Luulen, tiedän, luulen tietäväni

2 vuotta kestänyttä vainoharhaisuutta. minut halutaan tappaa. kaikki seuraavat minua kaupassa. kaikki haluavat minulle mahd. kamalan lopun. kotona jos muut menevät terassille tupakalle, tai toiseen huoneeseen, tai saunaan juttelemaan, kuulen kaikuna äänet, muminaa ja supisemista, ja aina ne ovat minun haukkumista, ja tappamiseni suunnittelua, tai kuinka minut saataisiin savustettua ulos mieheni ja minun asunnostani. Ja kun ollaan sen jälkeen taas kaikki olohuoneessa, muut ovat palanneet olohuoneeseen, he mukamas esittävät että mitään olisi puhuneetkaan, ja aivan kuin voisin kuulla heidän ajatuksensa: vitun säälittävä raukka paska, kuulit kyllä mitä puhuttiin, ja silti vaa roikut täällä, lähe vittu ny meneen vitun säälittävä raukka paska"
lenkille ei voi mennä, koska jos minut huomataan ulkona niin minut on helpompi tappaa koska olen yksin. tai jos olen lenkillä, ja mieheni yksin kotona, ja minut nähdään lenkillä, niin ihmiset tietää että mieheni on yksin kotona, ja hänet mennään tappamaan. pelkään koko ajan että minun ajatukseni pystytään lukemaan. huudan kaikkea typerää pääni sisällä, melkein jatkuvasti, ettei mieheni lukisi ajatuksiani. tämä näkyy varmaan siten, että kun mieheni jotain minulle sanoo, niin joudun aina kyselemään monta kertaa että mitä sanoit, en pysty sisäistämään minulle kerrottua asiaa kun pääni on niin täynnä ja blablabla. nyt olen alkanut huomaamaan, että iltalehden sivuja kun luen, niin sinne ilmestyy sellaisia uutisia ja blogi uutisia, joita olen googlettanut päivää aikaisemmin. luulen että joku uutistoimisto/taho seuraa konettani ja minua, ja mitä googletan. ehkä olen malliesimerkki tavallisesta tallaajasta, niin saadaan sellaisia uutisia kirjoitettua jota tavalliset tallaajat tykkäävät lukea/ ovat kiinnostuneita lukemaan. voiko tämä enää mennä näin, kun tajuan tai luulen tajuvani, mutta en kuitenkaan tiedä onko se sittenkää todellista vai ei?