kuinka opettaa koira olemaan vapaana?

oho, kylläpä tekstiä riitti :o

onko teillä jonkin laista aitaa tai edes mahdollisuutta laittaa sellaista pihalla ?
se estäisi koiraa pääsemästä ohikulkevien koirien luo ja estäisi karkailutkin.
onko se agresiivinen muita koiria kohtaan ?

tuo haukkumis ongelma huitui ainakin minun koirallani niin että kielsin sitä tekemästä niin.
muutaman kerran pyysin tuttuani jolla sattui olemaan koira jotta minun koirani ei ollut aikaisemmin tavannut kulkemaan ohi kun olin muka lenkillä ja sitten kielsin koiraa jos se hihnassa alkoi haukkua. lopulta se sitten oppi ettei haukkuminen kannata. muista palkita koira jos se ei hauku.... näin koira sitten pikku hiljaa oppi ettei pihaltakaan saa haukkua koiria. eli kiellä sitä kuitenkin pihallakin haukkumisesta ja jos se tottelee niin kehu ja palkkaa..... :)
hyviä jatkoja sinullekin.

Miten edes voit laittaa koirasi pihalle irti kun se kerran karkailee?? kun teillä ei ilmeisestikään sitä aidattua pihaa ole.? Vastuutonta todella..

Minä opetin molemmat koirani pienestä asti, joten ne ovat oppineet olemaan vapaana.

Kuitenkin, aikaisempi koirani, Anu, tuli meille jo vanhuksena, 6 vuotiaana.. Anun opetin niin, että menin metsään. Kävelimme pitkälle, syvään metsään, ja päästin irti. Istuin paikalleni, ja ennenpitkää Anu tuli takaisin, ja ihmetteli että mitäs nyt.

Seuraavalla kerralla tein saman. Mutta siellä metsässä ollessani mutustelin suklaata. Anu oli hulluna suklaaseen. Mutta koska Anu oli ollut kauempana, se ei ollut saanut suklaata.

Sitten olimme taas metsässä, useita kertoja päivässä, koska asuimme metsän vieressä.. Ja kun Anu pysytteli lähistöllä, välillä kutsuin sen luokseni, ja annoin suklaapalan. (pedigree koiransuklaat tekivät aina kauppansa, muut merkit vähän epäilyttivät, mutta menivät kyllä alas)

Näin ollen puolen vuoden sisällä tilanne meni niin, että Anu käveli vierelläni asuinlähiössämme vapaana, ja pian saatoimme jo ohittaa toisia koiria, ilman että Anu meni.

Kuitenkin, mikä minua aina ihmetytti, oli se, että Anu totteli näin vain minua. Kun silloinen mieheni päästi Anun vapaaksi, Anu juoksi kaksi tuntia ympäri asuinaluettamme, ja mieheni perässä hihnan kanssa maanitellen koiraa luokseen :D

Hauskalta se minusta vaikutti, mutta miehestäni ei :) No, mieheni (niin, nyt jo eksä) ei sitten pitänyt vapaana, koska Anu lähti aina kun mahdollisuuden sai.

Mietin aina, että se johtui siitä ettei se silloinen mieheni vaa luottanut Anuun. Minä taas luotin, että routa porsaan kotiin ajaa, ja tuleehan se takaisin kun minä olen niin ihana ja täydellinen :D Ja oppihan se olemaankin kanssani. Tiesi että päästän vapaaksi sitä useammin, mitä useammin menee kaikki hyvin.

Nyt, kun minulla on nämä kaksi koiraa, olen huomannut saman asian; molemmat koirat ovat pienestä asti olleet kanssani vapaana. Nyt emme enää asu siellä metsän vieressä, mutta tässäkin on metsää kiitettävästi ympärillä. Mutta silti on hassua; jos koirani näkevät esim. hölkkääjän, ja olen niiden kanssa ulkona, ja ne ovat vapaana, sanon vain ei, ja koirat eivät mene minnekään. Katsovat vain uteliaana.
Mutta tämä mieheni, nykyiseni siis, sen puoleen ei uskalla pitää koiria niin paljoa vapaana. Ja koirat vissiin vaistoavat sen, ja näin ollen sitten eivät pysyttelekään lähellä.

Joten varmaan avainsana; Luottamus. Luota koiraasi, ja vie se metsään syvälle, anna sille nameja. :) Anulle tepsi se, että se tajusi että mussutan suklaata kun se on poissa, joten se ei ehkä voinut jättää minua silmistään, kun ei koskaan tiennyt, jos vaikka löydänkin jotain hyvää :)

(Hiilin, nykyisen koirani kanssa pätee sama; se rakastaa marjoja. Kun olemme metsässä, se syö marjoja puskista suoraan, mutta se on oppinut, että tulee vähemmän heinää suuhun, kun pysyttelee minun lähelläni, näyttää minulle hyvän marjapaikan, ja pyytää marjoja, jolloin poimin niitä sille :) )