Tunnen koko sielullani kuinka olen risteyksessä.
Hetkessä jossa vahvuuteni ja rohkeuteni mitataan.
Hetkessä, jossa punnitaan uskonko elämän kantavaan voimaan.
Uskonko siihen, että tulevat huomiset puhaltavat unelmani toteen.
Kun katson lapsuuden kotiini päin näen siellä kipeitä muistoja ja kauniita muistoja.
Näen katoavia ihmisiä ja katoavia hetkiä.
Tunnen ikävää ja tunnen lämpöä ja kiitollisuutta.
Tunnen surua.
Kun katson ympärilleni, näen päättyneitä polkuja.
Näen rikkoutuneita lupauksia ja loukkaavia tekoja ja sanoja.
Näen ihmisiä, joihin luotin ja joihin kadotin luottamuksen.
Näen myös ympärilläni paljon kysymyksiä, joihin en tiedä vastausta.
Näen ohi kiitäneitä hetkiä.
Näen taistelua ja yrittämistä ja epäonnistumista.
Kun katson alleni, näen syvän pudotuksen.
Näen vain parit kädet, joihin uskaltaisin tarttua hädän hetkellä, jos putoaisin.
Olen oppinut, että kaiken romahtaessa olen yksin.
Se on pelottavaa.
Onko olemassa voima, joka ohjaisi mut jatkuvalta koko elämäni pituiselta nuoralta tukevalle maalle?
Jos rukoilu auttaa, rukoilisin, että elämääni tulisi ikuisen ikävän ja piilottamani yksinäisyyden tilalle onni ja pysyvyys, turvallisuus ja rakkaus. Tahtoisin löytää lämpimän kodin.
<3
Hetkessä jossa vahvuuteni ja rohkeuteni mitataan.
Hetkessä, jossa punnitaan uskonko elämän kantavaan voimaan.
Uskonko siihen, että tulevat huomiset puhaltavat unelmani toteen.
Kun katson lapsuuden kotiini päin näen siellä kipeitä muistoja ja kauniita muistoja.
Näen katoavia ihmisiä ja katoavia hetkiä.
Tunnen ikävää ja tunnen lämpöä ja kiitollisuutta.
Tunnen surua.
Kun katson ympärilleni, näen päättyneitä polkuja.
Näen rikkoutuneita lupauksia ja loukkaavia tekoja ja sanoja.
Näen ihmisiä, joihin luotin ja joihin kadotin luottamuksen.
Näen myös ympärilläni paljon kysymyksiä, joihin en tiedä vastausta.
Näen ohi kiitäneitä hetkiä.
Näen taistelua ja yrittämistä ja epäonnistumista.
Kun katson alleni, näen syvän pudotuksen.
Näen vain parit kädet, joihin uskaltaisin tarttua hädän hetkellä, jos putoaisin.
Olen oppinut, että kaiken romahtaessa olen yksin.
Se on pelottavaa.
Onko olemassa voima, joka ohjaisi mut jatkuvalta koko elämäni pituiselta nuoralta tukevalle maalle?
Jos rukoilu auttaa, rukoilisin, että elämääni tulisi ikuisen ikävän ja piilottamani yksinäisyyden tilalle onni ja pysyvyys, turvallisuus ja rakkaus. Tahtoisin löytää lämpimän kodin.
<3
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olipa koskettavaa. Toivotan sulle kaikkea hyvää ja toiveittesi täyttymistä!
Kaunista.
Kaksihaarainen kieli ja rotanhäntä hieman spoilasi fiilaria.
Ehkä olen väärässä.
Kerta solis ensimmäinenkin.
Kauniisti kirjoitat. Kyyneleet valuu poskille, kun luen kirjoitustasi. Lämmin halaus sinulle. Usko rakkauteen, kohtaat sen vielä. Rakkaus kannattelee aina. Vaikka kirjoituksesi on haikea, mutta se antoi jotain hyvää, uskoa huomiseen, joka tapauksessa.
Olishan tuo kaunis ja allekirjoitettavissa oleva muilta osin mutta kyllä se vaan pitää uskovien hyväksyä ettei kaikki ajattele samoin kuin he. Niitä on muitakin teitä onneen ja hyvinvointiin. Eikö vain?
Koodisana Yksin.
Kun olet selvinnyt elävälle puolelle tuu sylkkyyn.
Et sinä mihkään puttoo.
Mä en tiedä mitä minä kartan ihmisissä ja mitä peilaan itsestäni, etten uskalla ikinä heittäytyä rakkauteen, kuin hetkeksi.
itseluotton ja tunnon puute?
Sinä odottelet vielä, koska ei ole vielä oikea hetki, ihan vielä.
Kannan tuon rukouksessa Herralle.
Koskettavaa. Minut pelastettiin ja otettiin vastaan ennen kuin putosin täysin ja tässä kaikessa rauhassa saanut korjailla itseäni taas kokoon.
Selvisin aikalailla uskoni ansiosta, on hyvä tietää, että on olemassa myös suurempi voima, joka pitää hädänalaisiaan hyvänä.
Lisäisin, ettei kukaan meistä voi mitenkään olla lopulta aivan täysin yksin. Ainakin Jumala/korkeampi voima huoltaa ja pitää hyvänä. :)
Koskettava kirjoitus moni voi varmaan samaistua tekstiin.