Olen aika varma, että haaveeni miehestä jakamassa elämää kanssani on jotain mikä ei tule ikinä toteutumaan. Sinänsä surullista, mutta en voi syyllistää ketään siitä, että joku ei halua ottaa sitä taakkaa kannettavakseen mikä mukanani tulee. Minun on pärjättävä yksin ja kannettava taakkani yksin. Apu olisi tarpeen, mutta en halua vaivata ketään väkisin.
Luulenpa näin
EttäSemmostaTänään
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saatat saaha suuremman taakan siitä miehestä, millä ite ajattelit häntä kuormittaa.
Että pitäiskö miehellä sitten olla suurempi taakka muka? Tasa-arvoako?
Niin ja se, että voihan sillä, joka sinut haluaa, olla omakin taakka kannettavana. Jos hän sinuun ihastuu ja rakastuu, ei se taakka ole esteenä teidän onnellenne. Onhan teitä kaks jakamassa sitä.
Huvittava yritys manipuloida joku pysymään yksin. Rauhoittukaa nyt edes pääsiäiseksi. Jokaisesta on elämään toisen kanssa ellei syynä esimerkiksi hallitsematon sairaus, mutta senkin saa hallintaan halutessaan. Kaikissa meissä on huonoja puolia mutta enemmän aina niitä hyviä. Hyvä kumppani pärjää huonojen puolienkin kanssa, molemminpuolisesti.
Ajatuksia herättävä aloitus. Ei tähän osaa muuta toivoa, kuin että olisitpa väärässä, etenkin jos kaipaat kumppania vierellesi. Todennäköisesti kaipaat, koska kirjoitit, että tilanne on surullinen.