Miten se näkyi/näkyy? Tuli vaan tästä jutusta mieleen: http://ylioppilaslehti.fi/2016/03/sopimattomat-kun-peruskoululainen-osaa-ihan-liikaa/
Olitteko lapsena lahjakkaita?
38
<50
Vastaukset
- Hämärän_rajoilta
Kai sen voi niinkin nähdä. Opin kolmevuotiaana lukemaan ja olin jo ennen koulua kiinnostunut tähtitieteestä, maantieteestä ja vähän kaikesta mahdollisesta.
Ala-asteella opin olemaan opiskelematta ja tekemään kaiken aina helpoimman kautta. Arvosanani olivat läpi koulutaipaleeni erinomaisia, mutta en minä oikein osaa asiassa nähdä omalla kohdallani mitään tragediaa. En koskaan kaivannutkaan mitään haasteita, ja aikuisiällä on ollut oikeastaan helpotus huomata, että niitä odotuksia, joita minulle "lahjakkaana lapsena" asetettiin, ei enää tarvitse yrittää täyttää, vaan maailma ympärilläni on hiljaa hyväksynyt sen, että olen henkilökohtaisilla vahvuusalueillanikin korkeintaan keskinkertainen.Sanoisin, että olet kyllä ainakin musiikin saralla paljon enemmän kuin keskinkertainen. :)
Hyvä kuitenkin, ettei asia ole jäänyt vaivaamaan. Kyllähän luonne paljon sanelee, että miten sen lahjakkuuden "hyödyntää". Sinulle on sopinut helpolla pääseminen (lainatakseni sinua, tarkoitus ei ole vähätellä ponnistelujasi), koska et ole ymmärtääkseni kilpailullinen luonne.
Kyllä. Kun monta vuotta koulussa opettelee ja harjoittelee alisuoriutumaan, niin sen taitaa vielä vanhanakin. Joku olisi ehkä voinut opettaa esim sellaisen asian, että jonkin asian voisi tehdä niin, että siihen keskittyy ja jotain taas voisi tehdä pitkäjänteisesti.
Tuo olisi voinut olla kuin omasta suustani. Koskaan ei tarvinnut tehdä mitään, eikä sen paremmin kannustettu saati opetettu tekemään, vaan asiat menivät itsekseen hyvin, kunnes eivät enää menneetkään. Nykyään tuntuu, että olen paljon jäljessä niistä, jotka ovat jo peruskoulussa omaksuneet hyvät opiskelurutiinit.
Marrrnie kirjoitti:
Tuo olisi voinut olla kuin omasta suustani. Koskaan ei tarvinnut tehdä mitään, eikä sen paremmin kannustettu saati opetettu tekemään, vaan asiat menivät itsekseen hyvin, kunnes eivät enää menneetkään. Nykyään tuntuu, että olen paljon jäljessä niistä, jotka ovat jo peruskoulussa omaksuneet hyvät opiskelurutiinit.
Päällimmäisin muisto koulusta on jatkuva kellon tuijottelu ja välitunnin, ruokatunnin ja etenkin päivän päättymisen odottelu. Sekaan mahtui kyllä jotain satunnaisia innostumisen hetkiäkin, mutta vähissä ne olivat.
Aika lailla sama täällä, vaikka en mikään lapsinero ollutkaan. Tasaista kasia tuli melko vähällä ponnistuksella. Niinpä en koskaan oppinut pänttäämään.
Olin lapsena hyvä runkkaamaan ja kerran taisin tumputtaa luokassakin. Valitettavasti mun vehkeet ei just nyt jostain syystä wörki kunnolla.
- Luolamadonna
Mjaa
Mä olin lahjakas hankkiutumaan kaikenlaisiin ongelmiin. Mulla taitaa vieläkin olla kyseenalainen kunnia pitää poissaoloennätystä hallinnassa siten, että pääsin yläasteelta (yleensäkin) pois. Äänet ja värit, maut ja monimutkaiset tekniset ongelmat ja kyky hahmottaa näennäisen kaaoksen sisällä asustava johdonmukaisuus ja lainalaisuus ovat mun ydinalueita. Ainoa asia, mitä mä en hanskaa, on liikennekäyttäytyminen. Liikenne on näet eräänlainen muuttujien joukko, jonka voi ennustaa toimivan niin tai näin. Aina, kun joku tekee jotain odottamatonta, ja lähes mieletöntä, niin kuvioni sekoaa. Ennen niin selvänä eteen piirtynyt kuva pirstoutuu, ja edessä on henkilökohtainen ongelma, eräänlainen skaba häiriön aiheuttajan kanssa. Eli kaaoksen sisälle syntyy toinen kaaos, joka käydään henkilökohtaisilla elementeillä, niin kuin nyrkkitappelu käydään: taktiikalla. Ei minun pikku maasturi pärjää jollekin järjettömän isolle saksalaiselle bundesliigan menomörölle, mutta minä mahdan sen kuljettajalle. Oli miten iso herra tahansa.
Eli siis: tietämys siitä kuinka asiat menevät, on moniulotteisen maailmankuvan jalusta.
(Hihitystä)- Luolamadonna
Niin siis tällä ominaisuudella tai kyvyllä ei ole mitään tekemistä lottopallojen kanssa.
(Naurua) - Luolamadonna
Luolamadonna kirjoitti:
Niin siis tällä ominaisuudella tai kyvyllä ei ole mitään tekemistä lottopallojen kanssa.
(Naurua)Eräs arkipäivän pikku monimutkaisuus on jääkaappi: mitä vähemmän yksityiskohtia niin sitä vähemmän ongelmia. Oma jääkaappini on aina täynnä kamaa. Sitten alkaa show: avaan oven ja katson sisään. Ennen tätä oven avausta jokaisen purkin ja tuubin, hedelmän ja ja ja ja... päiväys on ollut päässäni. Kun näin on on oikeastaan hyödytöntä edes katsella kaappiin. Riittää, että sovelluksesi ehdot täyttyvät, ja voit dusaa mitä mahdollisuuksien rajoissa on. Luovuus ei ole pahitteeksi, sillä ruonlaitto on soveltamista siinä sovelluksessa, joka päässäsi jo oli ennen kuin avasit oven.
Sama kirjojen kanssa.
(Hihitystä) - Luolamadonna
Luolamadonna kirjoitti:
Eräs arkipäivän pikku monimutkaisuus on jääkaappi: mitä vähemmän yksityiskohtia niin sitä vähemmän ongelmia. Oma jääkaappini on aina täynnä kamaa. Sitten alkaa show: avaan oven ja katson sisään. Ennen tätä oven avausta jokaisen purkin ja tuubin, hedelmän ja ja ja ja... päiväys on ollut päässäni. Kun näin on on oikeastaan hyödytöntä edes katsella kaappiin. Riittää, että sovelluksesi ehdot täyttyvät, ja voit dusaa mitä mahdollisuuksien rajoissa on. Luovuus ei ole pahitteeksi, sillä ruonlaitto on soveltamista siinä sovelluksessa, joka päässäsi jo oli ennen kuin avasit oven.
Sama kirjojen kanssa.
(Hihitystä)Kuusivuotiaana selitin saunalaumalle jäähdytteleviä aikuisia miehiä, kuinka auton vetopyörästö toimii.
Revi siitä sitten naurua.
(Hihitystä) Luolamadonna kirjoitti:
Eräs arkipäivän pikku monimutkaisuus on jääkaappi: mitä vähemmän yksityiskohtia niin sitä vähemmän ongelmia. Oma jääkaappini on aina täynnä kamaa. Sitten alkaa show: avaan oven ja katson sisään. Ennen tätä oven avausta jokaisen purkin ja tuubin, hedelmän ja ja ja ja... päiväys on ollut päässäni. Kun näin on on oikeastaan hyödytöntä edes katsella kaappiin. Riittää, että sovelluksesi ehdot täyttyvät, ja voit dusaa mitä mahdollisuuksien rajoissa on. Luovuus ei ole pahitteeksi, sillä ruonlaitto on soveltamista siinä sovelluksessa, joka päässäsi jo oli ennen kuin avasit oven.
Sama kirjojen kanssa.
(Hihitystä)Jääkaappimaailman pilaa esim. juustot tai kasvit, jotka pilaantuvat yllättäen ennen aikojaan, jolloin niitä ei olekaan silloin kun niiden pitäisi olla. Melkein yhtä pahoja on muut saman jääkaapin käyttäjät, jotka muuttaa kaapin sisältöä joskus ennalta-arvaamattomasti, mutta ihmiset nyt voi muutenkin olla ennalta-arvaamattomia.
- Luolamadonna
Luolamadonna kirjoitti:
Kuusivuotiaana selitin saunalaumalle jäähdytteleviä aikuisia miehiä, kuinka auton vetopyörästö toimii.
Revi siitä sitten naurua.
(Hihitystä)Jos halutaan eksyä todella lahjakkaiden ihmisten maailmaan, niin me päädymme kuvataiteeseen, joka tekee kuolemaa. Klassinen kuvakäsitys on katoamassa pleikkareiden tieltä. Jos kuva ei liiku, niin se on selfie.
(Hihitystä) - Luolamadonna
Luolamadonna kirjoitti:
Jos halutaan eksyä todella lahjakkaiden ihmisten maailmaan, niin me päädymme kuvataiteeseen, joka tekee kuolemaa. Klassinen kuvakäsitys on katoamassa pleikkareiden tieltä. Jos kuva ei liiku, niin se on selfie.
(Hihitystä)Kuvan ja äänen fraktaalimatematiikka on pitänyt mua otteessa nyt kolme vuorokautta (miinus uniaika).
Eisellaiseen täysijärkinen pysty.
(Reps)
https://m.youtube.com/watch?v=_gp51lt9kdA
- m-i-e-s
En. Olin onneton tunari, taitamaton ja ruma ankanpoikanen. En osannut mitään, minusta ei ollut mihinkään, en tajunnut saati osannut mitään. Täysin hyödytön ja mitätön olento. =)
Sitten kun puhkesin kukkaan, tulin taivaan lahjaksi maailman naisille, yrityksille, joukkueille, instrumenteille (lue: taivaan lahja kaikessa kaikille, mihin ikinä osallistuu tai yrittää, vain onnistuu ja menestyy.) =P- Luolamadonna
Marrrnie kirjoitti:
Senkin satusetä.
Kröhöm.
Siis minä täällä olen se satusetä.
(Hirn) - Luolispyyhepäällä
Luolamadonna kirjoitti:
Kröhöm.
Siis minä täällä olen se satusetä.
(Hirn)Ja minulla on paaaljon kuulijoita/lukijoita.
(Naurua)
- flowersreally
Näkyi siten että minut eristettiin pieneen koppiin tekemään omia tehtäviä, koska häiritsin tunneilla puhtaasta tylsyydestä. Opin jo varhain etten kuulu joukkoon.
- Luolajuoppo
Joukkoteoria on siinä mielessä petollinen, että yksikään joukon osa ei ole joukossa kiinni.
Tämän huomion jälkeen olemme yksin.
(Paradoksaalista hihitystä) - Luolamadonna
Luolajuoppo kirjoitti:
Joukkoteoria on siinä mielessä petollinen, että yksikään joukon osa ei ole joukossa kiinni.
Tämän huomion jälkeen olemme yksin.
(Paradoksaalista hihitystä)Perusluonteeltaan elämä on yksinäisyyden sietokykyä.
Tyhmimmät kirjoittelevat siitä nettiin.
(2x paradoksaalista naurua) - flowersreally
Luolamadonna kirjoitti:
Perusluonteeltaan elämä on yksinäisyyden sietokykyä.
Tyhmimmät kirjoittelevat siitä nettiin.
(2x paradoksaalista naurua)Ja loppuajan joukon sietokykyä.
Luolajuoppo kirjoitti:
Joukkoteoria on siinä mielessä petollinen, että yksikään joukon osa ei ole joukossa kiinni.
Tämän huomion jälkeen olemme yksin.
(Paradoksaalista hihitystä)Tiivistynyt tyhmyys on kenties voima joka pitää joukon koossa.
Saat varmaan jo tulla pois sieltä kopista - jos olet kiltisti.
Minutkin poistettiin kerran luokasta kouluaikana. Enkä silloinkaan häirinnyt ketään, mutta käytävällä saatiin pelata jotain laivanupotusta rauhassa.- flowersreally
scrg kirjoitti:
Saat varmaan jo tulla pois sieltä kopista - jos olet kiltisti.
Minutkin poistettiin kerran luokasta kouluaikana. Enkä silloinkaan häirinnyt ketään, mutta käytävällä saatiin pelata jotain laivanupotusta rauhassa.Minä poistuin sieltä kopista monta kertaa. Heti ekstratehtävät tehtyäni menin jumppasaliin tai pihalle ja palkinnoksi reippaudesta ja nopeudesta sain joka kerran jälki-istuntoa.
flowersreally kirjoitti:
Minä poistuin sieltä kopista monta kertaa. Heti ekstratehtävät tehtyäni menin jumppasaliin tai pihalle ja palkinnoksi reippaudesta ja nopeudesta sain joka kerran jälki-istuntoa.
Olen kuullutkin että lasten kasvatuksessa johdonmukaisuus on tärkeää. Sillai turvallista että palkinto on aina sama.
- flowersreally
scrg kirjoitti:
Olen kuullutkin että lasten kasvatuksessa johdonmukaisuus on tärkeää. Sillai turvallista että palkinto on aina sama.
Heh. Kovakalloisen unelma. Miksi sinut poistettiin luokasta?
flowersreally kirjoitti:
Heh. Kovakalloisen unelma. Miksi sinut poistettiin luokasta?
Siis muistan tapauksen juuri siksi että se oli ainoa kerta yhdeksään vuoteen. Varsin tavallinen harrastus oli pelata vaikka ristinollaa tai hirsipuuta ruutuvihkoon jonkun kanssa sillä aikaa kun opettaja väänteli rautalangasta hitaammille. Normaalisti tällainen aivovoimistelu katseltiin läpi sormien mutta tuolla kerralla maikka epäjohdonmukaisesti hiiltyi ja heitti ulos.
- Nnnaaiinennn
3-vuotiaana aloin säveltämään ja samal tiel ollaan :)
En tiedä olinko lahjakas, mutta peruskoulu oli uskomattoma helppo. Olin "nollat taulussa" oppitunneilla ja kokeisiin en lukenut tai selasin oppikirjan kerran läpi ennen koetta.
Se kostautui myöhemmin jossain määrin, kun pitikin ihan oikeasti nähdä vaivaa oppiakseen.Kyllä varmaan olit ainakin jossain määrin lahjakas, koska olen kuullut monilta, miten peruskoulu on vaatinut aikamoisia ponnisteluja. Mutta valitettavan usein lahjat menee hukkaan, kun opettajat eivät auta kyvykkäitä hyödyntämään lahjojaan.
- Riiiiiiiii
Olin pikkutyttönä todella lahjakas piirtäjä. jo neljävuotiaasta asti piirsin näköiskuvia lukuisissa väreissä ja olisin piirtänyt 24/7. Kirjoitin myös satuja, piirsin karttoja ja keksin hevosten ja koirien sukutauluja. Minne kaikki luovuus hävisikään? Luin myös tähtikarttoja huolella, hullu mikä hullu. Ala-aste tietenkin meni itse edestään, yläkoulussa ei kiinnostanut kun olisi pitänyt nähdä vähän vaivaa. Alisuoriutuja, enkä ole ollut ikinä matemaattisesti lahjakas, mikä on vaikuttanut koko loppuelämän uravalintoihin eikä niinkään hyvällä tavalla.
Ihmisen luovuus voitaisiin ottaa paremmin käyttöön, mutta miten, siinäpä kysymys.No niinpä! Se on tosiaan surullista, kun tuntuu, että luovuutta melkein yritetään karsia ihmisistä. Piirtämistä ym. taiteita (paitsi ehkä soittamista) pidetään aika turhina, enempi harrastusjuttuina, mutta kuitenkin on niilläkin ihmiskunnalle paljon arvoa ja merkitystä. Ja juurikin tuo, että luovuudella voisi olla paljon käytännöllisiäkin sovellutuksia, mutta niitä ei ehkä osata/haluta etsiä, kun se veisi aikaa ja luovuutta.
"Minne kaikki luovuus hävisikään?"
Nuoruuden luovuutesi tilalle tuli vanhuuden katkera feminismi. Onneksi olkoon valitsemallasi tiellä.
- tunte.MAT.on
En erityisemmin, opin lukemaan melko varhain 6-7, muistan että olin haltioissani kun yhtäkkiä ymmärsin lukemani. Isäni oli musikaalinen, soitti mandoliinia, mutta menehtyi kun olin juuri aloittanut koulun. Ala-asteella opettaja pisti viulukouluun ja seuraavaksi oli musiikkiopiston viulutunnit ja orkesteri. Tosin vain 2-3 vuotta. Orkesterimme "voitti" kuitenkin jonkin valtakunnallisen kilpailun muistan ja minut kuvattiin televisioon. Mutta oli kai liikaa virtaa ja rokki kaverin kanssa vei mennessään. Ihan hyviä ja luovia juttuja mutta hiukan harmi sittemmin kun ei jatkanut sillä konservatiivisemmalla linjalla. Murtolukuja ylä-asteella en oikein ymmärtänyt mutta kuvaamataidossa sain aina 10. Kielellistä lahjakkuutta on myös kehuttu. Harrastuksella, kiinnostuksella, opiskelulla ja sinnikkyydellä myös luonnontieteelliset ja tekniset asiat ovat sittemmin tulleet melko tutuiksi. Krooninen yksin jättäytyminen ja naisettomaksi jääminen em. huolimatta (tai johdosta) on kai myös eräänlaista lahjakkuutta sekin.
Olin se lahjakas, kiltti ja hiljainen. Monien opettajien lemmikki, olin koulussa tai en. Lahjakkuuksiani pidin itsestäänselvyyksinä, enkä osannut arvostaa. Myöhemmin ehkä liiankin omapäinen.
- 2322
Läpi peruskoulun täysin ilman töitä kymppejä, lukio samalla taktiikalla 8-9 tasoa. Haittasi elämää sillä tavalla, että yliopisto ei suht haastavalla alalla enää mennytkään ihan heittämällä, ja alussa oli kyllä selkeästi vaikeampaa kuin niillä jotka olivat syystä tai toisesta jo aiemmin opetelleet opiskelemaan. Minä kun olin siihen asti tottunut pärjäämään sillä mitä juoruilun ja pulpettiin piirtelyn lomassa satuin vahingossa tunneilla omaksumaan. Työelämässä taas on ulkolukemisen merkitys onneksi vähentynyt.
Sosiaalisestihan olen tietysti täysi tampio ja kaveripiirissä tunnettu suusta loikkivista sammakoistani. Näillä kummallakaan (matemaattisella ja sosiaalisella älyllä) ei tämän palstan mukaan kai pitäisi olla naisen MA:n kohdalla merkitystä, mutta omat kokemukset sanoo kyllä muuta. Olen tehnyt vaikutuksen a) älyllä b) ammatilla ja olen myös saanut pakit koska olen sosiaalisesti ääliö. - atännä
Luistelin peruskoulun läpi kasin keskiarvolla juuri mitään tekemättä. Tein läksyt ennen tunnin alkua muilta lunttaamalla, joskus luin kerran kokeisiin. Monesta kokeesta sain hyvän arvosanan ihan vain tarinoimalla ja päättelemällä, sen enempää edes tietämättä. Muutamassa aineessa olin oikeasti lahjakas.
En oppinut koskaan tekemään kovasti töitä oppiakseni jotain, kun kaikki sujui helposti itsestään. Koulussa oppi heti sen tyylin millä siellä pärjäsi. Zombina vaan teki niin kuin odottettiin, ei yhtään enempää. Jälkeen päin luumuilutyylistä on ollut tosi paljon haittaa monessa asiassa, niin opiskellessa kuin kotitöissäkin ;).
Nykyään ei enää opeteta valmiiksi pureskelua tavaraa, vaan kaikkeen pitää itse löytää vastaukset. Opettaja kertoo, mitä tietoa pitää etsiä. Kustannuslaskelmissa ei enää anneta valmiita lukuja, vaan nekin pitää itse kaivaa esille, materiaalit ja työt mielellään jo kilpailutettuna, ja perustelut kaikkiin ratkaisuihin. Yksinkertaiseen historian tehtävään tarvitaan 10 eri opusta, päättötyötä ja tutkimusta, sekä omaa pohdintaa sen vaikutuksista nykyaikaan ja tulevaan. Ihan eri mieninki kuin joskus esihistoriallisella ajalla peruskoulussa, kun jankattiin "haukionkala".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 745112
- 754083
Sanna Marin ja lähestymiskielto
No just joo. Kaikella sitä pitää saada lööppejä. Taas on joku ohimennen hipaissut pyhää Mariinia.2723839- 1343260
- 482974
Ero 68-vuotiaana
Minkälaisen keskustelun saan aikaiseksi, kun minä 68-vuotias nainen haluan erota 70-vuotiaasta miehestäni. Olemme kumpi3812791- 232668
Haluaisin niin paljon että
Tapahtuu jotain mutta siihen mitä toivot niin en vielä pysty. Täytyy tietää enemmän. Olen myös väsynyt tähän vaikka sydä192276- 472037
- 1101942