"Se joka hänen päällensä uskoo, ei huku"....
eikä tämä lausahdus tunnu tässä tilanteessa
aika kornilta...Tuhannet ihmiset ovat kuolleet aaltojen alle, paljon meni lapsiakin...Jos jumala on kaikki ja kaikessa kuinka niin järkyttäviä asioita tapahtuu kuin maailmassa koko ajan käy?
Itseltäni on usko mennyt mihinkään Jeesukseen,
miksi synnittömille, kuten lapsille käy
koko ajan kaikkea kauheaa, en todellakaan usko enää että kukaan olisi "jumalan kämmenellä"....
En jaksa uskoa enää muuhun kuin siihen, että elämä jatkuu, millaisena, en tiedä...mutta
höpötykset siitä, että jeesus pelastaa, ei tässä
maailmassa taida enää tehota....kirkko voi tarjota
hiljentymispaikan ja Sana jotakin rauhaa, mutta
on mielestäni verrattavissa psykologisen terapian
aikaansaamaan helpotukseen....
JUMALA ANTAA JA OTTAA, niinpä niin...on tainnut ottaa rankemmalla kädellä tällä kertaa....
eikä tämä lausahdus tunnu tässä tilanteessa
aika kornilta...Tuhannet ihmiset ovat kuolleet aaltojen alle, paljon meni lapsiakin...Jos jumala on kaikki ja kaikessa kuinka niin järkyttäviä asioita tapahtuu kuin maailmassa koko ajan käy?
Itseltäni on usko mennyt mihinkään Jeesukseen,
miksi synnittömille, kuten lapsille käy
koko ajan kaikkea kauheaa, en todellakaan usko enää että kukaan olisi "jumalan kämmenellä"....
En jaksa uskoa enää muuhun kuin siihen, että elämä jatkuu, millaisena, en tiedä...mutta
höpötykset siitä, että jeesus pelastaa, ei tässä
maailmassa taida enää tehota....kirkko voi tarjota
hiljentymispaikan ja Sana jotakin rauhaa, mutta
on mielestäni verrattavissa psykologisen terapian
aikaansaamaan helpotukseen....
JUMALA ANTAA JA OTTAA, niinpä niin...on tainnut ottaa rankemmalla kädellä tällä kertaa....
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ihmiset elävät nykyään julkisesti kaikissa kauheissa synnillisissä menoissa. Tätä taustaa vasten ajateltuna henkilökohtaisesi ihmettelen jumalan kärsivällisyyttä ettei se rankaise tätä jumalatonta kansaa enempää!
Se on aika pikku juttu tuo aasian tsunami tai oikeastaan niille pienokaisille jotka temmattiin taivaaseen lapsuuden viattomuudessa, se on niille sellainen juttu, että tajuavat sen kiitoksen vasta siellä perillä.
Kuvitella, että miljoonat ihmiset menevät suoraan helvettiin ja kukaan ei puhu mitään ja sitten kun ehkä kymmenet tuhannet lapsukaiset pääsevät taivaan iloon, ilman synnin taistelua täältä rapakosta, niin sitä ei kukaan iloitse täällä. On taivaanportilla tungosta tsunamin jälkeen.
Asia vain on niin, että Jumala voi tehdä tälle syntiselle maalle aivan mitä tahtoo ja kerran
vielä tulee se päivä jolloin kaikki tämä loppuu ja kaikki saavat ansionsa mukaan. Ihmetellään sitten. Ei ole päivälehdet kirjoittamassa, että kun Miljardeja ihmisiä joutui tuollaisen tuhon
valtaan.
Te ette voi tosissanne väittää, että voi olla kiitollinen kun kuolee lapsena!!!!! Ja että tsunami on vain "pikku juttu"!!!!!Mikä on tämän elämän tarkoitus jos eletyllä elämällä ei teidän mielestänne ole merkitystä, ainoastaan sillä, kuinka synnitön on ja pääseekö taivaaseen????
Kuinka ihmeessä elämästä voisi edes selvitä synnittömänä, eikä Jeesuksen yksi voima ollut armollisuus syntisiä kohtaan????
Mielestäni helvettiin uskominen on jumalan kieltämistä. Elämä on tässä ja nyt.
Samat ovat ajatukset minullakin. Kuinka ihmeessä joku voi ajatella, että näille menehtyneille lapsille kuolema olisi jonkinlainen "pelastus"? Ei paljoa lohduttaisi, jos jollekkin omista lapsistani olisi käynyt niin. Joka tuollaista väittää, ei varmana ajattelisi oman lapsensa menetyksen kohdalla siten. Uskon itse edelleen Jumalaan, mutta tähän käy erään vakavasti sairastuneen ihmisen mietelmä, jonka luin vähän aikaa sitten lehdestä; Päivä päivältä ymmärrän Sinua Jumalani vähemmän, ja samaan aikaan tarvitsen Sinua enemmän. Ei kaikkea ole tarpeen hyväksyä ja ymmärtää -Jumalankaan tekoja.
No annoin ymmärtää väärin.Tarkoitan, että on iloinen asia, että lapsi joka elää perheesasä jossa palvellaan saatanaa ja lapsi sitten saa elämän iankaikkisessa ilossa, niin siitä saamme iloita. Ei elämästä selviä synnittömänä kuin ainoastaan Jeesus, mutta synnit saa anteeksi.
Jeesus oli syntisten auttaja eikä hyvien ihmisten jotka uskovat, että kuka vaan menee varmasti taivaaseen. Takaan, ja sana sen todistaa, että sinäkin tulet sen vielä näkemään ja kokemaan konkrettisesti.
Jeesuskin kuoli ristillä ja moni varmaan tuolloin ihmetteli, miksi ei Jumala auta, mutta se tapahtui vain syntiemme sovitukseksi ja että ennustukset topteutuisivat. Se on aika helppo ymmärtää ja niin se on nytkin, että ei Jumalaton maailma ymmärrä sitä, että nytkin ennustukset täytyy toteutua. Kuollut jumalisuus ei sitä sokeudessaan tajua, että lähestyy aika jolloin
kaikki tämä katoaa. Jumalan teot on helppo ymmärtää ja hyväksyä. Jumala on erehtymätön. Kristityt:Nostakaa päänne kun näette näitten merkkien ilmestyvän. Mutta ne on Jumalattomilta salattu.
Lapsiperhe, jossa mielestäsi palvellaan saatanaa -eikö tällaisen perheen kohdalla voisi toivoa, että heillä on mahdollisuus tehdä parannus. Koskaan ei kai ole liian myöhäistä? Ennemmin rukoilisin sen asian puolesta, kuin iloitsisin lapsen "pelastumisesta" syntisestä ympäristöstä, kuolemalla liian varhain.
vaikka heti, mutta sitä ei vaan kuikaan ota vastaa. Se on sanassa kirjoitettu että joka parannuksen huomiseen siirtää se vuoteensa helvettiin rakentaa. Jokaiselle jumalattomalle tulee aika että parannus on liian myöhäistä, jokainenhan sen tekisi sitten helvetin portilla, mutta se ei enään onnistu.
ajattelemaan, että jos uskot jumalaan ja iankaikkiseen taivaaseen, niin voisit ajatella, että elämä on sekunti ja taivas on sitten iankaikisuus. Ilo täällä on niin lyhyt pitkään iankaikkisuuteen verrattuna.
En ymmärrä Heikki, mistä noin pessimistinen, suorastaan vihamielinen asenne? Eikö esimerkiksi Sinun tehtävänäsi ole lähimmäisenä rukoilla näiden ihmisten puolesta ja kertoa tästä pelastumisen mahdollisuudesta -pelottelematta kuitenkaan. Sillä juuri tuo pelottelu on se asia joka saa aikaan vastenmielisyyttä uskoa kohtaan. Uskonhan kuuluu olla iloinen asia!
...mutta haluan pohtia kiireettömästi, ilman ajatusta, että ylihuomenna voi olla myöhäistä. Hoputtamalla ei näitä asioita voi ratkaista. Kaiken pitää selkiytyä omassa päässä, ennenkuin oman tiensä valitsee, vapaaehtoisesti.
Hän on omavanhurskas iisaksonilainen rontti.
Olen samaa mieltä Sandran kanssa siitä, että
Heikin vihamielisyys on kummallista kuultavaa
uskovaisen suusta...Onko Heikki tosiaan sitä
mieltä, että tämän hetkisellä elämällä ei ole
kovinkaan suurta merkitystä koska "iänkaikkisuus"
odottaa...? Ja että "jumalattomat" palvelevat saatanaa? Usein "jumalattomat" ts. ei-uskovaiset
ovat aivan tavallisa ihmisiä, jotka toimivat
moraalinsa mukaan, eläen aivan normaalisti ja työtä tehden...Eikö juuri uskovaisilta odoteta myös samaa armeliaisuutta muita kohtaan mitä Jeesus odotti...? Vähättelevä puhe mistään onnettomuuksissa tai muuten epäluonnollisesti kuolleista on karmeaa. Uskovaisten tulisi olla lähellä läheisiä hyvässä ja pahassa ja olla armeliaita, ei kirota ketään helvettiin, mihin en kyllä myöskään itse usko.
täälläkin kertoa pelastuksesta ja olen rukoillut lähimmäisten puolesta. Se on niin iloinen asia, että monesti seuroissa kaikuu iloliikutukset ja saa tuntea suurta rauhaa sydämessä. Niinkuin virressä sanotaan "onhan menommekin niinkuin siellä" vai kuinka sen nyt oli.
Ei tää oo mitään pelottelua vaan täyttä totta ja tuntuu turvalliselta ja ihanalta kun saa huomata että raamatun ennustukset käyvät toteen.
Joskus on ollut epäilyksiä näistäkin asioista, mutta ei enää näittenkään tapahtumien jälkeen.
...että joku muukin on tyrmistynyt. Rukoilen tuon ihmisen puolesta, tarvitsee sitä. Mutta ymmärrystä ei heru.
huomiseen se saattaa olla jo myöhäistä, tule esikoislestadiolaisten seuroihin, missä sitten oletkin, mutta netistä löytyy osoitteet. Älä aikaile puhu tuntoasi vaivanneet asiat ja tee parannus, saat ihmeellisen voiman syntiä vastaan,
ja rauhan tunnolle. ja ennenkaikkea synnit anteeksi.
En halua kirota ketään helvettiin. Tuomio kuuluu Jumalalle. Meillä on vain raamattu ja sen sana.
lainatakseni raamatun sanoja
Juuri sitä, mitä ajattelen uskosta! Lähimmäisenrakkautta tulisi tuntea myös niitä kohtaan, jotka ovat ns."väärällä tiellä". Ja, kyllä Jumala kutsuu epäuskoisia useammankin kerran, ja rakastaa kaikkia ihmisiä. En usko, että "pelastumiselle" on eräpäivää.
muutenhan kaikki olisivat taivaassa ja sitä ei raamattu vahvista.
No, meillä kaikilla on onneksi oikeus omaan mielipiteeseen. En ole kanssasi samaa mieltä monessakaan asiassa, mutta ainahan asioista voi keskustella..
tekstiä, mutta totta.
minkä sortin iisaksonni taikka muu olet. Minä en oikein tunne näitä eri sonniryhmiä.
Kerro!
Seuraan Jeesuksen verisiä jalanjälkiä.
Kyllähän totuudelle aina löytyyy vainoajia jo ristinkuolemasta saakka.
Saako olla senverran utelias, Heikki, onko sinulla omia lapsia?
mutta kovin tekopyhältä teeskentelijältä vaikutat. Osaat toki latoa pöytään runsain mitoin fraaseja ja korulauseita. Kuten täysinoppineen omavanhurskaan KEKKUILIJAN pitääkin osata.
Sen vain sanon, että Raamatun oppeja ja lähimmäisenrakkautta ei löydy pisaraakaan seuraavan tekstin kirjoittajasta. Hänen rinnastaan löytyy vain jäänkylmä sydän.
Ellet muista heikki, niin sinä kirjoitit seuraavan tekstin tähän ketjuun:
....ajatella, että keskuudessamme on tosiaan Heikin kaltaisia ihmisiä, jotka ovat niin tunteettomia. Liekö mitään asiaa, jota kohtaan Heikki tuntisi aitoa surua, vai onko kaikki perusteltavissa siten, että se oli Jumalan tahto. Ja sen myötä voi kovettaa itsensä noin?
ulkoa opeteltua, tunteetonta ja fraaseihin sävellettyä papukaijalaulua tämä heikki-poika laulaa tässä ketjussa. Vaikea sanoa, meneekö heikin tunteettomuus vanhempien aivopesun yms. piikkiin vai minkä piikkiin. Itse h. tietää paremmin.
Vai tietääkö?
Jumalan lapset eivät kiitä omavanurskauden perkelettä.
Kaikki omavanhurskaus on raskasta syntiä. Kaikki mikä tienataan on ansiokristillisyyttä, eli omaa vanhurskautta.
Mutta kaiken minkä saa lahjaksi ilman ansoita,
nimittäin uskon kautta Herralta Jeesukseltä Kristukselta, se on uskonvanhurskautta.
Olette niin hengellisesti pimentyneet, ettette tunne itseänne te farisealai- syntiset oikein.
Sillä teillä ei todellakaan ole mitään iäisesti kestävää, jota ette olisi Jumalan armosta USKON KAUTTA lahjaksi saanut, vaikka toisin kuvittelettekin hengellisessä pimeydessänne.
Tutkikaa rehellisesti itseänne ja rukoilkaa Jumalalta Jeesuksen nimessä oman tuntonne heräystä lain kautta, että te voisitte uskon kautta vanhurskaiksi tulla.
Jumalalle ei nimittäin kelpaa mikään muu kun Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen teko.
Ja Kristuksen teon voi omistaa itselleen ainoastaan uskon kautta ilman yhtäkään omaa tekoa. Armo on Jumalan lahja, sitä ei voi koskaan vähääkään ansaita.
Jumalaa ei miellytä yhtään nuo teidän oman vanhurskautenne kevätjuhlaliikkeet, sillä hän näkee ylpeydestä paisuneen sydämenne todellisen tilan sellaisena kun se on.
Vaikutta tuon hengellisesti paisuneen "lapin vanhimman", herra isoherra Laurin tekstiltä.
Tai "opettaja" J.-L. T.:ltä. Olette hyvin säälittäviä ihmisiä sokeudessanne. Jos näkisitte todellisen kuvanne Kristuksen peilista, niin kauhistuisitte!!!
Vaikutta tuon hengellisesti paisuneen "lapin vanhimman", herra isoherra Laurin tekstiltä.
Tai "opettaja" J.-L. T.:ltä. Olette hyvin säälittäviä ihmisiä sokeudessanne. Jos näkisitte todellisen kuvanne Kristuksen peilista, niin kauhistuisitte!!!
Miten tuo teksti tuntuu niin kammottavan tutulta?
Seurapaikan ja ns. autuuteen auttajien nimi vain toiseksi, niin jopas rupesi muka oikea ja elävä usko kirkastumaan! Sielläkin?
Eli on jo kaksi uskoa, joiden kautta ainoastaan voi tulla Taivaan perilliseksi?
Eipä houkuta kuulla kumpaakaan! Eihän Elävä Jumalan Hengen Tuli ja Oikea Armonvirta ei tule ihmistä kohti tuollaisella pakkopuheella eikä vaatimuksella! Eikä sekoitetulla lain ja evankeliumin saarnalla!
...mutta kovasti kiinnostunut uskonasioista, ja avoin kaikelle tiedolle. Sen verran epävarma, että hankin tietoa ensin tällä tavoin -uskallus ei riitä vielä henkilökohtaisiin keskusteluihin. Mutta, jos törmäisin useasti Heikin kaltaisiin ihmisiin, aiheuttaa se vain sen, että mieluummin vetäydyn. Mutta on helpottavaa kuulla niin erilaisten ihmisten omia käsityksiä ja oppeja. Minä sitten kerään nämä tiedonjyväset, ja rakennan niistä sen oman käsitykseni, joka tuntuu oikealta.
Aivan oikein teet, kun kuuntelet erilaisia ihmisiä. Me olemme sen verran heikkoja uskon tiellä, että tarvitsemme muiden uskovaisten kautta tulevaa tietoa, vahvistusta ja lohdullista armon sanomaa.
Se on kristinuskon ydintä, että pelastumme Kristuksen tähden yksin uskosta ja armosta. Eli USKOMME Armoon, joka on meille valmiiksi annettu Kristuksen sovintokuoleman tähden.
Se on sitä ehdotonta armoevankeliumia, johon ei saa lisätä mitään omaa tekemistä tai ansion murustakaan. Ei uskoon tulemisessa eikä uskomassa olemisessakaan. Ei ikinä ei koskaan mitään armon rinnalle!
Näin itse olen halunnut uskoa.
Mutta en misssään tapauksessa leimaa mitään porukkaa kokonaisuudessaan esim. lakihenkiseksi. En edes omaa entistä hengellistä kotiani! Minulla ei ole siihen valtuuksia, koska en tiedä millaista työtä Jumala sielläkin tekee. Enkä ole kenenkään tuomari porukkaan kuulumisen perusteella!
Armon Virta ei kysy meiltä missä se saa kulkea. Jos me alamme määräämään sitä, niin me olemme korottaneet itsemme Jumalan rinnalle tai jopa Hänen ohitseen!
Jumala Siunatkoon Sinua.
Hän on luvannut, että etsivä löytää ja anova, nälkäinen ravitaan. Siihen me saamme luottaa. Siinä ei ole pelkoa eikä pakkoa!
noin sanoo Raamattu. Itse lisäisin siihen: "Harkitseva ei joudu hakoteille".
Vanhoillislestadiolainen herätysliike sekä ilmeisesti osa esikoislestadiolaisia (oletan, että heikki on esikoislestadiolainen) opettaa, että "vain he" ovat ainoita Jumalalle kelpaavia uskovaisia.
Tämä on täysin ihmiskutoinen oppi, jolle ei löydy mitään vastaavuutta Raamatusta. Raamatun oppien mukaan JOKAINEN, joka sydämessään nöyrtyy ottamaan vastaan sen pelastuksen, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut, on Jumalalle kelvollinen ja viettää aikanaan iäisyyttään Jumalan taivaassa.
Yksin Jumala päättää myöskin niiden henkilöiden iäisyyskohtalon, jotka tietoisesti opettavat Hänen sanaansa vastaan. Tällaiset opettajat pyrkivät korottamaan itsensä korkeammalle mikä on ihmisen paikka Jumalan luomana ihmisenä ja Jumalan kuvana. Minä en uskaltaisi alkaa opettaa tuollaista "vain tämä joukko kelpaa Jumalalle", koska Raamattu puhuu aivan muuta.
Onnea ja siunausta tutkimusmatkalle. Mutta älä kuitenkaan tutkiskele liian kauan, ettei "yö yllätä". :))
Joh. 3:16
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Kiitos kaikista rohkaisun sanoista! Erityisesti nämä sanasi lohduttavat, ja niihin on hyvä tukeutua, kerroit; JOKAINEN, joka sydämessään nöyrtyy ottamaan vastaan sen pelastuksen, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut, on Jumalalle kelvollinen ja viettää aikanaan iäisyyttään Jumalan taivaassa. Tämä antaa hieman "liikkumatilaa".
Jos Jumala tahtoo ja niinkuin sanassa sanotaankin niin kerran kaikki palaa ja jyvät erotetaan akanoista niin se ei ole minun mielipiteeni vaan Raamatusta, olkoonkin sitten hyytävää tekstiä tai ei, mutta totta. Jumalan lapsille se on ilosanoma. Todellista lähimmäisenrakkautta on sanoa totuus, eikä pehmoilla kuin kuollut jumalisuus. Kyllä Tsunami on tulevaan pikku juttu, mutta se on Jumalan asia milloin se tulee. Kannattaa olla valmis.
Ei taivaaseen pääse minkään nimen alla niinkuin näyttää monella olevan käsitys. Raamatussa puhutaan Kristuksen seurakunnasta.
tunnen mm.synneistä joilla olen ristiinnaulinnut Jeesuksen monet kerrat.
iso lapsikatras, taivaan taimia. Kun vain osaisi
kasvattaa, mutta on sanottu, että seurakuntakin kasvattaa ja sanankuuloon kun pääsee,niin uskoisin että tämä usko joka on niin kuluvainen niin se aina vahvistuisi ja kasvattaisi taivaan perillisiä josta olen itsekkin osallinen. Ja toivottavasti kun lähtö sitten kerran tulee, niin olisin valmis.
...rukoilen sinun ja lastesi puolesta. Varmasti pidät lujaa kiinni vakaumuksestasi, ja varmasti näet lastesi kasvavan oppiesi mukaan. Silti uskallan pyytää sinulta hieman ymmärrystä meitä muita uskovia kohtaan, vaikka vakaumuksemme ei käy säntilleen yksiin, meillä on silti yhteinen, sama Jumala, ja luotan itse siihen, että (lainatakseni erään aiempaa viestiä) JOKAINEN, joka sydämessään nöyrtyy ottamaan vastaan sen pelastuksen, jonka Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut, on Jumalalle kelvollinen ja viettää aikanaan iäisyyttään Jumalan taivaassa.
Siunausta sinulle ja perheellesi.
minulla ole mitään oppia jota antaisin lapsilleni. Minulla on vain raamattu,seurakunta ja pyhä henki joka kirkastaa. Jos minulla olisi oma oppi olisi se kohta pian sellainen kuin kuollut raato jolle kotkat kokoontuu jossa ei tule nälkä ei jano. Mutta vielä saan tuntea nälkää, janoa, puutetta ja tyhjyyttä ja se on yksi elävän uskon tuntomerkeistä. Jos puuttuu Jumalansanan nälkä silloin usko on kuollut. Usko ei ole mikään harrastus jonka voi ottaa kuin jonkin hyvän kirjan. Jos usko ei käy säntilleen yksiin Jumalan sanan kanssa se on silloin kuollut. Oletko kuullut kahdeksasta autuuden tuntomerkistä. Seitsemällä ei pääse taivaaseen ja niitä uskontoja on maailma väärällään.
Tutustu eri uskontokuntiin ja tutustu lähemmin heidän elämäänsä, tulet näkemään uskon hedelmät ja lue raamattua sieltä avautuu ihmellisiä asioita, mutta synninrakastajille tulee tuomio.
Rukoilen, että kerran voisimme tavata taivaassa isän luona. Rukoilen, että löytäisit tien taivaaseen. Siunausta ja Hyvää alaknutta vuotta sinulle.
Kylmät väreet käyvät heikin kirjoituksia lukiessa. Toivoisin, että saisit todellisen uskonvarmuuden. Kristityn elämä ei Raamatuin mukaan ole pelkkää kurjuutta ja ahdistusta, vaan myös iloa ja rauhaa. En tunnista kirjoituksissasi sitä Hyvän Paimenen ääntä, mitä esikoislestadiolaisseuroissa olen niin monet kerrat saanut kuulla. Sain kirjoitustesi perusteella sen kuvan, että haluaisit olla oikeassa ja puolustat mielipiteitäsi ainoina oikeina, olet varmaankin vilpitön omissa käsityksissäsi, mutta krijoituksissasi ei heijastu sisäinen rauha ja rakkaus lähimmäistä kohtaan...ne seuraavat aina suurena syntisenä itsensä vain armosta autuaaksi uskovaa. Minua on harhateiltä vetänyt se rakkaudellinen kehotus ja muukin armahtavaisuus, jota olen saanut kristityiltä kokea. Käy vaikka Lahden rukoushuoneella seuroissa, mene sinne avoimin mielin ja anna Pyhän Hengen saarnata sisimpääsi.
voitetaan, se me rakkaudella voitetaan. Olen käynyt lahden ruksalle lukemattomia kertoja olen
saanut tuntea sisäistä rauhaa ja kiitollisuutta siitä, että vielä
löytyy elävää kristillisyyttä täällä pimeässä ja synkässä maailmassa. En ymmärrä, mikä on tuossa
ajatuksissa niin synkkää oli. Mutta en tiedä millä valvomisen paikalla itse olet jos et tunne
kaipuuta taivaaseen. Jos sydän kiinnittyy
tänne katoavaan maailmaan ja sen tavaraan voi
lopunajan merkit tuntua ahdistavilta. Itsestäni tuntuu, että olisin vaikka heti valmis jättämään
tämän kurjan maan ja siirtymään taivaan kirkkauteen, voisin hyvin luopua kaikista kiusauksista, puutteista ja synnin houkutuksilta.
Tunnen itseni muukalaiseksi täällä ja halu olisi, että pian saisin jäöttää tämän tomumajan ja saisin kutsun isän kotiin.
En tiedä olenko väärin valvomassa vai jotenkin erilainen, mutta meillä kyläilee kristittyjä
todella paljon ja usen meno on hulvattoman hauskaakin. Usein meillä on jokin raamatunpaikka
jota pohdimme ja se on kaikkein paras ilta kun saa vaihtaa kokemuksia kristittyjen kanssa.
Uskon niin, että taivaallinen isämme johdattaa
kristityn sille paikalle, että meillä ei ole
mitään omaa, ei mitään mistä kerskata, ei mitään sellaista mikä kiinnittää sydämemme tahän ajalliseen ja sen hekumaan. Ja se on Jumalalta
suuri armo josta tulisi kiittää. En tiedä onko nämä vääriä tuntemisia, mutta oma kokemukseni on
tällainen.
Jumalan rauhaa sinulle pohjanakka
Pyydän anteeksi tuomiohenkeä, kirjoitin aikamoisessa tunnekuohussa, sillä joskus minulla on sellainen tunne, että tuonpuoleista korostetaan siinä määrin, että elämä, jonka olemme lahjaksi saaneet, jää meiltä elämättä. TÄmän joulun aikana olen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat kokeneet ahdistusta ja toivottomuutta. Olen seuraillut myös uutisia Aasian katatrofista ja lasten äitinä itsekin tuntenut suurta myötätuntoa lapsensa tai vanhempansa menettäneitä kohtaan.
En tiedä, millä sieluntilalla olen, minun on vain pakko ilman tuntemisiakin uskoa itseni aivan armosta Jumalanlapseksi. Tällä hetkellä en jaksa juuri kuunnella melankolisia puheita maailmanpahuudesta, kuten edellä sanoin, olen tavannut monia masentuneita, alavireisiä ja toivottomia ihmisiä. Usko on myös arkipäivän voima vaikeuksien keskellä, se ei voi olla vain taivasikävää. Elämä on Jumalan lahja, toivostakin pitää puhua, ei aina vain kurjuudesta.
Olen ehkä väärässä mielessä, omien ja toistenkin huolten painama, mutta odotan seurapuheissa ja uskovien kesken puhetta myös Kaikkivaltiaasta ja rakastavasta Taivaan Isästä. Anteeksi vielä kovat sanani, tämä palsta on minulle vain vahingoksi, joten en enää kirjoita.
pahasti kirjoittanut. Pysy vaan palstalla.
Et ollenkaan kirjoittanut pahasti. Jos kristitty ihminen kertoo sydämensä tuntemisista se ei voi olla pahasti. Se on kuin pohjaton lähde josta saamme ammentaa elämän vettä.
Annoin ehkä liian melankolisen kuvauksen tunnetilastani, mutta emme omassa sokeudessamme näe sitä mikä on todellista iloa Jumalassa. Se ei ole lihan huvitusta,kitaran soittoa,gospel musiikkia,hyviä töitä jne. se on jotain paljon syvempää josta ei tämä maailma tiedä mitään. Jonka vain Jumala voi antaa lapsilleen.
Oma elämäni on mennyt kaikinpuolin loistavasti,
työssä ja kaikessa muussakin. On mammonaa,hyvä työ,upea perhe, kaikkea mitä voi toivoa täällä elämässä, mutta se ei vain tuo tyydytystä, se ei niinsanotusti tunnu miltään ja uskon, että se vaikutus on Isältä Jumalalta. Sen tyhjyyden täyttää Jumalan sana, jolle tulisi olla kuuliainen aina pienimpiinkin yksityiskohtiin asti.Se tuo siunauksen elämään. Kuuliaisuus vain helposti unohnetaan, "sanoiko Jumala todella niin" lainatakseni käärmeen ilmaisua.En tiedä
miten muut tuntevat taivasikävää, en ole sitä
itsekään saanut aina tuntea, mutta Jumalalle kiitos, että saan nyt sitä tuntea ja että saisin
tuntea sitä aina täällä. Emme tiedä minkälaisia
aikoja kohti ollaan menossa ja voi olla että sitä
vielä kovasti tarvitaankin. Mutta ei kristityn tarvitse peljätä, olemme paremmissa käsissä.
Tämä foorumi on sellainen paikka jossa mellastaa
eri uskontojen sekasotku riitoineen, josta autuutta kaipaava ei kyllä varmasti löydä tietä taivaaseen.
Kirjoitin sinulle pitkän viestin, mutta jostain syystä ei tule näkyviin. Mitä halusin sanoa, sinunlaisia ihmisiä täällä maanpäällä tarvitaan! Olen harmissani, ettet enää halua kirjoittaa, et ole loukannut ketään -sen uskallan sanoa. Siunausta sinulle ja perheellesi!
Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, ja kaikki ihmisen kärsimys on seurausta siitä, että ihminen/ihmiskunta käyttää vapaata tahtoaan väärin. Ihan reilu peli, eikä ihmisellä/ihmiskunnalla ole oikeutta vaatia Jumalaa tilille omien tekojensa seurauksista. Kun Jumala ojentaa auttavan kätensä, se on yksin Jumalan armosta, eikä ihmisen vaatimuksesta.
Jumala auttaa maan päällä kahdella kädellään Pojalla ja Pyhällä Hengellä, joiden kautta ihminen johdatetaan pelastukseen.
Olkoon tapahtunut katastrofi muistutukseksi kaikille siitä, että jokaisen pitää joskus kuolla. Olkoon se opettamassa ihmisiä rakastamaan ja auttamaan toisiaan ja muistamaan, että koko ihmiskunta on sukua toisilleen ja siis yhtä.
Katastrofissa kuolleiden puolesta ei ole enää muuta tehtäväksi kuin lähettää huokaus Jumalan puoleen, että Herra muistaisi heitä valtakunnassaan ja ottaisi heidän sielunsa luokseen.
Niin, katastrofi kyllä muistutti ihmisen kuolevaisuudesta, ja osoitti myöskin sen tuollaisen onnettomuuden hetkellä, millaista on aito rakkaus lähimmäisiä kohtaan, kansallisuudesta huolimatta.
kyllä kyllä, en ole ihan niin yksikertainen ettenkä ymmärtäisi vertauskuvia ja siis "hukkumisella" voi tarkoittaa monenlaista asiaa...Koen sen kuitenkin niin, että sanonta tarkoittaa sitä, että uskova on aina turvassa, enkä tiedä voiko siihenkään enää uskoa...Pointtini olikin pohtia sitä, kuinka on mahdollista että niin pahaa tapahtuu aivan viattomille...olen menettänyt tuttavan Aasian hyökyaallon seurauksena ja uskoni Jumalaan on nyt koetuksella...millainen jumala meillä on...pieniä vauvoja kellui hukkuneena meressä, uskovia ja ei-uskovia kuoli, menetti kotinsa, perheensä, elämänsä....Jumalan tahto ei nyt todellakaan riitä vastaukseksi...
ilmestyskirja
Jumalaan. Itse uskon, että kaikella on tarkoituksensa täällä maan päällä. Ja sillä, että tällaisia tapahtuu ja lapsiakin kuolee, Jumala antaa valittujen luvun täyttyä ennen Jeesuksen tulemista. Ihanin osa noilla viattomilla pienillä lapsilla!
Ihmettelen, miksi kukaan julkisessa sanassa esiintynyt kirkon palvelija ei ole esittänyt em. kysymystä tässä yhteydessä: "Olisinko minä, olisitko sinä ollut valmis lähtemään näin yhtäkkiä yllättäen?
Toivon, että monet niistä, jotka ovat joutuneet tuohon tilanteeseen, ovat saaneet lähteä Herraansa Jeesukseen turvaten.
Eikö tällaisten tapahtumien pitäisi herättää meissä vakavaa itsemme tutkimista, mikä meidän tilamme on tällaisen arvaamattoman tapahtuman kohdatessa.
Jokainen tiedämme varmasti, että kerran meidänkin edessämme on lähtö tästä katoavaisuudesta. Onko meidän turvamme silloin näissä maallisissa vai voimmekko jättää tämän ajallisen elämän luottaen siihen, että Herramme Jeesus on verellään minunkin syntivelkani sovittanut ja minulle iankaikkisen elämän valmistanut ja kantaa minut Taivaan kotiin.
..en minä, eikä monikaan muu ole todellisuudessa valmis lähtemään niin yllättäen, uskon näin. Sillä hädän hetkellä, tuntuu tuskalliselta kuvitellakkaan, mitä ajattelivat nuo isät, äidit, kun tajusivat mitä onkaan tapahtumassa. Pienten lastensa vanhempina suurin huoli sillä hetkellä on varmasti ollut pienokaisistaan ja muista läheisistään, -mitä nyt siinä hetkessä ehti ajatellakkaan. Uskon, että tuollaisessa tilanteessa samanlaista kauhua tuntisivat kaikki -Heikkikin, vaikka uskossaan olisi kuinka vahva tahansa. Samoin uskon, että samanlaista epätoivoa ja surua tuntisi Heikkikin, omien lastensa kadottaneena, olkoonkin se sitten vaikka Jumalan tahto. Sillä katastrofin hetkellä, en usko, että pystyy ajattelemaan että "tämä on Jumalan tahto". Vasta myöhemmin kun asiaa joutuu käsittelemään, herää kysymykset. Niin se ihmismieli on rakennettu -itse Jumalan kädentyötä.
2. Kor. 5:1 Sillä me tiedämme, että jos tämän majan meidän maallinen huone puretaan, meillä olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivaissa;
2. Kor. 5:2 Jota me myös huokaamme, ikävöiden, että me meidän majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme,
2. Kor. 5:3 Jos me muutoin puetettuna, ja ei alasti löydettäisiin.
2. Kor. 5:4 Sillä me, jotka tässä majassa olemme, huokaamme, että me rasitetut olemme, jossa emme tahdo riisuttuna, vaan puetettuna olla, että se kuolevainen elämältä nieltäisiin.
MUTTA HUOMATKAA!!!!!!!! Eipä saanut omavanhurskaus tästäkään kunniaa itselleen:
##############################################
2. Kor. 5:5 Mutta joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut.
##############################################
2. Kor. 5:6 Niin me olemme sentähden...
..aina..
hyvässä turvassa ja tiedämme, että niin kauvan kuin me ruumiissa asumme, niin me...
...olemme kaukana Herrasta.
#########################################
2. Kor. 5:2. Kor. 5:7 (Sillä me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.)
#########################################
2. Kor. 5:8 Mutta meillä on...
...turva,....
...ja paljo halaamme enemmin olla kaukana pois ruumiista ja mennä asumaan Herran tykö.
2. Kor. 5:2. Kor. 5:9 Sentähden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaisimme.
2. Kor. 5:2. Kor. 5:10 Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha.
2. Kor. 5:11 Että me siis tiedämme, että Herraa pitää peljättämän, niin me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omassatunnossanne.
Omasta vanhurskaudestamme ei ole Kristuksen tuomioistuimen edessä mitään hyötyä, sillä Jumalalle ei kelpaa MIKÄÄN MUU KUIN KRISTUKSEN VANURSKAUS.
Siksi me rohkeasti vaellamme uksossa Jeesukseen Kristukseen. Emmekä me kristityt vaella omiin tekoihomme luottaen kuoleman pelossa, tiukasti kiinni oman vanhurskauden rautavitjoissa.
Sehän se kirottu saatana uskovia pelottaa, harhauttaessaan ihmisen etsimään vanhurskautta omasta itsestään, eikä Jeesuksesta Kristuksesta.
Mutta sellainen ihminen joka luottaa ja uskoo yksin lahjana ilman omia ansioita saatavaan armoon ja Kristuksen vanhyurskauteen, ei hänen tarvitse koskaan epäillä oman huonoutensa ja puuttuvaisuutensa tähden.
Pelko Jumaolan armon riittämättömyydestä on tyystin oman vanhurskauden hedelmää kristityssä.
Silloin ihminen on saatanan eksyttämänä alkanut etsiä autuutta syntisestä ihmisestä ja hyljännyt täydellisen armon joka on täydellinen Jeesuksessa Kristuksessa ja jota ei voi koskaan ansaita sen saa ansioton täysin lahjana itselleen omaksi.
Siinä on tekojen vanhurskauden ja uskonvanhurskauden ero hyvin selkeästi esille.
Se on aina siinä että mihinkä ihminen luottaa, itseensäkö vain Jumalan pettämättömiin lupauksiin.
Pyrkimys itse itsensä vanhurskauttamiseen on monien tuskien äiti, uskokaa huviksenne, sillä saatana ei ole niin tyhmä ja heikko että hän olisi ihmisen voitettavissa tai hallittavissa millään muotoa.
Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapseni, mutta...
ei ole tuleman muuta kuin vaikeuksia! Lapseni, ja morsiamensa ovat ev.lut, minä "tuleva lestadiolainen", siitä en voi toistaiseksi kellekkään puhua! Pienokainen, - vanhemmathan sen päättää. Pojalla ja minulla hyvät välit, tähän saakka. En ole uskaltanut kertoa.
että on synnit anteeksi annettu ja on Jumalalle
valmis. Ei kukaan valmistaudu lähtemään käymällä ehkä suihkussa ja kertomaan tuttaville että, oon tästä lähdössä taivaaseen. Että moikka vaan.
Joo kyllähän inhimillinen järki ei ymmärrä kaikkea Jumalan aivoituksia. Sellainen luonnollinen kaipuu ja ikävä jää, kun jokin läheinen otetaan pois. Järki sanoo, että miten lapset pärjäävät ilman vanhempia ja topisinpäin.
Se on niin luonnollista, kun rakkaimpansa menettää, että tuntuu, että ei sitä surua tahdo kestää. Suurinta suru on toki silloin kun rakkaimpansa ei ole uskomassa ja ero on lopullinen. Kristityillä on kuitenkin usko jälleennäkemiseen, että saa tavata ne jotka on uskossa nukkunut pois.
on vahva kerro rohkeasti, jos se on heikko, rukoile, että se vahvistuisi, että voisit kertoa sen rohkeasti. Älä hätiköi, Jumalan aika tulee. Älä mene asioiden edelle.