Pari löytyy, mutta heitäkin näen harvoin. Välillä menee viikkoja etten käy muualla kuin koulussa ja harrastuksissa.
Aina olen yrittänyt uusissa kouluissa jne saada kavereita, mutta jokin minussa näköjään mättää. Rankka lapsuus varmaan muokannut hieman araksi ja alistuvaksi.
Yleensä kun tutustun uusiin ihmisiin, kaikki on ok aluksi. Mutta sitten kun alkaa tuntemaan paremmin, niin alkaa se jatkuva vähättely ja ulkopuolelle jättäminen. Joka kerta sama kaava, olivat ihmiset sitten mistä vaan.
Omasta mielestäni olen ihan perus sosiaalinen henkilö, mutta sitten kun pilkkaamista yms alkaa esiintymään, vetäydyn kuoreeni ja alan välttelemään ihmisiä.
Ei sitä jaksaisi tällaisena suht nuorena henkilönä vielä erakoitua ja elellä omien ajatuksieni kanssa, mutta mitä muutakaan voin? Niin monta kertaa olen hakeutunut ihmisten pariin samoilla tuloksilla... Suuret odotukset aina ja sitten joutuu pettymään.
Kai sitä täytyy vaan jaksaa rullailla eteenpäin tässä harmaassa arjessa ja toivoa että muutosta on joku päivä tulossa.
Aina olen yrittänyt uusissa kouluissa jne saada kavereita, mutta jokin minussa näköjään mättää. Rankka lapsuus varmaan muokannut hieman araksi ja alistuvaksi.
Yleensä kun tutustun uusiin ihmisiin, kaikki on ok aluksi. Mutta sitten kun alkaa tuntemaan paremmin, niin alkaa se jatkuva vähättely ja ulkopuolelle jättäminen. Joka kerta sama kaava, olivat ihmiset sitten mistä vaan.
Omasta mielestäni olen ihan perus sosiaalinen henkilö, mutta sitten kun pilkkaamista yms alkaa esiintymään, vetäydyn kuoreeni ja alan välttelemään ihmisiä.
Ei sitä jaksaisi tällaisena suht nuorena henkilönä vielä erakoitua ja elellä omien ajatuksieni kanssa, mutta mitä muutakaan voin? Niin monta kertaa olen hakeutunut ihmisten pariin samoilla tuloksilla... Suuret odotukset aina ja sitten joutuu pettymään.
Kai sitä täytyy vaan jaksaa rullailla eteenpäin tässä harmaassa arjessa ja toivoa että muutosta on joku päivä tulossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinäpä Suomi kuva on, eikä totuus pala tulessakaan.
Jospa on niin, että olet aina hieman varuillasi ja otat sen herneen nenään jo ihan pienestä. Ihmiset joilla on mieli vereslihalla ja muistossaan sarja tölväisyjä ja loukkauksia tarkkailevat jatkuvasti ja jopa metsästäen itseensä kohdistuvaa negatiivista palautetta: katseita, ilmeitä, sanoja. Jopa toisen hyväntahtoinen sutkaus tai leikki, jää kaivamaan ja sen ympärille mieli alkaa työstää tarinaa. Miksi se sanoin niin, mitä se sisimmässään tarkoitti, taisi imarrella, lähti viereltä toisen luo, ei edes moikannut vaikka viimeksi nähdessä juteltiin, ym.
Tunnen erään iäkkäämmän naisen, jolla on varmasti jatkuvasti aina joku, jonka kanssa on sukset ristissä. Jos jonkun kanssa pääsee sovintoon, niin heti on sitten toinen joka sotkee elämän.
En tunne sinua, en vähättele ongelmaasi, mutta jotain sinun omassa käytöksessä tai asenteessa täytyy olla jos tutustut ihmisiin, alussa kaikki on hyvin, mutta sitten alkaa tökkiä.
Mikäli jatkuvasti loukkaantuu, silloin sitä alkaa olla alitajuiesti piikikäs ja vaikeasti lähestyttävä, vetäytyy ja on passiivinen. Ei ihme että uusien tuttavien mielenkiinto herpaantuu, et ole enää innostava seuralainen ja sitä alkaa vain automaattisesti jäämään sivuun ja unohduksiin. Joskus alussa sitä saattaa olla liiankin tilaa ja aikaa ottava, että toinen yksinkertaisesti läkähtyy ja väsyy.
Kun menee uusiin ympyröihin, ottaa se aikansa, että pääsee porukoihin ja
ryhmiin mukaan. Siellä itsekullakin on jo ne omat piirit, klikit ja ystävät. Se ole mikään huono ihminen. Ja sosiaalisia taitoja voi jatkuvasti opetella. Useimmilla on elämän varrella aikoja, että kokee yksinäisyyttä ja orpoutta.