Niin,tätä palstaa lukiessa tulee välillä sellaisia kirjoituksia vastaan, että puoliso on haluton ja sen takia erotaan tai aiotaan erota. Kysymykseni onkin, että voiko tuollainen asia todella hajottaa muuten hyvän ja suhteellisen onnellisen avioliiton? Ihmettelen että miten heikoilla kantimilla tuo suhde onkaan ,jos erotaan erilaisten seksuaalisten halujen takia. Ihmiset ovat kovin pinnallisia mielestäni jos
tuo on ainoa syy eroon. Ajatellaanpa vaikka pariskuntaa,joka on ollut yhdessä 20 vuotta ja mies haluaa eron, koska vaimo ei enää haluakkaan seksiä niin usein kun mies, naurettavaa! Niin monta yhteistä vuotta takana... Mielestäni parisuhde rakentuu ensisijaisesti ystävyyteen, yhteisiin harrastuksiin ja arvomaailmaan ja toki seksilläkin on merkityksensä, mutta ei kai nyt niin suurta merkitystä? Minä rakastan miestäni ja meidän seksihalut eivät mene aina yhteen, mutta en voisi kuvitellakkaan sanovani hänelle, että haluan erota kultsi, kun sinua ei haluta niin usein kun minua. Miksi ihmeessä, kun on niin paljon yhteistä.
tuo on ainoa syy eroon. Ajatellaanpa vaikka pariskuntaa,joka on ollut yhdessä 20 vuotta ja mies haluaa eron, koska vaimo ei enää haluakkaan seksiä niin usein kun mies, naurettavaa! Niin monta yhteistä vuotta takana... Mielestäni parisuhde rakentuu ensisijaisesti ystävyyteen, yhteisiin harrastuksiin ja arvomaailmaan ja toki seksilläkin on merkityksensä, mutta ei kai nyt niin suurta merkitystä? Minä rakastan miestäni ja meidän seksihalut eivät mene aina yhteen, mutta en voisi kuvitellakkaan sanovani hänelle, että haluan erota kultsi, kun sinua ei haluta niin usein kun minua. Miksi ihmeessä, kun on niin paljon yhteistä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Totta puhut. Mutta varmaankin olisi fiksua antaa lupa sitten tyydyttää ihmisellelle tärkeät seksuaaliset tarpeet jossain muualla. Jos jommalle kummalle seksi on tärkeää, niinkuin normaaleille on, on myös autettavava puolisoa saamaan sitä, ettei edessä olisi epämiellyttäviä tilanteita.
tähän, että avioliitto on molemminpuolinen sopimus, jolloin toinen ei mielestäni saa ilman mitään hyvää syytä olla noudattamatta sopimusta. Eli avioliitossa ei mielestäni saa kieltää toiselta seksiä, ellei ole sairas tai jotain muuta sellaista, syyksi ei riitä, että ei huvita. Jos ei huvita niin sitten täytyy sille toiselle antaa lupa käydä vieraissa.
Täytyy muitsaa,että rakkaus ja sitä kautta avioliitto raknetuu monista asioista, joista seksi on aika merkittävä, on julmaa kieltää niin merkittävä asia toiselta. Tai jos kiletää, niin silloin ei pitäisi ihmetellä jos kumppani käy vieraissa. En ymmärrä välillä näitä juttuja täällä,koska haluttomuuteen saattaa löytyä joku syy, joka voidaan hoitaa lääkärillä tai terapian avulla. Mieluummin niin, kuin että avioliitto hajoaa.
...jos joutuu oleen pitkään ilman. En ole ajatellut eroa, mutta ihmetyttää, jos toinen ei ole useaan kuukauteen halukas ja kuitenkin sanoo rakastavansa... Siinä ei puhumiset auta, jos toinen ei puhu asiasta. Se on vaan kiellettävä omat tarpeensa. Ei muuta voi. Seksuaalisuus ongelmat kun voivat johtua siitä, että toinen ei ole tunne-elämältään kunnossa, eikä sillä ole välttämättä rakkauden kanssa tekemistä. Täytyy toivoa, ettei tule kiusauksia ulkopuolelta. Tunnen tapauksia jotka ovat vaihtaneet kumppania tämän vuoksi, mutta olen huomannut että eivät ole olleet onnellisia seuraavissakaan suhteissa. Seksittömyys ei oikeuta kumppanin vaihtoon, mutta ymmärrän niitä, jotka ovat tämän vuoksi löytäneet toisen.
Jos mies on uskoton, se voi vaikuttaa joihinkin naisiin haluttomuutena. Eli ongelmat olisi hyvä ratkoa hyvissä ajoin ennen uskottomuutta ennenkuin enemmän ongelmia ja ollaan oravanpyörässä. Siitä vaikeampi hypätä pois.
tässä tapauksessa kumpikaan ei ole ollut/aikonut olla uskoton. Kysymys on miehen haluttomuudesta.
Yhdyn mielipiteeseesi. Meidänkin liiton olisi aikoinaan voinut rikkoa seksin puute, näin jälkeenpäin ajateltuna. Miehelläni olisi ollut hyvä syy mennä vieraisiin, muttei mennyt.
Joka liitossa on enemmän tai vähemmän seksittömiä aikoja ja niistä päästään yli tai ei. Omalla kohdallani voin sanoa, että jos saan tarpeeksi huomiota,hellyyttä,kehuja ja rakkautta, niin seksiäkin haluaa ja osaa nauttia.
Molempien pitää nähdä vaivaa seksielämän eteen, ei auta toisen tehdä työt. Rutiinen estämiseksi virikkeitä löytyy ja ripaus mielikuvitusta, niin eiköhän sänkykamariin tule vipinää :-)
Minusta ei pitäisi niputtaa kaikkia saman otsikon alle.
On eri asia, jos luontaisesti libidot eivät mene yksiin, silloin kumpikn voi (pitäisi) joustaa pikkuisen omastaan, jotta tilanne saataisiin parhaaksi mahdolliseksi kummankin kannalta.
Sekään ei vielä ole eron paikka ainakaan ensiavuksi, jos toinen muuttuu haluttomaksi myöhemmin. Silloinkin velvollisuus olisi selvittää mistä haluttomuus johtuu, ja pyrkiä ratkaisemaan ongelmatilanne.
Pitkässä suhteessa ja elämässä yleensäkin tulee aikoja, jolloin huvittaa vähemmän. Ja taas kausia, kun huvittaisi moninverroin "normaaliin2 verraten. Haluttomina kausina en edelleenkään ensihätään ehdottaisi vierasta, mikäli suhde pysyy avoimena, ja se halutonkin osapuoli ymmärtää tilanteen, ja haluaa pyrkiä siitä pois.
Mutta.
Sitten on näitä, jotka vain menettävät halunsa syystä tai toisesta ja kieltäytyvät seksistä joko ihan kokonaan, tai suostuvat siihen erittäin harvoin. Jos he eivät halua ratkaista suhdetta painavaa pulmaa, eikä selvittää tilannetta jälleen kerran parhaaksi mahdolliseksi kumpaakin osapuolta ajtellen, vaan itsepintaisesti kieltäytyvät sekä seksistä, että ongelman hyväksymisestä ja ratkaisuyrityksistä, moittivat kumppaniaan painostamisesta, tällöin olisi reilua antaa toiselle lupa saada seksiä muualta.
Siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä, missä naisella on mielestään oikeus kieltäytyä jatkuvasti seksistä vuodesta toiseen, täytyy miehelläkin olla itsemäärämisoikeus sen suhteen haluaako harrastaa seksiä vai ei.
Kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisen puolesta selibaatista. Ei pitkän eikä lyhyen suhteen vuoksi.
Monille täysi seksittömyys tai seksin äärimmäinen vähäisyys on ahdistavaa. Seksi on luonnollinen tarve, ja se, kuinka paljon sitä tarvitsee on taas asia erikseen.
Pääsääntöisesti niillä, joilla tuo tarve tukahtuu kokonaan on joko psyykkinen lukko, tai hormonien pitkälle aiheuttama.
Ja taas, jotta asia tulisi tarpeeksi moneen kertaan sanotuksi,
Jos haluttomalla on oikeus olla haluamatta ja harrastamatta, miksi halukkaalla ei saa olla oikeutta haluta ja harrastaa?
Kas siinäpä dilemma, johon harva on vastannut.
Asiallinen kirjoitus... 15v. naimisissa ja päädyimme siihen että kumpikin voi halutessaan käydä vieraissa tyytdyttämässä seksuaaliset tarpeensa, kun yhteistä toimintaa ei enää vuoteessa mutta muuten loistava parisuhde. Ollut näin 3v. ja toimii hyvin.
Usein olen palstoilla lukenut kuinka suuresti haluton on halukkaaksi muututtuaan katunut antamattomuuttaan ollessaan haluton. Halukkaat ja haluttomat eivät ymmärrä toistensa tarpeita tai tarpeettomuuttaan. Autuaat ovat ne harvat joiden tarpeet menee yksiin, mutta vaikuttaisi siltä että suuremmin kärsii se joka jää ilman seksiä kuin se joka haluttomuuttaan antaa.
Olen mies ja mulla kävi niin, että kun rakasteltiin, niin muijan hormonikierukka ja kohdunkaula tuli esteeksi, ilmeisesti jotenkin laskeutunut? Tuntui kuin siellä sisällä olisi ollut jotain ylimääräistä, enkä saanut koko pituutta sisään ja peniksen päähän sattui ja alavatsaan alkoi sattua ja seksistä alkoi tulla huono olo. ainoastaan yhdynnättömästä seksistä pystyi enää nauttimaan ja siihenkin kyllästyi, kun olisi halunnut välillä kunnolla ryskyttää.
puoli vuotta huonoa seksiä ja puoli vuotta ilman seksiä ja sitten alkoi henkinen erovaihe sitten ero.
Jos suhde on vain suhteellisen onnellinen mutta seksitarpeet ovat täysin päinvastaiset, miksi ei tämä voisi johtaa avioeroon siinä missä kaiket muut vähäpätöisemmätkin syyt. Useamminhan epäsuhta juuri seksin tarpeissa johtaa avioeroon kuin mikään muu syy. Väitän että ne joilla seksi toimii ja on molemmin puolin tyydyttävää eroaa vähemmän kuin ne joilla seksi ei toimi.
väitän myös että seksi on paras/ainoa toimiva indikaattori suhteen laadusta. En missään tapauksessa susostu elämän ilman seksiä, jos ei muu auta niin sitten se homma on ulkoistettava eli hankittava suhde tai alettava katsella maksullista seuraa...etenkin jos veruke seksittömyydelle on "ura", väsymys tms. Vähän eri asia jos on joku oikea syy.
Miten seksitön suhde voisi olla oikeasti onnellinen?
Itse olemme nyt sinnitelleet suhteessa kaksi vuotta ilman seksiä ja se kyllä jäytää paremmankin suhteen nurin ajankanssa. Olemme nyt päässeet siihen asti että eropaperit on jo hankittu mutta ei vielä allekirjoitettu eikä lähetetty.
Joku aikoinaan kuvasi hyvin mitä seksittömyys suhteessa tarkoittaa. Se on kuin ei voisi puhua kumppanin kanssa. Se ei ole siis mitenkään välttämätöntä eikä edes tee suhteesta mahdotonta, mutta se vie siitä yhden ison osan.
Toinen asia mikä on hyvä muistaa on se että haluttomuus on yleensä vain jotain ihmistä kohtaan ei niinkään seksiä kohtaan. Eli haluttoman partnerin kanssa on suuri todennäköisyys siihen että hän alkaa seksiin jonkun toisen kanssa vaikkei siihen olekaan suhteessa halukas. Eli tämä on parempi hyväksyä samalla kertaa kun hyväksyy partnerin haluttomuuden.
Kuvittelisin, että näissä vaikeissa tilanteissa aika harvoin on kuitenkaan kyse siitä, että toinen haluaisi viisi kertaa viikossa ja toinen vain kaksi, ja tämän takia erottaisiin. Useimmiten on kyse paljon suuremmista ongelmista.
Ja tuntuu myös naurettavalta vähätellä seksin merkitystä suhteessa. Tuntuu myös oudolta eritellä suhde eri osioihin ja kuvitella, ettei niillä ole toisiinsa vaikutusta. Esim. jos yhdessä sektorissa olisi ystävyys, toisessa hyvä ja suhteellisen onnellinen liitto, kolmannessa yhteinen arvomaailma, neljännessä yhteiset harrastukset ja vapaa-aika, ja viidennessä seksi; ja näistä otettaisiin seksi-sektori kokonaan pois tai kavennettaisiin kolmasosaan alkuperäisestä, niin tuntuisi aika mahdottomalta, ettei sillä olisi mitään merkitystä näihin muihin sektoreihin.
Ihmiset ovat kovin pinallisia, jos eivät pysty näkemään suhteen monimuotoisuutta, ja sitä ettei seksi ole vain seksiä.
Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan ja kerron esimerkin, miten jatkuva seksittömyys lopulta tullee kaatamaan avioliiton.
Heti avioliittomme alusta lähtien vaimo kieltäytyi lähes jatkuvasti seksistä. En voinut tajuta sitä ja emme löytäneet mitään keinoa ratkaista asiaa. Sinnittelimme 12 vuotta kunnes ensimmäisen kerran haimme ulkopuolista apua. Vasta silloin vaimo uskoi, että miehellä saattaa olla fyysinen tarve seksiin ja orgasmiin. Tämä ratkaisi ongelman osittain ja seksiin saatiin edes jotain säännöllisyyttä. Olihan se mukavaa kun voitiin olla yhdessä edes 3-4 kertaa kuukaudessa. Aikaisemmin tauko saattoi olla lähes vuosi jos jäi odottamaan vaimon ehdotusta.
Viimein kyllästyin tällaiseen tapaan purkaa miehen tarpeet. Vaimolla ei ollut koskaan minkäänlaista halua tai tarvetta, hän käänsi vain itsensä siten että saatoin hoitaa hommat mahdollisimman nopeasti ja siististi pois. Ällöttävää....
Haimme uudelleen apua. Meni lähes vuosi ja tajusin ettei vaimoni pysty muuttumaan eikä hänestä tule koskaan löytymään halua yhteiseen seksiin. Niin seksi jäi vähitellen ja emme edes koskettaneet toisiamme reiluun kahteen vuoteen.
Viimein ajattelin vielä kerran yrittää. Kirjoitin pitkän ja hellän kirjeen. Kerroin kuinka olen kaivannut häntä. Paljastin kaiken sisimmästäni hänelle. Hän murtui ja tajusi kuinka syvältä hän oli loukannut minua vuosikymmenten aikana. Koimme muutaman hellän hetken seuraavan kolmen viikon aikana. Mutta sitten taas alkoi kylmä selän kääntäminen ja siinä vaiheessa tajusin, että nyt mitta on täynnä.
Keskustelimme tämän jälkeen vielä kerran, kaikessa rauhassa. Kerroin hänelle selvästi kuinka syvän pettymyksen olen kokenut ja että minun on vaikeaa uskoa tämän enää muuttuvan tästä paremmaksi. Tällöin hän paljasti hänen äitinsä ohjeen hänelle morsiamena olleen se, että miehellä on suuret halut ja että naisen tehtävä on hillitä niitä.
Vaikka hän kielsi toteuttaneensa tuota, niin käytännössä koko avioliittomme ajan hän oli toiminut noin. Kerroin hänelle että jos olisin tiennyt tuon ennen avioliittoamme, niin varmasti meistä ei olisi tullut avioparia.
Tunnen että minua on petetty 30 vuotta. Miten voin enää elää tämän naisen (=pitäisi olla vaimoni) kanssa, kun hän on pitänyt tuollaista salaisuutta omana tietonaan koko tämän ajan. Hän ei ollut paljastanut sitä edes silloinkaan kun haimme yhdessä ulkopuolista apua.
Millaisen kuvan hän on antanut seksistä yhteisille tyttärillemme? Jos hän on jatkanut perinnettään, niin mikään voima ei voi enää pidätellä minua.
Nyt on mennyt kaksi vuotta tuosta paljastuksesta. En ole voinut edes koskea häneen, niin syvää inhoa koen häntä kohtaan.
Mutta ei seksin puutteeseen kuole, sen olen saanut tässä elämässä oppia.
Seksi on ainakin minusta ihan luonollinen perustarve, siinä kuin syöminenkin. Ei syödäkään aina tarvitse ja ihmisten ruokahalussa ja ravinnon tarpeessa on suuriakin eroja, mutta silti kaikki terveet ihmiset syövät yleensä joka päivä.
Jos seksin tarpeessa on suuria eroja, olisi reilua, että toiselle antaisi luvan päästää liiat paineet ulos muualla, mikäli itse ei ole valmis kumppaniaan tyydyttämään.
Ei suihin ottaminen tms. niin kauaa vie, etteikö sitä ehdi tekemään jos haluaa ja kumppanistaan välittää. On puhdasta itsekkyyttä jättää toisen tarpeet huomiotta.