Ilta-Sanomien lööppi tänään kertoo: "Lähes 200 suomalaista on kadonnut Thaimaassa. Muusikko Aki Sirkesalo perheineen on heidän joukossaan. Monille Sirkesalosta tuli surun symboli."
Tämä lööppi kertoo tragediasta, mutta samalla siihen itseensä sisältyy tragedia. Se on hyvin surullinen lööppi siksi että siinä heijastuu kaupallisen iltapäivälehdistön koko tekopyhyys. Näytteille nousee median moraali, se mitä mogulin mukaan voisi nimittää erkkolaisuudeksi.
Kaupallisen sensaatiolehdiston on yritettävä hyödyntää kaupallisesti kaikki uutisaiheet, myös mitä hirveimmät onnettomuudet - ja varsinkin ne. Ne ovat sitä rautaa jota keskenään kilpailevien lehtien on taottava niin kauan kun se on kuumaa. Irtonumeromyynnissä voittaa se, jonka lööppi vetoaa tehokkaimmin keskivertolukijan tunteisiin. Aiheet kulutetaan nopeasti loppuun, ja se mikä eilen oli kuumaa kamaa, on tänään jo unohdettu.
Valitettavasti tässä myyntitykityksessä totuudetkin ovat vain päivän tavaraa. Aasian suurkatastrofissa uutisoinnin alkuvaihe keskittyi kauheuksien kuvaamiseen ja viranomaistoimien hitauden arvosteluun. Pelastuneiden traumaattista tyytymättömyyttä oli hyvä käyttää pohjana ja siirtyä syyllisten leimaamiseen. Syyttelyn saamasta aggressiivisesta sävystä ei lehdistön tarvitse välittää, eikä reagoida edes siihen että se muuttuu absurdiksi. Esimerkiksi ulkoministeri Tuomiojaa arvioidaan paljon mielikuvien perusteella: hän on vastakohta sotilaalliselle johtamistyylille ja siksi hän varmaan on kykenemätön panemaan pelastustoimia ajoissa liikkeelle. Häneen olemukseensa liittyy myös epämääräisyyttä, mikä lie aseistakieltäytyjäliikkeen pasifistihippi, ja hänen motiiveikseen kuvitellaan hämäriä tarkoitusperiä. Hyvä syntipukki, siis.
On sensaatiolehdistön kannalta harmittavaa, että ainoa uutisoinneissa hyödynnettäväksi kelpaava julkkis uhrien joukossa oli Aki Sirkesalo. Miten hänestä voisi kaivaa kaiken hyödyn irti? Hän oli suosittu muusikko, joka itse teki laulunsa, omaperäinen ja sympaattinen. Sitä, että hän oli myös aseistakieltäytyjä ja pasifisti, ei nyt sovi nostaa näkyvästi esille, koska juuri nämä ovat ne samat ominaisuudet, joita Tuomiojan kohdalla monet käyttävät lyömä-aseina. Ilta-Sanomien täytyy olla siis mitä varovaisin, jotta se voisi myydä ihmisille sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. Eilen myytiin kielteistä mielikuvaa pasifisti-Tuomiojasta, tänään myönteistä mielikuvaa muusikko Sirkesalosta.
Jokainen ymmärtää, että tällaisen mielikuvatodellisuuden taakse jää paljon tietoa - oikeastaan koko todellisuus. Kaupallinen lehdistö antaa ihmisten märehdittäväksi sitä mikä milloinkin myy. Tämä ei ehkä äkkiä ajatellen tunnu kovin tärkeältä, mutta kuvitelkaamme, että siitä mitä lehdet kirjoittavat, muodostuu kuitenkin se totuus, joka vastaisuudessa löytyy historiankirjoistamme. Iltapäivälehdet ovat tietenkin vain osa lehdistöä, ja lehdistö vain osa tiedonvälitystä, mutta iltapäivälehtien valtaa yleisen mielipiteen ja yhteiskuntailmaston muokkaajana ei pidä aliarvioida. Kun kuumentuneessa, tunnevaltaisessa tilanteessa tuodaan esille valikoituja "totuuksia", ne kokevat ansiottoman arvonnousun. Niistä voi jopa tulla niitä totuuksia, joihin päivälehdistön pääkirjoittajat ja poliitikot pureutuvat. Ja kun poliitikot pääsevät vauhtiin, syntyy historiaa.
Poliitikoilla on nimittäin taipumus harrastaa valittuja totuuksia. He käyttävät kaikkea mahdollista tiedonvälityksen tarjoamaa materiaalia omiin keskinäisiin valtataisteluihinsa - tästähän olemme saamassa näytteen nyt kun on odotettavissa hyökkäys Tuomiojaa vastaan niiden taholta, joille SDP:n vasemmistosiipi muodostaa punaisen vaatteen. Tähän hyökkääjäporukkaan tulkevat kuulumaan lipposlaiset oikeistodemarit, jotka tulevat saamaan tukea kokoomushaukkojen taholta. Mahdollisesti Tuomioja saadaan eroamaan. Silloin on tehty historiaa. Kysymys kuuluu vain: kun poliittista historiaa kirjoitetaan, mitä sen sivuille jää niistä todellisista psykologisista kuvioista, jotka todellisuudessa muodostivat kaikki ratkaisevat vaikutukset?
Historia ei tule kertomaan mitään iltapäivälehdistön lietsomasta tarumaattisesta vihasta, ei Sirkesalon pasifismista, ei siitä miten poliitikot valtapelissään käyttivät mielikuvatodellisuuksia hyödykseen. Historia tulee kertomaan asioista ns. historiallisen totuuden, mikä tarkoittaa esimerkiksi muotoilua "Tuomioja joutui eroamaan koska hänen tomiaan arvosteltiin voimakkaasti".
Tämä lööppi kertoo tragediasta, mutta samalla siihen itseensä sisältyy tragedia. Se on hyvin surullinen lööppi siksi että siinä heijastuu kaupallisen iltapäivälehdistön koko tekopyhyys. Näytteille nousee median moraali, se mitä mogulin mukaan voisi nimittää erkkolaisuudeksi.
Kaupallisen sensaatiolehdiston on yritettävä hyödyntää kaupallisesti kaikki uutisaiheet, myös mitä hirveimmät onnettomuudet - ja varsinkin ne. Ne ovat sitä rautaa jota keskenään kilpailevien lehtien on taottava niin kauan kun se on kuumaa. Irtonumeromyynnissä voittaa se, jonka lööppi vetoaa tehokkaimmin keskivertolukijan tunteisiin. Aiheet kulutetaan nopeasti loppuun, ja se mikä eilen oli kuumaa kamaa, on tänään jo unohdettu.
Valitettavasti tässä myyntitykityksessä totuudetkin ovat vain päivän tavaraa. Aasian suurkatastrofissa uutisoinnin alkuvaihe keskittyi kauheuksien kuvaamiseen ja viranomaistoimien hitauden arvosteluun. Pelastuneiden traumaattista tyytymättömyyttä oli hyvä käyttää pohjana ja siirtyä syyllisten leimaamiseen. Syyttelyn saamasta aggressiivisesta sävystä ei lehdistön tarvitse välittää, eikä reagoida edes siihen että se muuttuu absurdiksi. Esimerkiksi ulkoministeri Tuomiojaa arvioidaan paljon mielikuvien perusteella: hän on vastakohta sotilaalliselle johtamistyylille ja siksi hän varmaan on kykenemätön panemaan pelastustoimia ajoissa liikkeelle. Häneen olemukseensa liittyy myös epämääräisyyttä, mikä lie aseistakieltäytyjäliikkeen pasifistihippi, ja hänen motiiveikseen kuvitellaan hämäriä tarkoitusperiä. Hyvä syntipukki, siis.
On sensaatiolehdistön kannalta harmittavaa, että ainoa uutisoinneissa hyödynnettäväksi kelpaava julkkis uhrien joukossa oli Aki Sirkesalo. Miten hänestä voisi kaivaa kaiken hyödyn irti? Hän oli suosittu muusikko, joka itse teki laulunsa, omaperäinen ja sympaattinen. Sitä, että hän oli myös aseistakieltäytyjä ja pasifisti, ei nyt sovi nostaa näkyvästi esille, koska juuri nämä ovat ne samat ominaisuudet, joita Tuomiojan kohdalla monet käyttävät lyömä-aseina. Ilta-Sanomien täytyy olla siis mitä varovaisin, jotta se voisi myydä ihmisille sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. Eilen myytiin kielteistä mielikuvaa pasifisti-Tuomiojasta, tänään myönteistä mielikuvaa muusikko Sirkesalosta.
Jokainen ymmärtää, että tällaisen mielikuvatodellisuuden taakse jää paljon tietoa - oikeastaan koko todellisuus. Kaupallinen lehdistö antaa ihmisten märehdittäväksi sitä mikä milloinkin myy. Tämä ei ehkä äkkiä ajatellen tunnu kovin tärkeältä, mutta kuvitelkaamme, että siitä mitä lehdet kirjoittavat, muodostuu kuitenkin se totuus, joka vastaisuudessa löytyy historiankirjoistamme. Iltapäivälehdet ovat tietenkin vain osa lehdistöä, ja lehdistö vain osa tiedonvälitystä, mutta iltapäivälehtien valtaa yleisen mielipiteen ja yhteiskuntailmaston muokkaajana ei pidä aliarvioida. Kun kuumentuneessa, tunnevaltaisessa tilanteessa tuodaan esille valikoituja "totuuksia", ne kokevat ansiottoman arvonnousun. Niistä voi jopa tulla niitä totuuksia, joihin päivälehdistön pääkirjoittajat ja poliitikot pureutuvat. Ja kun poliitikot pääsevät vauhtiin, syntyy historiaa.
Poliitikoilla on nimittäin taipumus harrastaa valittuja totuuksia. He käyttävät kaikkea mahdollista tiedonvälityksen tarjoamaa materiaalia omiin keskinäisiin valtataisteluihinsa - tästähän olemme saamassa näytteen nyt kun on odotettavissa hyökkäys Tuomiojaa vastaan niiden taholta, joille SDP:n vasemmistosiipi muodostaa punaisen vaatteen. Tähän hyökkääjäporukkaan tulkevat kuulumaan lipposlaiset oikeistodemarit, jotka tulevat saamaan tukea kokoomushaukkojen taholta. Mahdollisesti Tuomioja saadaan eroamaan. Silloin on tehty historiaa. Kysymys kuuluu vain: kun poliittista historiaa kirjoitetaan, mitä sen sivuille jää niistä todellisista psykologisista kuvioista, jotka todellisuudessa muodostivat kaikki ratkaisevat vaikutukset?
Historia ei tule kertomaan mitään iltapäivälehdistön lietsomasta tarumaattisesta vihasta, ei Sirkesalon pasifismista, ei siitä miten poliitikot valtapelissään käyttivät mielikuvatodellisuuksia hyödykseen. Historia tulee kertomaan asioista ns. historiallisen totuuden, mikä tarkoittaa esimerkiksi muotoilua "Tuomioja joutui eroamaan koska hänen tomiaan arvosteltiin voimakkaasti".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinä oli analyyttisyytä vaikka muille jakaa.
Täytyy myöntää, että mainitsemasi Tuomioja-syötin nielaisin siimoineen päivineen. Tuomiojan toimintaa muissakin olosuhteissa kritisoineena (ja tarpeen mukaan kehuneenakin) pitää sen verran korjata, että mahdollisessa kritiikissäni esille tuoma Tuomiojan mahdollinen inkompetentti (sikälikun olen kritiikissäni ollut oikeassa] ei ole hänen pasifisminsa vika. Anteeksipyyntöni siis kaikille pasifisteille ja myös Tuomiojalle, jos olen em. yhditelyjä mennyt tekemään.
Se, että maailmankuvani on mitä lmeisemmini Tuomiojan maailmankuvasta varsin poikkeava, johtaa siihen, että kritiikkiä tulee esitettyä. Myös jatkossa.
Se, että esitän kritiikkiä ei tietystikään tarkoita että Tuomioja tai joku muu kritiikin kohde olisi automaattisesti toiminut väärin. Oikeita toimintatapoja on useita ja esittämäni kritiikki voi olla myös aiheetonta ja/tai kohtuutonta. Saatan esittää lievää kritiikkiä myös silloin, jos olen sinällään samaa mieltä tuloksesta, mutta sitä mieltä, että paremminkin tehtävän olisi voinut tehdä. Tuomiojan tai kenen tahansa teot tai ulostulot mediassa ja niiden mahdolliset ritiriitaisuudet edellisten lausuntojen kanssa tulevat edellen olemaan kirjoittamieni kysymysmerkein varustettujen lauseiden kohteena. Tämän kapaleen teksti koskee siis ketä tahansa poliitikkoa tai julkisuuden henkilöä automaattiesti.
Mikään ylläolevasta ei poista Tuomiojan tai muiden poliitikkojen vastuuta sekä omasta toiminnastaan tai medialle antamistaan lausunnoista, että tiettyyn pisteeseen asti vastuuta johtamansa organisaation toiminnasta.
Mielestäni kritiikin esittäjän, siis myös minun, pitäisi esittää kritiikki ilman syyttelyä. Aina ei ole tullut tuota, valitettavasti, muistettua.
Se Tuomiojasta, poliitikoista, julkkiksista ja kirjoituspolitiikastani.
Tsunami-tiedotuksen suurin hämmästyksen aihe henkilökohtaisesti on ollut se, että usea hallituksen kriisiryhmään kuulunut on sanonut mediassa päätöksen olla lähettämättä FRF-joukkoa tuhoalueelle perustuneen sellaiseen tilannearvioon, että alueella ei ole SUOMALAISuhreja, joihin FRF:n käyttö soveltuisi. Ei Bamissakaan tiedetty olevan yhtään SUOMALAISuhreja. Ulkopuolisena herää em. medialausunnoista kysymys, että eikö UM:n, SM:n tai kriisiryhmän edustajien mielestä FRF:ää ei tarvitse lähettää auttamaan thaimaalaisia, indonesialaisia tai srilankalaisia? Tarkoitus saada aikaan tällainen tulkinta yleisön puolelta ei varmastikkaan ole ollut annettujen lausuntojen esittäneiden tarkoitus, mutta odotus kysymykseen vastaamisesta on mielestäni vähintäänkin oikeutettu. Kysymyksen esittäjä on myös pelkkien mediatietojen varassa, joten virhetulkinta on mahdollinen, joskin samankaltaisten valtiovallan edustajien esittämien FRF-väitteiden monilukuisuus pienentää tätä tulkintavirheen mahdollisuutta huomattavasti. Tutkintalautakunnan odotan tutkivan pöytäkirjat ja annetut lausunnot medialle tämän seikan suhteen erityisen tarkasti.
Kriisialueella toimii tälläkin hetkellä tuloksellisesti ainakin Kiinan ja Israelin FRF:ää vastaava yksikkö.
määrää kyllä puheenaiheet ja pohdinnan teemat, mutta ei sanele miten ihmiset niistä ajattelevat. Mielipiteet voivat jakautua voimakkaastikin.
© Erkki Karvonen
joku varsinainen älyn jättiläinen hyökkäsi Tuomiojaa vastaan sillä perusteella että tämä on "sadankomitealainen hippi" tms.