Vanhustenhoito on kuvottavaa heitteillejättöä

Joannab, vanhuksilla ei aina ole omia lapsia tai lastenlapsia. Jos on, he saattavat asua kaukana ja eivät noin vain voi jättää työpaikkaansa, kotiaan ja elää vanhemmilleen. Ei siihen ole monellakaan varaa, vai kenen luulisit heistä (aikuisista lapsista siis) olevan huoltovelvollinen? Vanhus ei heidän elämistään maksa eikä yhteiskunta, vaikka velvoittaisikin heidät vanhemmistaan huolehtimaan.
Vanhuksen voisi tietenkin sijoittaa lapsen luokse asumaan, mutta tokkopa vanhus kotiaan jättäisi ja muuttaisi toisten nurkkiin.
Sitten lapsi, joka asuu lähimpänä joutuu vastuuseen vanhasta isästä ja/tai äidistään. Muut kauempana asuvat sisarukset eivät niin vaan ota osaa ja se yksi joutuu huolehtimaan kaikesta. Siinä oma elämä, lapset, lastenlapset mukaan lukien jää, kun päivästä toiseen hoitaa, hoivaa, laittaa ruokaa, siivoaa jne. saamatta kiitosta tai mitään korvausta edes tästä auttamisesta.
Omaishoidontukiakaan ei makseta kuin harkinnanvaraisesti ja siihen budjetoidut määrät riittävät harvoille. Sitä paitsi, jos saisi sen omaishoidontuen alimman korvauksen, sillä ei edes saisi katettua jokapäiväisiä elinkustannuksiaan. Työhönkään ei kohta jaksaisi mennä, kun se oma äiti ja/tai isä vie kaiken ajan ja energian.
Ei jokaisella ole varaa heittäytyä vanhempiaan hoitamaan ja sanoisinko, että varsin harvalla siihen on varaa. Se on lisäksi henkisesti ja fyysisesti raskasta, koska vanhukset eivät todellakaan ole aina niin helppoja hoidettavia ja ikää myöden yhä haastavampia.

Vanhatta kirjoitti:

Joannab, vanhuksilla ei aina ole omia lapsia tai lastenlapsia. Jos on, he saattavat asua kaukana ja eivät noin vain voi jättää työpaikkaansa, kotiaan ja elää vanhemmilleen. Ei siihen ole monellakaan varaa, vai kenen luulisit heistä (aikuisista lapsista siis) olevan huoltovelvollinen? Vanhus ei heidän elämistään maksa eikä yhteiskunta, vaikka velvoittaisikin heidät vanhemmistaan huolehtimaan.
Vanhuksen voisi tietenkin sijoittaa lapsen luokse asumaan, mutta tokkopa vanhus kotiaan jättäisi ja muuttaisi toisten nurkkiin.
Sitten lapsi, joka asuu lähimpänä joutuu vastuuseen vanhasta isästä ja/tai äidistään. Muut kauempana asuvat sisarukset eivät niin vaan ota osaa ja se yksi joutuu huolehtimaan kaikesta. Siinä oma elämä, lapset, lastenlapset mukaan lukien jää, kun päivästä toiseen hoitaa, hoivaa, laittaa ruokaa, siivoaa jne. saamatta kiitosta tai mitään korvausta edes tästä auttamisesta.
Omaishoidontukiakaan ei makseta kuin harkinnanvaraisesti ja siihen budjetoidut määrät riittävät harvoille. Sitä paitsi, jos saisi sen omaishoidontuen alimman korvauksen, sillä ei edes saisi katettua jokapäiväisiä elinkustannuksiaan. Työhönkään ei kohta jaksaisi mennä, kun se oma äiti ja/tai isä vie kaiken ajan ja energian.
Ei jokaisella ole varaa heittäytyä vanhempiaan hoitamaan ja sanoisinko, että varsin harvalla siihen on varaa. Se on lisäksi henkisesti ja fyysisesti raskasta, koska vanhukset eivät todellakaan ole aina niin helppoja hoidettavia ja ikää myöden yhä haastavampia.

Lue lisää

Omaishoitajana voin sanoa, ett jos ei ole aivan pakko, niin älkää ruvetko omaishoitajaksi. Siinä menee oma terveys ja kun hoidettavan vointi menee sairauden edetessä huonommaksi, niin omaishoitajan työ menee yhä vaan raskaammaksi. Mun oli vähän niin kuin pakko ruveta omaishoitajaksi, arki olis mennyt tosi rankaksi ympärivuorokautiseksi työksi, jos töissä olisin yrittänyt käydä ja asua samassa taloudessa muistisairautta sairastavan kanssa. Tuohon sairauteen liittyy agressiivinen käytös, harhaisuus ja vuorokausirytmin muuttuminen, mä en olis pystynyt valvomaan ympärivuorokauden ja käydä töissä ja huolehtia hänestä ja tehdä kotityöt. Kotihoitoakaan ei välttämättä olis saanut ja eihän ne muutaman minuutin käynnit olis auttanut mitään, olisin silti joutunut tekemään pirusti töitä siivotessa hoidettavan sotkuja. Itse olen sitä mieltä ettei alzheimeria sairastavaa pitäis hoidattaa omaisilla ja koti ei ole oikea paikka hoitaa tuota sairautta sairastavaa. Ei omaiset pysty valvomaan ympärivuorokauden ja vahtia muistisairaan tekemisiä ja yksin asuva muistisairas henkilö ei todellakaan pärjää kotona pelkän kotihoidon varassa. Eikä omaishoitajia ja omaisia pitäis syyllistää siitä, etteivät pysty ja jaksa huolehtia muistisairaasta läheisestään ihan loppuun asti. Sairaanhoitajillakin teettättää kovasti työtä ja vaatii voimia tyynnyttää aggressiivisesti käyttäytyvää, harhojen vallassa raivoavaa potilasta. Olen hoitanut kahta Alzheimeria sairastavaa läheistä ja voin sanoa ettei kummankaan hoito ole ollut helppoa. Toinen oli öisin jatkuvasti lähdössä "omaan" kotiin, ei uskonut olevansa omassa kodissaan, välillä piti pitää käsistä kiinni ettei olis lyönyt mua. Vasta, kun fiksu lääkäri määräsi hänelle rauhoittavaa lääkitystä, homma muuttui pikkusen helpommaksi mulle. Sain nukkua minäkin yöni kunnolla, aiemmin yöt meni valvoessa sängyn vieressä hänen harhojaan kuunnellen ja päivälläkin piti hänen perään katsoa ettei lähtenyt omille teilleen. Toinenkaan hoidettava ei ole helppo ollut, terveenäkään ei mikään mukavaluonteinen ollut ja sairauden myötä aggressiivinen käyttäytyminen vaan lisääntyi. Hänen kanssaan jouduin ravaamaan jatkuvasti terveyskeskuksessa ja päivystyksessä ja soittamaan ambulanssia kun oli sitä mieltä ett hänen piti päästä huonon voinnin takia sairaalaan. Ei hänellä mitään vialla ollut, muistisairaus teetätti työtä. Häntä hoidan vieläkin ja olen aika väsynyt usean vuoden yhtäputkiseen sairaanhoitajana olemiseen. Saisipa edes paremman korvauksen tästä työstä, onneks hoidettava on nykyään suostunut vuorohoitoon menemään, saan edes vähän hengähtää ja tehdä muutakin kuin toimia sairaanhoitajana. Eikä mun jaksamiset pahemmin palveluohjaajia ole kiinnostanut. Voipi olla ettei tästä hommasta pääse eroon vaikka hoidettavan liikkuminen menis sellaiseksi ett mun pitää nostaa hänet ylös ja pitää pystyssä kainaloitten alta tukemalla. Saas nähdä miten mun kroppa kestää ett mä yksin joudun häntä nostelemaan, hän painaa reilun 80kg. Toisenkin hoidettavan yksin nostelut kävi voimille ja hän oli vaan jotain 50kg. Eipä muuten tehnyt mieli kuntosalilla käydä, kun oli kymmenisen kertaa päivässä yksin häntä nostellut, kuljettanut tukemalla. Ja tehnyt muutkin avustamishommat mitä liittyi hänen hoitamiseen. Joskus piti melkein panna kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun olin kunnialla selvinnyt päivän töistä ja hänen ylös nostamiset oli sujunut kohtuudella, toisina päivinä hänen jalat ei tahtoneet kantaa, silloin sain ponnistella koko voimien edestä ett pysyttiin pystyssä.
Joten suosittelen tarkkaa miettimään, ett jaksaako kantaa ympäri vuorokauden vastuuta läheisen hoitamisesta ja onko valmis luopumaan omasta vapaudesta ja vapaa-ajasta, myös ystävyyssuhteetkin saattavat katketa. Omaishoitajalla ei ole muuta kuin 3 pvää kuukaudessa lakisääteisiä vapaapäiviä, tietenkin voi saada muutaman harkinnanvaraisen vapaapvän sen lisäksi. Vuorohoito on sitten maksullista, 3 pvää ovat edullisia ja loput päivät maksavat normaalin laitoshoitopaikkamaksun verran. Tsemppiä ja hurjasti jaksamisia ja voimia kaikille omaisiaan hoitaville. En muuten usko, ett Joannab olis valmis uhraamaan omaa elämää ja vapautta ruvetakseen omaishoitajaksi usean vuoden ajaksi.

Ja kas herää kysymys mihin tarvitaan politiikonloisia, tai miksi meillä ei ole sinun mukaan 100 prosenttinen työllisyys?

Niin moni vaatii perheen tai lapsien hoitavan vanhusta. Se ei vaan ole mahdollista kun pitää elää itsekin. Lisäksi sairas puoliso usein yrittää hoitaa puolisoa joka on liian raskasta sairaalle henkilölle.
Yhteiskuntaa on suunniteltu palvelun tuottamiseen ja hoitamiseen. Veroja siksi maksamme. Lisäksi verona viedään suuri osa omaishoitajan palkkiosta / palkasta.
Esim. saa n. 350 € niin verona siitä menee yli 100 €, vaikka olisi pieneläkeläinen hoitajakin. Lisäksi vero eläkkeestä menee. Joten miten noilla elää ja hoitaa terveyttään / sairauttaan vanhempi henkilö?
Lisäksi tulee toinen hoidettava joka vaatii hoitopaikan kun ei pärjää muuten.
Missä ne hoitolaitokset on kun ei niihin pääse vaikka on hoitopaikan tarpeessa.

Näistä olisi mielenkiintoista kuulla esimerkkilistaa. Mitä virkailijat sanovat yrittäessään syyllistää ja pilkata? Miten he lavastavat tilanteita? Millaisia valheita he käyttävät? Tarkkoja vuorosanoja, hyvin kuvailtuja tekoja, ei mitään yleistyksiä. Joskus on todella tehokasta analysoida virkailijoiden käyttäytymisiä ja laittaa täsmällisiksi sanoiksi. Ja koska kyseessä on (näennäisesti) kansan palvelija, nimenkin saa paljastaa. Siinä tosin vaarantaa oman henkilöllisyytensä paljastumisen, mikä voi johtaa kostotoimenpiteisiin esimerkiksi, jos itse menee vaikka sairaalaan.

Siitä syystä tietenkin kun laitetaan eläke menemään ennen kuin on lääkkeitä hommattu. Paljon on näitä. Menee rahat sitten viinaan, ruokaan, omaisille, kerjäläisille, pelaamiseen, velkoihin, vaatteisiin, ym.
Monet eivät vaan osaa pitää talouttaan kunnossa ja vanhemmiten vaikeutuu entisestään.

satunnainenkommentoija kirjoitti:

Siitä syystä tietenkin kun laitetaan eläke menemään ennen kuin on lääkkeitä hommattu. Paljon on näitä. Menee rahat sitten viinaan, ruokaan, omaisille, kerjäläisille, pelaamiseen, velkoihin, vaatteisiin, ym.
Monet eivät vaan osaa pitää talouttaan kunnossa ja vanhemmiten vaikeutuu entisestään.

Lue lisää

Kuitenkin pitää lääkebisnestä tukea ja huolehtia, että rahat kyseiseen bisnekseen riittävät. Hyvä idea!

Meillä on sentään aika hyvin järjestetty sairaanhoito. Luin hiljattain jostain, että kreikassa omaisen pitää olla mukana yötä päivää potilaan mukana ja sairaalaan vietävä omat lakanat, eväät, maksettava erikseen lääkkeet, katetrit jne... voi vaan kuvitella millaiset olosuhteet meillä olis jos ei olisi julkista terveydenhoitoa. Muistelen, että muuallakin maailmassa on kreikan tapaista hoitokäytäntöä.