lääkkeen lopetus

Sinulla kysymyksessä voi olla ennemminkin aivovaurio-oireet. Aivovauriot ovat näissä SSRI-tapauksissa nykyisen näytön perusteella pysyviä. Viekkarit kestävät yleensä vain max. puolisen vuotta. Hyvin yksilöllistä. Puolen vuoden tai viimeistään vuoden jälkeen voi alkaa varmuudella kutsumaan mahdollisesti yhä jatkuvia oireita aivovaurio-oireistoksi.

Yleisimpiin SSRI-luotuihin aivovaurio-oireisiin kuuluvat muun muassa seksuualinen kyvyttömyys, kognition ongelmat, apaattisuus/tunteettomuus/motivaatiokatu, mielihyväkokemusten kato, itsetietoisuuden tason lasku, tuntohäiriöt, univaikeudet sekä sekavuus, jota voi seurata, kun heikentyneen havaintokyky, itsetietoisuuden tason lasku ja derealisaatio yhdistyvät, ja päälle, kun vielä laitetaan krooniset uniongelmat. Kuvasitkin todella monia näistä itselläsi.

Ei ihme, että monet ovat SSRI-kuurin jälkeen entistä toimintakyvyttömämpiä, onnettomampia ja miettivät usein itsemurhaa yhtenä ratkaisuna. Aineethan aiheuttavat keinotekoisia tunnetiloja ihan siinä missä alkoholi ja vaikka amfetamiinikin. Samoin crash on kova, kun vieroittautuu. Ja turtunut tyhjyyden olo tosiaan voi jäädä pysyväksi, jos aivovaurio on ehtinyt realisoitua.

gd543yh kirjoitti:

Sinulla kysymyksessä voi olla ennemminkin aivovaurio-oireet. Aivovauriot ovat näissä SSRI-tapauksissa nykyisen näytön perusteella pysyviä. Viekkarit kestävät yleensä vain max. puolisen vuotta. Hyvin yksilöllistä. Puolen vuoden tai viimeistään vuoden jälkeen voi alkaa varmuudella kutsumaan mahdollisesti yhä jatkuvia oireita aivovaurio-oireistoksi.

Yleisimpiin SSRI-luotuihin aivovaurio-oireisiin kuuluvat muun muassa seksuualinen kyvyttömyys, kognition ongelmat, apaattisuus/tunteettomuus/motivaatiokatu, mielihyväkokemusten kato, itsetietoisuuden tason lasku, tuntohäiriöt, univaikeudet sekä sekavuus, jota voi seurata, kun heikentyneen havaintokyky, itsetietoisuuden tason lasku ja derealisaatio yhdistyvät, ja päälle, kun vielä laitetaan krooniset uniongelmat. Kuvasitkin todella monia näistä itselläsi.

Ei ihme, että monet ovat SSRI-kuurin jälkeen entistä toimintakyvyttömämpiä, onnettomampia ja miettivät usein itsemurhaa yhtenä ratkaisuna. Aineethan aiheuttavat keinotekoisia tunnetiloja ihan siinä missä alkoholi ja vaikka amfetamiinikin. Samoin crash on kova, kun vieroittautuu. Ja turtunut tyhjyyden olo tosiaan voi jäädä pysyväksi, jos aivovaurio on ehtinyt realisoitua.

Lue lisää

Joo, tästä aivovauriosta jaksetaan tälllä palstalla meuhkata, mutta olo on kuitenkin hitaasti mennyt parempaan suuntaan. Olen ulkomaisilta saiteilta lukenut ssri-tarinoita toipumisesta, ja on hyvin yleistä että osalla ottaa pitkään parantua lääkkeiden aiheuttamista ongelmista. Jopa 3-5 vuotta pahimmissa tapauksissa! On yleinen "nyrkkisääntö", että 5 vuoden jälkeen ei enää toipumista juuri tapahdu, ja oireet jotka 5 vuoden jälkeen ovat edelleen olemassa, jäävät yleensä pysyviksi. Sama asia se on esim alkoholin, huumeiden ym substanssien kohdalla. Vuosien päivittäinen käyttö aiheuttaa vuosien toipumisen lopetuksen jälkeen. Itellä kuitenkin on ollut viime kuukausien aikana selviä merkkejä paremmasta, ja tuo derealisaation lieventyminen on yksi niistä. Masennus on enää lievän ja keskivaikean rajalla. Libido on jo huomattavasti voimakkaampi, ja aamuerektio on tullut takaisin vuosien jälkeen. Silti huonoja aikoja tulee kausittain edelleen, mutta ovat jo helpommin kestettäviä ja lyhyempiä. Somaattisia oireita on paljon vielä.
Yritin pahimpaan aikaan aloittaa uudelleen lääkityksen toisensa perään, eikä mikään onnistunut. Keskushermosto oli liian herkillä ja tilanne vain paheni. Nyt olen ollut pitkään kuivilla ja antanut ajan tehdä tehtävänsä. Ehkä muutaman vuoden päästä on helpompi olla.

Älkää hyvät ihmiset lähtekö näihin aineisiin, ennenkuin kaikki muu on kokeiltu!

agkggddsfff kirjoitti:

Joo, tästä aivovauriosta jaksetaan tälllä palstalla meuhkata, mutta olo on kuitenkin hitaasti mennyt parempaan suuntaan. Olen ulkomaisilta saiteilta lukenut ssri-tarinoita toipumisesta, ja on hyvin yleistä että osalla ottaa pitkään parantua lääkkeiden aiheuttamista ongelmista. Jopa 3-5 vuotta pahimmissa tapauksissa! On yleinen "nyrkkisääntö", että 5 vuoden jälkeen ei enää toipumista juuri tapahdu, ja oireet jotka 5 vuoden jälkeen ovat edelleen olemassa, jäävät yleensä pysyviksi. Sama asia se on esim alkoholin, huumeiden ym substanssien kohdalla. Vuosien päivittäinen käyttö aiheuttaa vuosien toipumisen lopetuksen jälkeen. Itellä kuitenkin on ollut viime kuukausien aikana selviä merkkejä paremmasta, ja tuo derealisaation lieventyminen on yksi niistä. Masennus on enää lievän ja keskivaikean rajalla. Libido on jo huomattavasti voimakkaampi, ja aamuerektio on tullut takaisin vuosien jälkeen. Silti huonoja aikoja tulee kausittain edelleen, mutta ovat jo helpommin kestettäviä ja lyhyempiä. Somaattisia oireita on paljon vielä.
Yritin pahimpaan aikaan aloittaa uudelleen lääkityksen toisensa perään, eikä mikään onnistunut. Keskushermosto oli liian herkillä ja tilanne vain paheni. Nyt olen ollut pitkään kuivilla ja antanut ajan tehdä tehtävänsä. Ehkä muutaman vuoden päästä on helpompi olla.

Älkää hyvät ihmiset lähtekö näihin aineisiin, ennenkuin kaikki muu on kokeiltu!

Lue lisää

Se on mukava kuulla, että voit paremmin.

Kyllähän keskushermostovaurioiden toipuminen tosiaan voi kestää vuositolkulla, kuten sanoit viisikin vuotta. Mitä tulee nettiparantumiskertomuksiin, niissä tuppaa yleensä olemaan se kaava, että henkilö tottuu muutavien vuosien jälkeen aivovaurioon (sen oireistoon) ja löytää kompensoivia menetelmiä ja raportoi tämän tottumisensa parantumiseksi. Eli varsinainen oireisto (aivovaurio sen takana) ei ole kadonnut pois (kuin max. osaltaan). En sano, etteikö aidosti kehitystä oireistosssa siis tapahtuisi (eli aivot pystyisi osaltaan korjautumaan toiminnaltaan), mutta hyvä tiedostaa ja ymmärtää mitä ihmiset sanalla parantua tarkoittavat.

Haluan vain olla sinulle ja muille lukijoille rehellinen ja tuoda peliin realismia. Jokainen tietenkin on yksilö, joten toiset palautuvat muistakin myrkytystiloista, loukkaantumista ja vaurioista toisia paremmin. Noin pitkän käytön jäljiltä (3 vuotta) olet vielä alkupätkällä kuntoutumisprosesissa, joten malttia ja henkistä tsemppiä vain paljon mukaan.

Olethan tehnyt jo haittailmoituksen FIMEA:lle ja reseptin kirjoittaneelle lääkärille? Vaikka sinä et välttämättä siitä mitään ehdi hyötyä, kannattaa asiasta tehdä virallinen paperi, jotta viranomaiset Suomessakaan eivät voi kiistää seuraavaakin vuosikymmentä, että eivät ole kuulleet tällaisesta mitään.

gd543yh kirjoitti:

Se on mukava kuulla, että voit paremmin.

Kyllähän keskushermostovaurioiden toipuminen tosiaan voi kestää vuositolkulla, kuten sanoit viisikin vuotta. Mitä tulee nettiparantumiskertomuksiin, niissä tuppaa yleensä olemaan se kaava, että henkilö tottuu muutavien vuosien jälkeen aivovaurioon (sen oireistoon) ja löytää kompensoivia menetelmiä ja raportoi tämän tottumisensa parantumiseksi. Eli varsinainen oireisto (aivovaurio sen takana) ei ole kadonnut pois (kuin max. osaltaan). En sano, etteikö aidosti kehitystä oireistosssa siis tapahtuisi (eli aivot pystyisi osaltaan korjautumaan toiminnaltaan), mutta hyvä tiedostaa ja ymmärtää mitä ihmiset sanalla parantua tarkoittavat.

Haluan vain olla sinulle ja muille lukijoille rehellinen ja tuoda peliin realismia. Jokainen tietenkin on yksilö, joten toiset palautuvat muistakin myrkytystiloista, loukkaantumista ja vaurioista toisia paremmin. Noin pitkän käytön jäljiltä (3 vuotta) olet vielä alkupätkällä kuntoutumisprosesissa, joten malttia ja henkistä tsemppiä vain paljon mukaan.

Olethan tehnyt jo haittailmoituksen FIMEA:lle ja reseptin kirjoittaneelle lääkärille? Vaikka sinä et välttämättä siitä mitään ehdi hyötyä, kannattaa asiasta tehdä virallinen paperi, jotta viranomaiset Suomessakaan eivät voi kiistää seuraavaakin vuosikymmentä, että eivät ole kuulleet tällaisesta mitään.

Lue lisää

Niin no on tietysti oma kysymyksensä että paljonko esim vieroitusoireena ilmenevä unettomuus, ahdistus ja stressinsietokyvyn alenema vaikuttaa toipumiseen ja tuottaa itsessään ongelmia. Paljonko näistä lieveilmiöistä voi laittaa aivovaurion piikkiin ja paljonko näistä oireista on vain tilanteen johdannaisia? Elämäntilanteella ja ympäristöllä on valtava merkitys toipumisessa. En usko että tulen loppuikäni kärsimään esim tunteettomuudesta tai anhedoniasta. Vuosia voi mennä silti ja se pitää vain hyväksyä. Elän suurten muutosten aikaa, joka osaltaan luo kovaa stressiä, eikä näinollen ainakaan helpota oloa. Kun pöly laskeutuu ja elämäntilanne rauhoittuu, uskon hermostonikin rauhoittuvan. Ei kaikki ihmisen ongelmat tietenkään johdu vain lääkkeistä, ja hyvin usein on vaikea sanoa lääkityksen lopetuksen jälkeen mikä on perussairautta, mikä vieroitusoiretta ja mikä aivovauriota.
Itse en ole löytänyt yhtäkään tutkimusta tai legittiä lähdettä tälle aivojen vaurioitumiselle SSRI:n käytön seurauksena. Voitko linkata sellaisen sanojesi vakuudeksi?

hshjsukklll kirjoitti:

Niin no on tietysti oma kysymyksensä että paljonko esim vieroitusoireena ilmenevä unettomuus, ahdistus ja stressinsietokyvyn alenema vaikuttaa toipumiseen ja tuottaa itsessään ongelmia. Paljonko näistä lieveilmiöistä voi laittaa aivovaurion piikkiin ja paljonko näistä oireista on vain tilanteen johdannaisia? Elämäntilanteella ja ympäristöllä on valtava merkitys toipumisessa. En usko että tulen loppuikäni kärsimään esim tunteettomuudesta tai anhedoniasta. Vuosia voi mennä silti ja se pitää vain hyväksyä. Elän suurten muutosten aikaa, joka osaltaan luo kovaa stressiä, eikä näinollen ainakaan helpota oloa. Kun pöly laskeutuu ja elämäntilanne rauhoittuu, uskon hermostonikin rauhoittuvan. Ei kaikki ihmisen ongelmat tietenkään johdu vain lääkkeistä, ja hyvin usein on vaikea sanoa lääkityksen lopetuksen jälkeen mikä on perussairautta, mikä vieroitusoiretta ja mikä aivovauriota.
Itse en ole löytänyt yhtäkään tutkimusta tai legittiä lähdettä tälle aivojen vaurioitumiselle SSRI:n käytön seurauksena. Voitko linkata sellaisen sanojesi vakuudeksi?

Lue lisää

Ihan totta on, että psyykkistä ongelmaa voi olla vaikea kunnolla erottaa fyysisestä vaurioista ja viekkareista. Kaikki kolme ovat todellisuutta; psyykkinen reagoiminen (ja sen aiheuttamat fyysiset tuntemukset), vieroitusoireet sekä aivovauriot. Mikä on mitäkin ja missä suhteessa on arvioitava hyvin yksilöllisesti ja analyyttisesti. Perussairaudella varmaan tarkoitat reagoimista elämään. Tietenkin vain sinä voit tietää oman elämäntilanteesi ja kuinka paljon stressiä elämäntilanteesi aiheuttaa.

Valitettavasti minulla ei ole antaa mitään yhtä tutkimuspaperia, jossa asia olisi kauniisti tiivistettynä. SSRI:den aiheuttamat aivovauriot ovat kuitenkin hyvin tiedetty jo ihan SSRI:den tutkimus- ja kehitysvaiheesta lähtien. SSRI-aineiden käyttäjille on tehty runsaasti fMRI-kuvausta, josta vauriot voidaan todentaa. Esimerkiksi SSRI:den tiedetään surkastavan aivoja (neuroleptit surkastavat nopeiten) ja empiirinen näyttö vaurioista, kuten esimerkiksi tahdonvastaisista lihasliikkeistä, älykkyysosamäärän laskusta, on kattava.

Osa, toki harva, lääkäreistä myöntää aivovaurioriskin, jos asiaa lähtee tiedustelemaan. Henkilökohtaisesti kiinnostuin asiasta, kun kuulin, että SSRI-aineita on tyrkytetty tutuille aina hammaskivuista unettomuuteen. Aikamoista riskeerata aivovaurio sen takia, ettei saa unta (SSRI on kaikenlisäksi stimulantti (vrt. kofeiini vs. unet, ja aivovaurio päälle vaikeuttaa nukkumista vielä monin eri tavoin lisää). Dokumentaatiota aivovaurioista SSRI-käytön yhteydessä on saatavilla valitettavan niukasti. Lääketeollisuus eikä psykiatria halua asiaa ymmärrettävästi rahoittaa, mikä merkittävästi rajoittaa ihmisten tietämystä asiasta. Terveydenhuolto tai psykiatrian ala ei asiasta puhu. Lukaisat lääkärit ovat asiasta sen takia myös tietämättömiä. Lääketeollisuus maksaa paljon lääkisten koulutusohjelmasta eivätkä he rupea omia tuotteitaan kritisoimaan. Tietoa ei saa jatkokoulutustilanteissa, ei lääkäripäivillä, saatikka lääke-esittelijöiden toimesta. Vaikea tilanne.

"ADHD-stimulantteja" on tutkittu paljon ja niiden kohdalla näyttöä on runsaasti. Aivovaurioriski on selvä mustaa valkoisella. Asia on jo osin itse asiassa tunnustettukin virallisesti. Ei paljoa huudella, mutta näyttöä on niin paljon ja faktat kiistattomat, että virallinenkaan taho ei kykene kiistämään (SSRI-aineet ovat niin ikään stimulantteja, vahvoja sellaisia, mikä jo pelkästään loogisella päättelyllä herättää huolta). Eläinkokeista näyttö on selvä SSRI-aineidenkin kohdalla. Aivovaurioita syntyy ja ne ovat pysyviä läpi eläimen, usein rotta tai apina, eliniän.

Lähteitä kannattaa jahdata esimerkiksi Peter Gotzscheltä (www.deadlymedicines.dk) tai hänen kirjallisuudestaan. Teos 'Tappava Psykiatria ja Lääkinnan Harha' julkaistaan ensi kuussa (4/2016). Toinen teos, josta voi olla apua on Peter Bregginin 'Brain-disabling Treatments In Psychiatry' sekä saman psykiatrin kirja 'Antidepressant Fact Book'. Päälle vielä Joseph Glenmullenin, ehkä jo hieman vanhentunut, 'Prozac Backlash' ja Timothy Scottin 'America Fooled'.

Olisi kiinnostavaa kuulla ko. työterveyslääkärin kommentit tilaasi koskien. Onko sinun todettu olevan vain "masentunut"?