Olen alaikäinen tyttö ja käyn psykologin luona juttelemassa, mutta oloni ei ole helpottanut moneen kuukauteen. Kaikki vain pahenee. En jaksa enää mitään ja tuntuu että pilaan kaiken. Tein psykologin kanssa masennustestin ja pistemääräni oli 38 (viittaa vakavaan masennukseen, sen rajana oli 30 pistettä)... Olo on toivoton ja en kestä tätä enää.
Olen viillellyt itseäni useammin nykyään ja kun viiltelen, en pysty lopettamaan sitä helposti. Välillä haluaisin kuolla. Haluan pois tämän tuskan, enkä tiedä enää mikä muu siihen helpottaisi.
En pysty enää tekemään mitään asioita kunnolla, ei riitä voimat mihinkään. Olen lukiossa ja olen helpottanut tätäkin jaksoa paljon, mutta se ei helpota mitenkään. Olen käynyt melkein aina koulussa, mutta tehtäviä en pysty tekemään enkä oikein suoriudu hyvin mistään muustakaan siellä.
Jokainen asia ahdistaa mitä teen tai ympärilläni tapahtuu. Ahdistaa että teen jotain väärin, mutta ahdistaa myös toiset ihmiset. Kaikki ahdistaa. En pääse siitä tunteesta eroon minkään harjoitteiden avulla edes.
Näiden asioiden lisäksi (en ole näistä uskaltanut mainita psykologille) tuntuu että minulla on syömishäiriö. En ole laiha (n. 160cm ja 50kg), mutta silti. En pysty enää syömään normaalisti ja en edes tiedä mikä normaali on. Ruoka ahdistaa ja pelottaa minua. Tuntuu kuin se olisi vihollinen ja myrkyttäisi minut. Välillä en syö paljon mitään päivässä, suunnilleen 200-500kcal päivässä. Välillä on kausia, jolloin ahmin ruokaa itseeni ja syön 1500-2500kcal päivässä. Nämä ahmimispäivät tuntuvat kamalille ja ahdistaa tosi paljon. Silloin myös lihon laihtumani kilot takaisin...
Olen siis alaikäinen lukiolainen... Täyttyykö osastohoidon kriteerit minulla? En pärjää kotona enää. Jos ei täyty pakkohoidon kriteerit, niin pääsenköhän vapaaehtoiseen hoitoon jos haluan?
Olen viillellyt itseäni useammin nykyään ja kun viiltelen, en pysty lopettamaan sitä helposti. Välillä haluaisin kuolla. Haluan pois tämän tuskan, enkä tiedä enää mikä muu siihen helpottaisi.
En pysty enää tekemään mitään asioita kunnolla, ei riitä voimat mihinkään. Olen lukiossa ja olen helpottanut tätäkin jaksoa paljon, mutta se ei helpota mitenkään. Olen käynyt melkein aina koulussa, mutta tehtäviä en pysty tekemään enkä oikein suoriudu hyvin mistään muustakaan siellä.
Jokainen asia ahdistaa mitä teen tai ympärilläni tapahtuu. Ahdistaa että teen jotain väärin, mutta ahdistaa myös toiset ihmiset. Kaikki ahdistaa. En pääse siitä tunteesta eroon minkään harjoitteiden avulla edes.
Näiden asioiden lisäksi (en ole näistä uskaltanut mainita psykologille) tuntuu että minulla on syömishäiriö. En ole laiha (n. 160cm ja 50kg), mutta silti. En pysty enää syömään normaalisti ja en edes tiedä mikä normaali on. Ruoka ahdistaa ja pelottaa minua. Tuntuu kuin se olisi vihollinen ja myrkyttäisi minut. Välillä en syö paljon mitään päivässä, suunnilleen 200-500kcal päivässä. Välillä on kausia, jolloin ahmin ruokaa itseeni ja syön 1500-2500kcal päivässä. Nämä ahmimispäivät tuntuvat kamalille ja ahdistaa tosi paljon. Silloin myös lihon laihtumani kilot takaisin...
Olen siis alaikäinen lukiolainen... Täyttyykö osastohoidon kriteerit minulla? En pärjää kotona enää. Jos ei täyty pakkohoidon kriteerit, niin pääsenköhän vapaaehtoiseen hoitoon jos haluan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hätä ja huoli tuntuu olevan itsestäsi ja se myös hyvä kun tunnistat sen. Voi kun uskaltaisit puhua jollekin avoimemmin itseäsi vaivaavista asioista. Voit mennä hätätilanteessa vaikka päivystykseen tai kriisipäivystykseen. Joku paikkakunnallasi varmaan löytyy? Vaikeiden asioiden ja ahdistuksen selvittely vaatii aikaa. Kyllä nuorille on osastohoitoakin. Tsemppiä sulle!