Ihastutaanko suhun usein?

Ei olla kertomaan useasti tultu, kehuttu kylläkin. Ethän sinäkään uskalla minulle suoraan kertoa.

Palstalla hiinä ja hiinä -100% +25%, irl sopivasti.

Varmaankin. Ei ne kyllä kovin pitkään yleensä kestä, kun en mitenkään niihin reagoi.

Eipä meikäläiseen ainakaan, treffiprofiilinkin poistin kun yksi kahdestakymmenestä vaivautui vastamaan ja hänkin kieltäytyi kohteliaasti. Livenä ei ole kyllä vastaan tullut ketään moneen vuoteen. Hetken jo luulin että yhdellä henkilöllä saattaisi olla jonkin asteista kiinnostusta, mutta taisi selvitä tänään ettei sittenkään. Tässä rupeaa oikeasti funtsimaan, että miksi edes vaivautua. Se kyllä täytyy sanoa, että ujous alkaa väistymään pikkuhiljaa kun aina tulee pakkiin tai sitten vaan turtuu että ei välitä enää. Samapa tuo, kunhan turisen. Hyvää pääsiäistä itse kullekkin.

Eiköhän mukaviin ihmisiin välillä ihastuta, mutta mitäpä sellaisellakaan on väliä, jos ei rakastuta eikä rakkautta ole, joka kummatkin sytyttäisi.

Olen miesten keskuudessa ollut melko suosittu joten vastaan että kyllä.

Jostain syystä moni mimmi tarttuu silmiini itsestäni riippumatta kiinni ja siinähän sitten flirttaillaan, tuskin saman tien ihastuvat mutta jotain kiinnostusta piisailee liialtikin.

Rankkaa olla sellaisen tyttö- tai poikaystävänä, johon kaikki on lääpällään. Hyvällä itsetunnolla varustettu pärjää, mutta jos vähänkään alkaa kokea riittämättömyyden tunteita siinä rinnalla, niin itselle se on kidutusta.

Mielenkiintoinen kysymys. Meinasin vasta, että mitä sitten, kun ei mikään johda kuitenkaan mihinkään ja itse ihastun aina vääriin ihmisiin. Jotain viehättävää ihmisessä on, jos ihmiset reagoivat siten.

Mutta tuolla oli kommentti, jos puolisoon/ pariin ihastutaan usein. Sekin voi olla raskasta.

Itse olen ihastunut varattuun, enkä titenkään tehnyt elettäkään sinne suuntaan (toivottavasti). En tiedä huomasiko hän sen sisäisen taisteluni (tapoin tunteen), jos se piristi hänen omaa parisuhdettaan niin, fine.

Juu, kyllä, minuun ihastutaan/rakastutaan aivan liikaa, inhoan sitä todellakin. Monenlaista viestiä saattaa pukata, ja olen menettänyt uskoni siihen että itse saattaisin tuntea jotakin vielä. Erittäin kyyninen olen asian suhteen, ja inhottaa ajatus jostakin onania tyypistä haaveilemassa. En koskaan anna mitään vastakaikua näihin juttuihin, ja todennäköisesti olen myös saattanut menettää potentiaalisia hyviä ehdokkaita, mutta valitettavasti metsää on niin vitusti aina tarjolla etten enää halua edes nähdä sen puita. Olen ihan tyytyväinen elämääni, mutten tietenkään mahda mitään sille että minuun ihastutaan, eikä se tietenkään ole ihastujan vika. Olen vaan jotenkin tyyppinä sellainen johon aina tarttuu mukaan joskus vaikeitakin ratkaisuja vaativia rakkautta ja huomiota vaativia tyyppejä. Uskon melko vahvasti että ei ole olemassa sellaista henkilöä joka tahtoisi oikeasti tuntea minua, jolle minä kelpaisin ilman ulkoista statusta, joka ei olisi "kullankaivaja" ja joka tarjoaisi minulle sitä asiaa jota oikeasti haluaisin ihmissuhteelta.

Mutta olen oikein tyytyväinen elämääni näinkin, ja odottelen vanhenemistani ja ehkä seuraavaakin elämää, jospa sitten tärähtäisi oikein kunnolla.