämisessä todellakaan ole kyse mistään loppuun rääkkäämisestä vaan riittävän tasokkaan harjoittelun tarjoamisesta sellaisille niille joita kilpaileminen TOSISSAAN kiinnostaa.
Jos katsotaan vaikka ikäluokkia 10 - 12 vuotta, niin sanoisin nyrkkisäännöksi, että keskimääräisestä 50 junnun ryhmästä alle 10 on motivoituneita ja kiinnostuneita judosta kilpaurheiluna, loput ovat mukana enemmän liikuntaleikkikoulussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteisharjoitukset on vedettävä niiden 40 leikkijän mukaan, jolloin tuo 10 sakki sekä turhautuu, että heidän kehityksensä jää junnaamaan paikoilleen. Pahimmillaan käy niin, että treenit ei tarjoa noille kymmenelle juuri mitään kun vetäjän kaikki aika menee tuon lopun poppoon kurissapitämiseen.
Sanoisin, että alkuun "rankkausta" ei tarvitsisi tehdä edes minkään fyysisen lahjakkuuden mukaan kuten em. topikissa nimimerkki Livre ehdotti. Pelkkä motivoitumisasteen mukainen eriyttäminenkin parantaisi tilannetta jo paljon. Toki ideaalitilanne olisi että kyettäisiin karsimaan vielä sitä motivoitunuttakin poppoota, mutta suomalaisella massalla ja näillä resulsseilla niin pitkälle menevään suunnitelmallisuuteen ei liene mahdollisuuksia.
Käytännön ongelmat kilparyhmien muodostamisessakin ovat usein olemassa. Tiedän, että monissa seuroissa ei ole resulsseja eikä osaavia vetäjiä kahden erilaisen junnuryhmän luomiseen. Ensin pitäisi kuitenkin asettaa tavoitteet oikeanlaisiksi ennen kuin aletaan miettiä käytännön ratkaisuja niiden toteuttamiseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
* Ensin pitäisi kuitenkin asettaa tavoitteet oikeanlaisiksi ennen kuin aletaan miettiä käytännön ratkaisuja niiden toteuttamiseksi.*
Asetappa tavoitteet oikeanlaisiksi niin jatketaan ...
"Asetappa tavoitteet oikeanlaisiksi niin jatketaan ..."
Panostaminen motivoituneiden junioreiden harjoitteluun nykyistä enemmän. Siinä yksinkertaistettuna edellisen viestin sanomani.
Vastasit aika lailla itse noihin ongelmiin, nyt kun tavoitekin tulis selväksi ;-)
Teesi (se ainoa) "lahjakkaiden motivoituneiden junnujen erottaminen omaksi ryhmäksi"
antaa ainakin seuraavat edut:
-> motivaation säilyminen harjoitteluun
-> riittävä harjoitusten intensiteetti
-> mahdollistaa keskittymisen olennaiseen
Jutellaanko keinoista ?
Terve,
Meiän seurassa tehdäämn niin että toisessa ryhmässä reenaa aloittelijat ja toisessa kilpailijat. Hyvin on toiminut.
Ihan sama juttu meillä, ei mitään ongelmia. Miks noi tekee ihan selvistä jutuista noin vaikeita ? Outoa :o)
Pitäisköhän antihiippailijan mennä peilin eteen, jos sillä on tämmöinen ongelma!
Se on totta, että nämä "lahjakkaat" junnut voivat kyllästyä, jos he joutuvat jauhamaa samoja asioita liian kauan, eikä heille opeteta mitään uusia juttuja (kun suurin osa porukasta opiskeleen vielä ihan perusasioita).
Jos jollain junnulla on ollut tarpeeksi motivaatiota ja taitoa niin hän voinut käydä omassa seurassani esim. 1 - 2 kertaa viikossa "ylemmän tason" treeneissä hakemassa lisäoppia. Tällä systeemillä on yritetty paremmin varmistaa se, että jokainen voi edetä judourallaan omassa tahdissa (hitaasti/nopeasti) ja kaikki saisivat treenata itselleen sopivassa ryhmässä.
Osa aloittaa judouransa jo muksujudossa ja jatkaa siitä eteenpäin junnujen alkeiskurssille => junnujen jatkokursille => kuntojudoon => kilpailijoiden harjoituksiin!
Yleensä muksujudosta siirrytään alkeisryhmään, kun junnu on mennyt kouluun. Kun junnu on suorittanut keltainen vyö niin sitten siirrytään jatkokursille ja siitä taas eteepäin sitä mukaan kun taidot kasvavat ja motivaatioita riittää.
Lisäksi esimerkiksi osa junnuista ei pääse kun kerran viikossa tatamille (heillä on muitakin harrastuksia kuin judo), niin heillä luonnollisesti kehitys kestää vähän kauemmin kun niillä, jotka treenaavat 2 -3 kertaa viikossa.
Jos ei mahdollista järjestää junnuille montaa eri ryhmää niin kannattaa kokeilla esim. järjestää teemapäiviä lauantaisin, jossa käsitellään esim. kisatekniikoita yms. juttuja.
Vaikka tässä mun tekstissä on kirjoitettu lähinnä lahjakkaiden junnujen harjoittelusta niin korostan, että seurassa pitäisi olla "tilaa kaikille", eli myös näillä ei kilpailevilla ja "ei niin lahjakkailla" junnuilla pitäisi olla tasapuoliset mahdollisuudet harjoitella.