.. Juuri ennen risteystä, jossa edellisenä päivänä olimme hampaat irvessä olleet työntämässä naapurin Fiatia ylös ojasta, jotain tapahtui. Vieläkään en tarkalleen tiedä, mistä se ääni kuului, mutta kammottava pamahdus kantautui korviimme jostain metsän takaa. Tunsin, kuinka Jippo allani kangistui ja lähti altani niin, että ehdin vain tuntea takajalkojen pettävän. Laukka oli nelitahtista ja lumi pöllysi, kun kaikin voimin yritin vain pysyä kyydissä. Niin pahoin säikähtänyttä hevosta oli turha kiskoa suusta, se olisi vain pahentanut tilannetta. Niinpä katsoin parhaaksi sinnitellä aina metrin kerrallaan, kun en parempaankaan pystynyt. Lumiset maisemat vilahtelivat silmieni edessä ja pelkäsin sitä tunnetta, kun ymmärsin että hevonen ei ole minkäänlaisessa hallinnassa ja aivan poissa tolaltaan.
Tuli risteys, tuli toinen. Kolmannen kohdalla se tapahtui. Oikealta näin lähestyvät valot. Ne tulivat korkealta. Ei, se ei ollut auto. Sen oli oltava isompi. Se oli isompi. Se oli rekka, täysperävaunullinen. Vihreä. Se tuli ylämäestä ja näki meidät, koska se alkoi sutimaan, yritti hädissään jarruttaa. Sitten alkoi torven soiminen, tuntui että se kesti ikuisuuden. Tarrasin molemmin käsin vasempaan ohjaan, kiskoin kaikin voimin. Mitään ei tapahtunut, Jippo jousti niskasta vain vähän ja ymmärsin, että tuo vihreä hirviö tulisi päälle.
Ja se tuli, kuin painajainen.
Seuraavaksi heräsin sairaalasta. Muutama murtuma ei tuntunut missään. Unelmani olivat romuttuneet. Kuukausien odotus ja kenties jopa vuosien unelmani oli sirpaleina. Enää olisi ollut kolme kuukautta jännitystä.. Kolme kuukautta Jipon ensimmäisen varsan syntymään. En voinut ymmärtää, miksi. En oikein osannut iloita siitä, että Jippo itse selvisi vain pienellä venähdyksellä. Mikä tuuri olikaan ollut mukana, tiesin ymmärtäväni sen vasta myöhemmin.
Päästyäni sairaalasta seuraavana päivänä lähdin klinikalle katsomaan leikattua Jippoa. Siellä se oli heräämössä vielä aivan tokkurassa, katsoi syvillä silmillään ja mietin, ymmärsikö se mitä oli tapahtunut..
Tuli risteys, tuli toinen. Kolmannen kohdalla se tapahtui. Oikealta näin lähestyvät valot. Ne tulivat korkealta. Ei, se ei ollut auto. Sen oli oltava isompi. Se oli isompi. Se oli rekka, täysperävaunullinen. Vihreä. Se tuli ylämäestä ja näki meidät, koska se alkoi sutimaan, yritti hädissään jarruttaa. Sitten alkoi torven soiminen, tuntui että se kesti ikuisuuden. Tarrasin molemmin käsin vasempaan ohjaan, kiskoin kaikin voimin. Mitään ei tapahtunut, Jippo jousti niskasta vain vähän ja ymmärsin, että tuo vihreä hirviö tulisi päälle.
Ja se tuli, kuin painajainen.
Seuraavaksi heräsin sairaalasta. Muutama murtuma ei tuntunut missään. Unelmani olivat romuttuneet. Kuukausien odotus ja kenties jopa vuosien unelmani oli sirpaleina. Enää olisi ollut kolme kuukautta jännitystä.. Kolme kuukautta Jipon ensimmäisen varsan syntymään. En voinut ymmärtää, miksi. En oikein osannut iloita siitä, että Jippo itse selvisi vain pienellä venähdyksellä. Mikä tuuri olikaan ollut mukana, tiesin ymmärtäväni sen vasta myöhemmin.
Päästyäni sairaalasta seuraavana päivänä lähdin klinikalle katsomaan leikattua Jippoa. Siellä se oli heräämössä vielä aivan tokkurassa, katsoi syvillä silmillään ja mietin, ymmärsikö se mitä oli tapahtunut..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen tosi pahoillani onnettomuudesta.
Tarkoitatko, että varsa kuoli siinä kolarissa, vai suretko hevostasi, eikö hän sentään selvinnyt?
Elokuva/kirja Hevoskuiskaaja taitaa olla tuttu sinullekin.
Kirjoituksesi on lähes plagiaatti ko. kirjasta/elokuvasta.
Mutta jos tarinasi on totta, olen pahoillani tapahtuneesta.
Mä kyl epäilen sammaa, et oliks toi totta vai just jostain leffasta tai kirjasta?
Voi sita huomiota muullaki tavalla herättää, mitä siitä tulis jos kaikki täällä palstoilla rupeisivat omia juttuja sepittelemään?
No ei muuta kun epäuskoa.
Voi voi teitä pieniä..
"Voi sita huomiota muullaki tavalla herättää, mitä siitä tulis jos kaikki täällä palstoilla rupeisivat omia juttuja sepittelemään?"
Jos joku muukin haluaisi jakaa kirjoittamisen ja mielikuvituksen iloa, minä ainakin olisin iloinen siitä. Kyllähän varmaan jokainen huomaa tarinasta, että satuahan se on. Mutta nähtävästi jotain todentuntuista olen onnistunut siihen saamaan kun reagointi oli tämänlaista.
Missään vaiheessa en tietääkseni ole väittänyt tarinan olevan tosi. Kiitos kuitenkin myötätunnosta "Minä"-satuhahmoa kohtaan.
Taisi olla väärä palsta lähestyä ihmisiä novellin muodossa. Täällä kun heppahöperöt taitavat olla aika tosikkoja ja hyökkääviä.
Hyvää uutta vuotta kaikille kuitenkin!
Tää on mun tietääkseni keskustelu sivu eli täällä keskusteellaan asioista ja ongelmista, Ei tää oo mikään novellien kirjoitus paikka ja toivottavasti tästä ei koskaan sellasta tulekaan koska sitten mä lakkaan käymästä näillä sivuilla.
Jutustasi saa sen kuvan että se voisi olla tosi (jos sitä ei lue järjellä) ja otapa huomioon että näillä sivuilla käy myös näitä nuoria lukijoita jotka saattavat ottaa juttusi hyvinkin tosissaan.
Kirjoita juttusi tästä eteen päin johonkin novelli sivulle tai vaikka villivarsaan/hevoshulluun..okei, ettei tuu väärinkäsityksiä.
Voi sinua pientä. Olen itse vajaat 30vuotta joten en kovin pieni enään.
Olisit voinut mainita, että kirjoituksesi on novelli. Mutta, ei.
Kyllä täytyy jonkun asteinen tanopää olla kun johdattaa ihmisiä TAHALLAAN harhaan. Ja kirjoituskin oli ala-arvoinen.
Jos hevonen vie, ei siinä paljoa maisemia katsella saati kiinnitetä huomiota rekan väriin. Kerro vain asioista mistä sinulla on kokemusta, joohan.
Niin ja Hennalle terveisiä, kun tämän kumminkin luet.
Heippa Aikuinen ämmä.
Kiitos, että kerroit olevasi vajaa kolmekymppinen. Tuo tieto on minulle suunnattoman tärkeä.
Jonkun asteinen tanopää varmasti olenkin kun vaivaudun vastailemaan näinkin älyttömiin vastikkeisiin.
Mikä takapiru sinä olet sanomaan mitä täällä saa kirjoittaa ja mitä ei? Ihmettelen...
TÄMÄ ON KESKUSTELU SIVU!!
Mitä osaa et tuosta tekstistä ymmärrä?
Eikö tämä mielestäsi ole keskustelua?
Niin, nyt käymme kyllä keskustelua, mutta HÖMPPÄkirjoituksestasi johtuen emme kovin laadukasta sellaista. Tältä sivustolta löytyy myös novelleille sopiva sivu, EIKÄ SE OLE TÄMÄ! Kuten huomaat, monet ovat sitä mieltä, ettei kirjoituksesi kuulu tänne. Ähäkutti!
Hienohan novelli tuo oli! :)
Itsekkin tuollaisia kirjoittelen.
Mutta sen verran, vaikka tämä ei niinkään ole novelleille tarokoitettu paikka, olisit silti voinut kertoa tämän olevan novelli, etkä johtaa ihmisiä TAHALLAAN harhaan!
Niin, siinä kaikki :)
olla oikeassa, kanssasi käytävä keskustelu ei todellakaan ole kovin laadukasta. Kiitos kommentistasi kuitenkin. Ja otan osaa siihen, että taidat olla aika v-mäinen tyyppi. Sääliksi käy tätä tiukkapipo-sakkia..
Ja tiedoksi, minua on syytetty harhaanjohtamisesta. Ette kai te hyvät ihmiset elä siinä olettamuksessa, että kaikki netissä käytävä keskustelu perustuisi johonkin todellisuuspohjaan. Suurin osa näistä jutuista on tavalla tai toisella aikamoista sontaa. Ja jos nyt kerran erehdyn esittelemään novelliani tällä palstalla (ANTEEKSI NIIN KOVIN PALJON), luulen, että se ei kenenkään maailmaa kaada..
Kiitos osanotostasi. Olen todella v-mäinen tyyppi, ja ylpeä siitä. Täällä ei todellakaan ole kaikki jutut todellista elämää, mutta kuten aiemmin olen sinulle kertonut, on täälläkin novelleille ihan oma paikka. Ja edelleen olen (kuten monet muut) sitä mieltä, että sinun olisi pitänyt mainita kirjoituksesi olevan novelli heti alussa. Mutta hyvää jatkoa sinulle ja toivon, että jatkat novellien kirjoitusta, mutta niille osoitetulla osastolla.
moi minusta juttusi oli hyvä. eipä täällä ole pahemmin tainnut herua kehuja ja kun kaikkien on pitänyt tarttua pikku asiohin.....
minusta juttusi oli niin hyvä että voisin lukea vaikka lisää.... kiitos tästä lyhyestä tarinasta joka oli muuten hyvä!!!