Lueskelin keskustelua jumalista ja huomasin, että joidenkin mielestä: "'jumala' on yleisnimi, tulee se pienellä: Jumala on suomalaisen kristinuskon jumala ja esimerkiksi Amaterasu on japanilainen jumala. Kun kristinusko käännettiin suomeksi, varastettiin Jahvelle suomenkieliseksi nimeksi nimi muinaissuomalaiselta Ukko ylijumalalta, ja lätkäistiin iso kirjain eteen erisnimeksi."
Toisaalta isoa alkukirjanta voi käyttää myös kunnioituksen osoituksena, kuten tuolla: http://www.kielijelppi.fi/tyokalupakin-termit/iso-ja-pieni-alkukirjain loppupuolella kirjoitetaan.
Mitä olette mieltä? Kummalla tavalla Jumala olisi syytä kirjoittaa? Onko tuo kulttuurisidonnaista?
Toisaalta isoa alkukirjanta voi käyttää myös kunnioituksen osoituksena, kuten tuolla: http://www.kielijelppi.fi/tyokalupakin-termit/iso-ja-pieni-alkukirjain loppupuolella kirjoitetaan.
Mitä olette mieltä? Kummalla tavalla Jumala olisi syytä kirjoittaa? Onko tuo kulttuurisidonnaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala tulee kirjoittaa toisinaan pienellä ja toisinaan isolla, tilanteesta riippuen. Tämähän löytyy jo omastakin viestistäsi, niin en oikein ymmärrä kysymyksesi ideaa.
Mietin lähinnä sitä, että milloin isolla alkukirjaimella kirjoitettu jumala on kirjoitettu kunnioituksen osoituksena, ja milloin erisnimenä.