Onnea raittiusarpajaisissa

Näin voin sanoa, että minulla oli rutkasti onnea kun satuin aikoinaan asumaan oikeassa pikkukaupungissa. Kaupungin silloinen sosiaalijohtaja antoi kaikille päihdehoitoon hakeutuville maksusitoumuksen, ja vieläpä niin että juoppo sai itse valita hoitolaitoksen.

Olin jo aiemmin hakenut apua kaupungin omasta terveyskeskuksesta, mutta siellä minusta tehtiin paniikkihäiriö-diagnoosilla sekakäyttäjä. Juuri tuo sekakäyttö ajoi minut lopulta hakemaan sossusta maksusitoumusta, että pääsisin kunnon hoitolaitokseen. Ilman kaupungin maksusitoumusta en olisi kyennyt hoitomaksua maksamaan.
Minnesota-mallisessa hoidossa pääsin sitten eroon benzoista ja viinasta, ja hiljattain join jo 16-vuotis kakkukahvejani. Siinä kahvitellessa mietin, että olen 16 vuodessa tainnut veroina maksaa hoitomaksuni kaupungille moninkertaisena takaisin.

Nykyisenä säästämisen aikakautena minunkaan pikkukaupunkini ei enää anna maksusitoumusta sitä haluaville. Siksi moni juomiseensa väsynyt ei pääse kunnolliseen hoitoon, ja joutuu siten jatkamaan juomistaan, ja vielä yleensä benzoilla ryyditettynä.
Minulla oli siis todella rutkasti onnea kun satuin tarvitsemaan apua oikeaan aikaan. Vuosien myötä olen tullut aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että ilman hoitolaitoksen apua olisin varmaan juonut jo itseni hengiltä.
Voitto näissä raittiusarpajaisissa taisikin olla minun elämäni lottovoitto.