aamukaffeilla? Mikä boogie mimmil noin muute?
Joks siäl ollaan
naapurista
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jo join ja..
Ottaaks tää pääsiäise aika sul lujil? Tuleeks sun funtsittuu taas kaikkee sitä? Tarviiks kainaloo?
Ja raadiossa soi sheikki tai don. Köllöily on tärkeetä jottei ole olo kuin steamrollerin alle jääneellä mummyllä.
Laitoin sulle terveisiä, pistäs tavaillen ja sisäistä.
Joo..Ihan mukavan levännyt olo on kun sai nukkua pitkä yöunet. Tykkään kyllä silti enemmän mennä varhaiseen aamuun töihin. Olen jotenkin paremmassa iskussa aamuvarhaisella kuin iltapäivästä- iltaan vuorossa. Aaamuvuorot menee yleensä vielä ihan helvetin nopeasti.Iltavuoroissa katselee kelloa että miten tuo kellokin menee noin hitaasti taas!
En ole ehtinyt vielä murehtiin menneitä, kun on pitänyt suunnitella tulevaisuutta. Piti tehdä suunnitelmat elokuun loppuun asti valmiiksi nyt ja lyödä kirjoihin ja kansiin. Ne on vienyt huomioni tästä ajankohdasta muualle, mutta vielä on aikaa kriiseily aloittaa. Pääsiäislomalla ehdin..
Mää tuun si lohduttaan
Oon ihan jees. Onhan siitä kuolemasta jo sen verran vuosia että vaikka hiukan mielessä käy niin jaksan kyllä ajan jo paremmin.
Harmittaa vaan välillä kun sen ajan valokuvia katselen ja muistan kuinka omiin huoliin syventynyt olin. Kuvittelin päässäni että sillä on asiat hyvin vaikka samalla joku inhottv tunne oli sisälläni ettei niin ole..aavistelin pahaa. Miten sitö voikin ihminen olla niin kiinni omissa murheissa ettei ympäristöään huomaa?
Jos olisin huomannut niin näin ei ehkä olisi käynyt.. Yksi kuolema olisi vähemmän.
Et sää ois voinu tehä mitää! Ei se oo sun syys. Kaiffari ois tehny sen joskus kuitenki. Et sää voi kaikkii pelastaa. Sää pelastat vaa ittes! Sillee se menee. Jojoon se halus.
Silti....Mä suuntasin kaiken huomioni omaan kurjaan olooni. Olin mielestäni hirveän paska ja huono kaikessa ja olin väsynyt. Tuijottelin niin sairaasti vaan itseni puutteita näkemättä ja huomioimatta yhtään sitä mitä itseni ulkopuolella tapahtuu. Loin kuvaa päähäni että muilla menee paljon paremmin ja muut on onnellisia. Sitten vaikka jonkinlainen ikävä aavistus sisällä välillä olikin senkin asioiden todellisuudesta en jotenkin halunnut nähdä sitä. Ehkä olin niin psyykkisesti ja fyysisesti väsynyt ettei mun resurssit riittäneet siihen joten torjuin sen ajatuksen... Haluten uskoa että hyvin sillä menee.
Olisin voinut estää kaiken. Siitä olen varma. Tämä tuntuu siksi niin hirvittävän typerältä virheeltä koko asia. Pahinta ettei tätä voi peruutta tai korjata.
Nyt iski ahdistus.. Ei pysty tätä tämän enempää ajatteleen
Syyllisyyden taakka
Maailman raskain taakka
Kun itseltäni kuoli läheinen..
Pappi selitti asian niin että jokainen valitsee oman polun
Tekee valintoja
Omia valintoja
Mille me muut emme voi mitään
Toiset ei vaan jaksa elää..
Toiset valitsee itse tuhoisen tien..
KAIKKI EI NÄÄ MAAILMAN KAUNEUTTA!
Kurjinta on että muille jää syyllisyys..
Ymmärsin mitä pappi tarkoitti..
Mutta taakkaani kannan....
Joks ahdistus helpotti?
Joo...Yritän ajatella niin että, en olisi voinut toimia häntä pystyssä pitävänä tukena koko elämääni.Hän kaipasi minusta syytä ja pitää kiinni kuin viimeisenä pelastuksena jonka varaan kai sitten rakensi paljon. Mä en pystynyt vastaamaan niihin haaveisiin ja jos olisin luopunut omasta tahdostani hänen hyväksi hän olisi ehkä elossa vielä, mutta joskus olisi tullut se päivä kun olisin hävinnyt ja silloin hän ehkä olisi päätänyt samaan ratkaisuun.
Haluaisin peruuttaa taaksepäin aikaa ja tuoda hänet takaisin eloon, mutta samalla kun sitä haluan tajuan olevani hirveän itsekäs. En ajattele hänen toiveitaan ja halujaan vaan omiani. Haluan palauttaan hänet henkiin jotta oma suruni menisi pois, mutta hänhän olis tuskaisessa olossa elossa ollessaan. Haluaisin palauttaa hänettnne jotta oma tuska lähtisi ja hänen tuskansa jatkuisi? Kuvittelen että mun sanat tekisi ratkaisevan käänteen mutta hänhän oli masentunut. Ei masennusta paranneta yhdellä lauseella. Tuska on vuosia. Yksi lause voi antaa voimaa jaksaa sinnitellä sairauden kanssa, se voi antaa uutta tahtoa taistella vastaan ja uskoa siihen että se joskus menee pois, mutta se ei ongelmaa poista.
En siis olisi voinut kuin antaa hetkellistä voimaa lisää häneen, mutta ehkä hän olisi silti joskus väsynyt sairaudestaan johtuvaan oloon ja tehnyt sen...
Enää hän ei kärsi. Enää hänellä ei ole paha olla. Nyt tuska on hänen osaltaan ohi ja olisin itsekäs jos haluaisin hänet henkiin tuoda jatkamaan sitä tuskaa vain siksi että mun suru helpottaisi. Tämä oli hänen viimeinen sana ja toive. Minun on kunnioitettava sitä. Hän valitsi näin ja vaikka valintansa tuntuu helvetin pahalta, niin mun täytyy vain kunnioittaa hänen viimeistä tahtoaan.
Sää oot kyl kova mimmi. Toi elämäs on kovaa ja silti sää oot noi urhee! Mist sää saat ton voiman toho? Onks sul sisäl joku kryptoniitti ?
Noup. uskon ajatukseen että elän elämääni levämmin ja laveammin.
Elämästä ei saa irti puoliakaan jos elää sitä vain "pituus suunnassa" pitää ottaa tila haltuun ja imeä elämästä kokemuksia täydellä leveydellä.
Mitä mulla olisi taskussa vanhana mummona jos kaikki onni minua suosisi vain koko elämäni ajan?
Eihän hyvät ajat opeta niin paljon. Vastoinkäymiset ne kasvattaa ja muuttelee ajatusmaailmaa ja arvoja. Opettaa katsomaan ihmisiä ja asioita laajemmin.
Mä saan ehkä paljon elämän tuskaa itkeä, Elämä vie minua monesti polvilleen, mutta se mitä siitä saan on paljon parempaa. Saan siitä kaikella mitalla elämää ja äärettömät määrät elämänoppeja, viisautta ja erilaista taitoa ymmärtää muita ihmisiä. Elämisen taidot ja ongelmanratkaisu kykyni kartuu huimasti myöskin.
Saan erilaista itsevarmuutta, sillä tunne olevani aika voimakas, kun monenlaisesta selvinnyt.
Tietenkin ei kaikki jotka paljon kokee viisastu. Asenne ratkaisee. Mä olen päättänyt ottaa tämän oppimatkana jossa tehdään valintoja joista osa johtaa harhaan ja osumia tulee, mutta niistä osumista viisastutaan ja niistä opitaan. Polku muistetaan ja siltä polulta kerätyt oppipisteet laitetaan kasvamaan korkoa tulevaisuutta varten jotta siitäkin kokemuksesta olisi elämänpolulla vielä hyötyä myöhemmin.
Yksikään harhapolku ei saa jäädä turhaksi, siitä opitaan. Virheet nostetaan voimavaroiksi ja voitoiksi. Niistä käännetään tulevaisuuden varalle ase jolla voitetaan uusia vastonkäymisiä. Virheistä opitaan ja imetään kaikki mahdollinen oppi.
Tämä on sisälläni oleva voimavara. Uskon elämään oppimatkana joka ei saa jäädä vain helpoksi koska se ei ole loppuviimeinen rikkaus vaan köyhyys.
Et sää kyl pessimisti oo!
Vainajan muistoksi lainailen hänen sanojaan minusta.
Hänestä olin "kaikki menee kuitenkin päin vittua-realisti"
Inhorealisti oli hänen toinen kuvaus musta. :)
Joskus hän alkoi sitten oikein kehumaan mua ja totesi "Ihme tapahtunut. Yksi rationalistinen nainen löytynyt!"
Olin mä sen mielestä kyllä mulkkukin ja se ilmauksen sain itsepäisyyteni takia riidassa.
Juuh. Se kaiffari tunsi sut nuorest mimmist ja säähä funtsit ny vähä kypsemmi noist, vaik on sus tota inhorealismiiki.
Meitsist et oo kyl pessimistine mimmi.
No, mutta mulkku mä ainakin olen kiukkuisena. Joskus muistan nuorempana tuijottaneeni hiljaa murjottaen lattiaan kun yksi jonka kanssa riitaa olisi halunnut sopia. Se yritti vedota muhun vaikka millä mutta mä kädet puuskassa vaan päättäväisesti katselin lattiaan enkä tehnyt elettäkään sovinnon eteen. Sitten kun se kyllästy ja tiuskasi että "antaa olla sitten!" ja lähti meneen niin mä suutuin sille siitä että se lähti menee eikä halunnutkaan sopia. :D
Itsepäisellä on paljon opittavaa. Onneksi paljon siinäkin sanut jo elämänoppeja. Exät on vähän hioneet mua kun samanlaisia kansani ovat olleet. Siinä päitä yhteen lyödessä oma itsepäisyys alkanut laimeneen ja oppiin antaan periksi, tekeen kompromisseja ja tuleen vastaan asioissa. Se tosin vaatii vieläkin hetken aikaa, koska itsepäisyys lyö sieltä ensin vähän vastaan.
Eipä noiden exieni kanssa olisi päivääkään suhteessa voinut elää jos ei olisi oppinut hiukan joustamaan. Ei parisuhteet toimi ihan niin että aina vaan pässitetään kaikessa ja toista ei yhtään ajatella tai kuunnella. Sovintojakin on vähän pakko tehdä tai suhde jää aika lyhyeksi
Joo kohta on pannullinen juotu
tiiäkkö,tänään aamuyöstä aamukahvit.Ihan hyvä olo,pitäis kohta suunnistaa ulos
Ohoo, äkkiä sulla olotila parani, vähän aikaa sua vitutti niin prkl:sti?
sun vintillä ei vaan ole valoja
tiiäkkö,tämä maailmanparunnus tekee tehtävänsä