Ote: Ismo Björn
Vesakoiden myrkytykset.
Metsiin rakennettiin kiitoratoja myrkky-ja lannoituskoneita varten. Torjunta-aine sekoitettiin aluksi polttoöljyyn. Tällainen myrkkypilvi pääsi toisinaan karkuun ja hävitti lehtipuiden latvuksia.Ruiskutusaika oli elokuu, sillä havupuut kestivät syyskesällä myrkkyjä paremmin kuin lehtipuut.Muutaman viikon kuluttua ruiskutettu alue näytti ruskametsältä. Ilomantsissa puhuttiin "koivunkuivatusalueesta".
Lentäminen itärajan läheisyydessä oli kielletty ilman kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön (=liikenneministeriö) myöntämää lupaa. Rajavartiosto vastusti lentoja, mutta vastustuksesta huolimatta ministeriön ilmailuosasto puolsi lentämistä rajan läheisyydessä ja myös kentän rakentamista. Metsien merkitys valtion taloudessa katsottiin tärkeämmäksi kuin ilmailuasetus ja mahdollinen rajaloukkaus. Vesakkomyrkyt ja lannoitteet levitettiin 2-3 kilometriä leveälle rajavyöhykkeelle. Lentämättömäksi alueeksi jäi vain 50-100 metrin levyinen rajalinja. Lentomyrkytykset herättivät vastusta niin luonnonsuojelijoissa, kyläläisissä kuin myös metsäammattilaisten keskuudessa. Metsissä kulkijalle metsien kemiallinen käsittely tuli yllätyksenä, ikimuistoisen jokamiehen oikeuden kaventumisena.
Metsätalouden edustajat vyöryttivät julkisuuteen numeroita.
Lentoruiskutusten kieltäminen olisi Enso-Gutzeitin metsänhoitopäällikön Tauno Turusen mukaan merkinnyt 420 miljoonan markan tappiota vuodessa. Mekaanisen torjunnan esitettiin olevan 4-6 kertaa lentoruiskutusta kalliimpaa. Metsätalouden edustajat pyrkivät vakuuttamaan, että myrkkyvaaran lietsominen oli tunnepitoista ja tieteellisesti perusteetonta fanatismia. Julkisen painostuksen vuoksi lopetettiin ensin 1,4,5-T:n käyttö ja muutamaa vuotta myöhemmin erittäin myrkyllisen dioksiinin käyttö.
Yhdessä metsien puolesta Hattuvaaran asukkaat pysäyttivät myrkytyskoneen ajamalla autoja sen tielle kesällä 1974. Viikkokausi pidettiin vartiota koneen ympärillä. Tansseista palaava joukko oli paiskata koneen järveen. Syksyllä hattuvaaralaiset piirittivät vesakkojen ruiskutuslennolle aikovan pienkoneen. Ilomantsi - Hattuvaaran tien varteen oli kokoontunut lähes sata ihmistä autoineen ja pyörineen. Sana oli kulkenut talosta taloon puhelimitse ja jalan. Lillukanvarsiliikkeen keskeinen ajatus oli säilyttää valtion metsät valtiolla, mutta liikkeessä oli kysymys myös muustamuusta.. Etelän herrat olivat taas antaneet ohjeitaan ja sanelleet ilomantsilaisille mitä tehdä. Kansanliike käänsi lillukanvarsi-symboliikan nurin. Maaherra oli käyttänyt lillukanvarsi-vertausta sen vähättelevässä sävyssä. Toisaalta vangin jalkakahleita sanottiin lillukanvarsiksi. Ilomantsilaiset nostivat lillukanvarret väheksyttyjen rajaseudun asukkaiden symboliksi. Lillukat hoitivat toimensa tunnollisesti ja valittamatta. Turha oli herrojen tulla antamaan ohjeita kuinka elää ja toimia, ilmoittivat ilomantsilaiset. Niin Hattuvaaraliike kuin lillukanvarsiliike saavuttivat tavoitteensa. Vesakkomyrkytykset saatiin loppumaan, eikä pelättyä valtionmetsien luovutusta tapahtunut, Natura-vastustus organisoitui kansanliikkeeksi, joka ammensi voimaa vesakkojen lentomyrkytyksiä vastustaneesta Hattuvaara-liikkeestä vuodelta 1980, mutta etenkin valtion metsien luovuttamista vuonna 1985 vastustaneesta lillukanvarsi-liikkeestä. Lillukanvarsi-liikkeen tavoin Natura-liike järjesti mielenosoitusmarssin. Marssi keräsi näyttävän osanottajajoukon ja sai runsaasti julkisuutta valtakunnallista televisiokanavaa myöten. Television kautta yleisön ja osallisten määrä kohosi satoihin tuhansiin. Marssilla esitettiin oma laulu, jossa esitettiin elämisen mahdollisuutta ilomantsilaisille. Mielenosoitus järjestettiin ilomantsilaisten nimissä. Naturan kuulemistilaisuudet olivat kireitä kaikkialla Suomessa, mutta Ilomantsissa huhtikuussa 1997 tunnelma oli poikkeuksellisen kiihkeä. Pääkallolippu-Ilomantsin Natura -liikkeen tunnus -liehui kunnantalon Kalevala-salin seinällä.
(Dioksiinit ovat korkeina pitoisuuksina syöpävaarallisia yhdisteitä. Dioksiinien terveydelliset haittavaikutukset: Kehityshäiriöt ,Syöpävaarallinen suurilla altistuksilla, Mahdollisesti vastustuskyvyn heikkeneminen,Sisäeritykseen vaikuttavat hormonaaliset (endokriiniset) häiriöt).
Vesakoiden myrkytykset.
Metsiin rakennettiin kiitoratoja myrkky-ja lannoituskoneita varten. Torjunta-aine sekoitettiin aluksi polttoöljyyn. Tällainen myrkkypilvi pääsi toisinaan karkuun ja hävitti lehtipuiden latvuksia.Ruiskutusaika oli elokuu, sillä havupuut kestivät syyskesällä myrkkyjä paremmin kuin lehtipuut.Muutaman viikon kuluttua ruiskutettu alue näytti ruskametsältä. Ilomantsissa puhuttiin "koivunkuivatusalueesta".
Lentäminen itärajan läheisyydessä oli kielletty ilman kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön (=liikenneministeriö) myöntämää lupaa. Rajavartiosto vastusti lentoja, mutta vastustuksesta huolimatta ministeriön ilmailuosasto puolsi lentämistä rajan läheisyydessä ja myös kentän rakentamista. Metsien merkitys valtion taloudessa katsottiin tärkeämmäksi kuin ilmailuasetus ja mahdollinen rajaloukkaus. Vesakkomyrkyt ja lannoitteet levitettiin 2-3 kilometriä leveälle rajavyöhykkeelle. Lentämättömäksi alueeksi jäi vain 50-100 metrin levyinen rajalinja. Lentomyrkytykset herättivät vastusta niin luonnonsuojelijoissa, kyläläisissä kuin myös metsäammattilaisten keskuudessa. Metsissä kulkijalle metsien kemiallinen käsittely tuli yllätyksenä, ikimuistoisen jokamiehen oikeuden kaventumisena.
Metsätalouden edustajat vyöryttivät julkisuuteen numeroita.
Lentoruiskutusten kieltäminen olisi Enso-Gutzeitin metsänhoitopäällikön Tauno Turusen mukaan merkinnyt 420 miljoonan markan tappiota vuodessa. Mekaanisen torjunnan esitettiin olevan 4-6 kertaa lentoruiskutusta kalliimpaa. Metsätalouden edustajat pyrkivät vakuuttamaan, että myrkkyvaaran lietsominen oli tunnepitoista ja tieteellisesti perusteetonta fanatismia. Julkisen painostuksen vuoksi lopetettiin ensin 1,4,5-T:n käyttö ja muutamaa vuotta myöhemmin erittäin myrkyllisen dioksiinin käyttö.
Yhdessä metsien puolesta Hattuvaaran asukkaat pysäyttivät myrkytyskoneen ajamalla autoja sen tielle kesällä 1974. Viikkokausi pidettiin vartiota koneen ympärillä. Tansseista palaava joukko oli paiskata koneen järveen. Syksyllä hattuvaaralaiset piirittivät vesakkojen ruiskutuslennolle aikovan pienkoneen. Ilomantsi - Hattuvaaran tien varteen oli kokoontunut lähes sata ihmistä autoineen ja pyörineen. Sana oli kulkenut talosta taloon puhelimitse ja jalan. Lillukanvarsiliikkeen keskeinen ajatus oli säilyttää valtion metsät valtiolla, mutta liikkeessä oli kysymys myös muustamuusta.. Etelän herrat olivat taas antaneet ohjeitaan ja sanelleet ilomantsilaisille mitä tehdä. Kansanliike käänsi lillukanvarsi-symboliikan nurin. Maaherra oli käyttänyt lillukanvarsi-vertausta sen vähättelevässä sävyssä. Toisaalta vangin jalkakahleita sanottiin lillukanvarsiksi. Ilomantsilaiset nostivat lillukanvarret väheksyttyjen rajaseudun asukkaiden symboliksi. Lillukat hoitivat toimensa tunnollisesti ja valittamatta. Turha oli herrojen tulla antamaan ohjeita kuinka elää ja toimia, ilmoittivat ilomantsilaiset. Niin Hattuvaaraliike kuin lillukanvarsiliike saavuttivat tavoitteensa. Vesakkomyrkytykset saatiin loppumaan, eikä pelättyä valtionmetsien luovutusta tapahtunut, Natura-vastustus organisoitui kansanliikkeeksi, joka ammensi voimaa vesakkojen lentomyrkytyksiä vastustaneesta Hattuvaara-liikkeestä vuodelta 1980, mutta etenkin valtion metsien luovuttamista vuonna 1985 vastustaneesta lillukanvarsi-liikkeestä. Lillukanvarsi-liikkeen tavoin Natura-liike järjesti mielenosoitusmarssin. Marssi keräsi näyttävän osanottajajoukon ja sai runsaasti julkisuutta valtakunnallista televisiokanavaa myöten. Television kautta yleisön ja osallisten määrä kohosi satoihin tuhansiin. Marssilla esitettiin oma laulu, jossa esitettiin elämisen mahdollisuutta ilomantsilaisille. Mielenosoitus järjestettiin ilomantsilaisten nimissä. Naturan kuulemistilaisuudet olivat kireitä kaikkialla Suomessa, mutta Ilomantsissa huhtikuussa 1997 tunnelma oli poikkeuksellisen kiihkeä. Pääkallolippu-Ilomantsin Natura -liikkeen tunnus -liehui kunnantalon Kalevala-salin seinällä.
(Dioksiinit ovat korkeina pitoisuuksina syöpävaarallisia yhdisteitä. Dioksiinien terveydelliset haittavaikutukset: Kehityshäiriöt ,Syöpävaarallinen suurilla altistuksilla, Mahdollisesti vastustuskyvyn heikkeneminen,Sisäeritykseen vaikuttavat hormonaaliset (endokriiniset) häiriöt).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Metsälinnut hävisi muutamassa vuodessa ruiskutuksen jälkeen.