Puuhun kiipeäminen

Alokas kausi oli ohi ja olimme kesäisellä metsäleirillä sotaharjoituksissa. Olin todella kyllästynyt armeijaan ja pettynyt siihen mitä se sisälsi.
Olin aina ollut kova poika kiipeäämän puihin. Kesken tahtinmarssin näin hienon vanhan koivun. Säntäsin sen juureen ja kiipesin n. 5-6 metrin korkeuteen.

No kaikkien tahtimarssi keskeytyi. Alikit tulivat puun juurelle ja alkoivat huutaa että "alas sieltä!"
Aloin raakkua puussa kuin varis ja ravistin samalla puunrunkoa, että pöllysi vain. Kohta meidän luutnantti tuli paikalle. "mitä helvettiä te siellä teette heti alas sieltä! Kenraalikin on tarkastus käynnillä!"
Nyt aloin huutaa talitintti "titityy titityy!" Ne muut marssijat joita oli noin 50. nauratti, tai ainakin suurinta osaa niistä. "tulkaa alas" kävi käsky.

"En tule herra kroisantti!" huusin. Sitten osaa varusmiehiä käskettiin kerätä 4 sadeviittaa ja tehdä niistä sellainen suojakangas jos putoa puusta. No sellaisenhan ne tekivät.

Monta kertaa minua jalliteltiin alas puusta. En vaan tullut. Sitten kävi se mitä luutnantti oli pelännyt. Herra kenraali pamahti adjutantteineen paikalle. "Mikäs harjoitus täällä on menossa?" kenraali kysyi leppoisasti luutnantilta.
Luutnantti veti lippaa ja puhutteli asennossa kenraalia. "alas se on sieltä saatava" kenraali totesi ja poistui seurueineen paikalta.

"Nyt jumalauta alas sieltä puusta!" luutnantti karjui. Varusmiehetkin alkoivat väsyä. "Tule jo vittu alas"
"En tule ennenkuin kotkat ovat laskeutuneet!" huusin.
Luutnantti soitti kännykällä pari puhelua. Paikalle tuli lääkintämiehiä, sotilaspoliiseja, sairaanhoitaja ja lääkäri. Lopulta tuli siviili palokunta ja ambulanssi. Palomiehet pysäköivät autonsa puunjuurelle. Niitä meni kaksi siihen lavaan jonka saa ylös. "No niin sitten lähdetään" toinen palomiehistä tokaisi ja molemmat isot siis todella isot miehet kiskoivat minut koriin.

En puhunut mitään. Maahan päästyäni minut laitettiin ambulanssiin. "Tämä on selvä tapaus" armeijan lääkäri totesi "viekää sinne ja sinne mielisairaalaan. Teen sähköisen lähetteen"

Ja niin minut vietiin mielisairalaan psykiatrin puheille. Siellä kyseltiin kaikkea päivän tapahtumista. Totesin, että en muista mitään koko päivästä. Vietin kaksi viikkoa mielisairaalassa ja sain armeijasta vapautuksen.