Olen itse kasvanut lestadiolaisessa perheessä ja koin koko elämäni todella ahdistavaksi siitä syystä etten saanut olla oma itseni ja elää omalla tavallani. Kontrolli kaikesta oli kuin pohjois-koreassa esim. kävin nuorena rock-konsertissa ja kun vanhemmat sai tästä tietää ei siinä paljon kyselty vaan tykitettiin syntien anteeksiuskomista.
Itse uskon että tulee vielä aika jolloin lestadiolaisuus kaatuu siihen että tulevat sukupolvet kun kasvavat siihen ettei heidän elämää voi kontrolloida synneillä ja kielloilla. Tällöin aletaan kyseenalaistamaan koko uskomisen filosofia ainoasta oikeasta uskosta. Auktoriteettiin, kuuliaisuuteen, "suu kiinni älä kysele" ja kontrollointiinhan lestadiolaisuus perustuu. On siinä hyviäkin asioita mutta samat piirteet löytyvät pohjois-koreasta kun avataan sen rakenne. Minuun se iskostettiin jotenkin jo pienenä etten kasvaessani uskaltanut edes kyseenalaistaa mitään oppeja. Tänä päivänä ja erityisesti tulevaisuudessa maailma muuttuu niin että ihmisistä tulee enemmän ajattelevia ja kaiken kyseenalaistavia ihmisiä koska esim. työelämässä ilman sitä ei pärjää.
Ajattelen vanhempiani nyt niin että heillä hyvä sydän ja välittäminen erityisesti lapsistaan mutta heidät on omien vanhempiensa toimesta aivopesty toimimaan tietyn käyttäytymismallin mukaisesti. Näen sen kuinka tämä uskominen on tehnyt heistä itsetunnoltaan heikkoja (olemme heikkoja uskovaisia joita maailma pilkkaa ajattelu) ja elämän valo loistaisi heistä koko kylälle jos lestadiolaisuus saataisiin puhdistettua heistä.
En tiedä onko taivasta ja helvettiä olemassa mutta mielestäni uskomisen täytyisi olla parantavaa ja vapauttavaa, iloa ja rakkautta. Ei syntien valvomista ja itsensä ja toisten piiskaamista ettei vain tee mitään väärin.
Itse uskon että tulee vielä aika jolloin lestadiolaisuus kaatuu siihen että tulevat sukupolvet kun kasvavat siihen ettei heidän elämää voi kontrolloida synneillä ja kielloilla. Tällöin aletaan kyseenalaistamaan koko uskomisen filosofia ainoasta oikeasta uskosta. Auktoriteettiin, kuuliaisuuteen, "suu kiinni älä kysele" ja kontrollointiinhan lestadiolaisuus perustuu. On siinä hyviäkin asioita mutta samat piirteet löytyvät pohjois-koreasta kun avataan sen rakenne. Minuun se iskostettiin jotenkin jo pienenä etten kasvaessani uskaltanut edes kyseenalaistaa mitään oppeja. Tänä päivänä ja erityisesti tulevaisuudessa maailma muuttuu niin että ihmisistä tulee enemmän ajattelevia ja kaiken kyseenalaistavia ihmisiä koska esim. työelämässä ilman sitä ei pärjää.
Ajattelen vanhempiani nyt niin että heillä hyvä sydän ja välittäminen erityisesti lapsistaan mutta heidät on omien vanhempiensa toimesta aivopesty toimimaan tietyn käyttäytymismallin mukaisesti. Näen sen kuinka tämä uskominen on tehnyt heistä itsetunnoltaan heikkoja (olemme heikkoja uskovaisia joita maailma pilkkaa ajattelu) ja elämän valo loistaisi heistä koko kylälle jos lestadiolaisuus saataisiin puhdistettua heistä.
En tiedä onko taivasta ja helvettiä olemassa mutta mielestäni uskomisen täytyisi olla parantavaa ja vapauttavaa, iloa ja rakkautta. Ei syntien valvomista ja itsensä ja toisten piiskaamista ettei vain tee mitään väärin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muutos tulee vain siitä että ihmiset itse kasvavat liikkeestä ulos. Tuosta Pohjois-Koreasta tuli mieleen kun katselin dokumenttia ja siinä yksi aivopesty oli päässyt jo maasta pois mutta palasi takaisin koska hän ei voinut pettää niitä oppeja mitä hänelle oli opetettu. Hänelle selitettiin esimerkkien kera kuinka kaikki on ihmisiä kurittavaa väkivaltaa niin siltikään hän ei uskonut.
Jos kerrot lestadiolaiselle kuinka häntä kontrolloidaan niin hän ajattelee sen niin että häntä varjellaan ja suojellaan ja asia on vain näin. Se että maailman meno nähdään pahana on opetettu pienestä pitäen joten hän näkee asian niin.
Yhdestä lähteestähän kaikki oppi tulee eli se mitä srk opettaa ja määrää. Tämä näkyy jo siinä että eletään tietyn elämäntyylin mukaan. Liikkeen kestävyys ja oppi testataan vasta sitten kun kaikki on avointa ja ihmiset voivat kyseenalaistaa kaiken.
Tuskin saatanan hallitsema vanhoillislestadiolainen herätysliike Raamatun vastaisine harhaoppeineen enää kauan pysyy pystyssä.
Meinaat että vähemmälläkin olemattomaan jumalaan uskomisella pärjäisi?
Mutta mihin se raja vedetään, jos olemattomiin ylipäätään uskoo?
On jo vahvoja viitteitä tämän liikkeen romahtamisesta. Sitä on käsitelty ihan seurapuheissakin ja nyt viime aikoina on alettu myös puhumaan enemmän Kristuksen kirkkolaista. Miten täytyisi toimia, kun kokee jonkin toimineen väärin. Ettei mentäis ylhäältä päin jyrisee, vaan ikään kuin yhdessä keskustelemaan ja jos sielunhoidollinen keskustelu on saanut mennä parhain päin, molemmat ovat voittajia.
Todellisuudessa useimmat sielunhoidolliset keskustelut eivät kuitenkaan mene näin kivuttomasti; tulee riitaa, skismoja. Asioita, joista ei päästä yhteisymmärrykseen.
On ilmassa jo opillisia ristiriitoja ja nähtäväksi jää, toistuuko 70-luvun kaltaiset hoitokokoukset uudestaan. Nythän niitä on jo pidetty, mutta ei läheskään samassa mittakaavassa, kuin 70-luvulla. Itseäni henkilökohtaisesti pelottaa tämä aika, enkä haluaisi sodan tiimellyksessä menettää omaa uskoani :(
Nuoret omistavat yhä enemmän televisioita, käyttävät alkoholia, kuuntelevat maailmallista musiikkia ja eivät elä vanhoillisella tavalla. Vielä se elää piilossa mutta sen huomaa selkeästi että se paistaa läpi. Synti on alkanut menettään merkityksensä siten kuin se on aina nähty.
En ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt mutta jos esim. entiset hoitokokoukset aiheuttavat yhä kismaa niin luottamus koko liikkeessä on mennyt. Ennemmin tai myöhemmin osa vaatii selkeyttä kaikkeen ja joko liike kaatuu kokonaan tai hajaantuu.
2000-luvun lapsethan on mitä heistä puhutaan ns. millenium sukupolvi joka on hyvin kapinoiva entisiä asioita kohtaan. Eikä sille kukaan voi mitään sillä elämme erilaisessa maailmassa kuin 30v sitten.
Eilen Hki ry:n molempien puhujien pääpointti ei ollut Kristuksen ihana ylösnousemus vaan se että joktkut yrittävät muuttaa oppia...ja eriseusoista useampaan kertaan puhuttiin.
Ensimmäisellä oli vain yksi jae: Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Kierteli eri oppeja vihjaillen, mutta ei saanut ulos että mitä ne eri tai uudet opit tarkkaan ottaen ovat.
Kristus ei muutu mutta srk oppi on eläväistä ja muuttuvaista.
"että heillä hyvä sydän ja välittäminen erityisesti lapsistaan mutta heidät on omien vanhempiensa toimesta aivopesty toimimaan tietyn käyttäytymismallin mukaisesti. Näen sen kuinka tämä uskominen on tehnyt heistä itsetunnoltaan heikkoja (olemme heikkoja uskovaisia joita maailma pilkkaa ajattelu) ja elämän valo loistaisi heistä koko kylälle jos lestadiolaisuus saataisiin puhdistettua heistä. "
-
Kirjoitit hyvin osuvasti kohteesta, kosketti minuakin, joka hyvin ahtaassa vl ympäristössä joutui elämään.
-
Ääriradikalistinen vl vanhempi ei tiedä nuorisosta mitään.
Se on hetken huumaa, kun mielenterveys menee jatkuvassa koulumaailmassa,
joissa olet vl yksin. Seuroissa aina sanotaan, että "uskovaisia on aina pilkattu" koeta kestää. Ei sitä kestä. Mutta vl on täysin hakoteillä uskonsa suunnassa.
-
Pois kun lähdin, elämä muuttui onnelliseksi.
Itse koin todella suuren järkytyksen kun se kuva minkä olin muodostanut särkyi kun pääsin eroon kokonaan liikkeestä. En mene sen enempää mikä on oikea tapa kasvattaa lapsi koska kukaan ei ole täydellinen mutta itse ajattelin aina omasta perheestäni että siinä on malliesimerkki kuinka siinä on kaikilla hyvä olla (lestadiolaisia siis). Tiedän että sisarukset ja vanhemmat välittävät minusta mutta olen todella yksinäinen perheessäni koska en voi olla sitä mitä oikeasti olen. En voi avoimesti puhua omasta elämänkatsomuksestani koska se tuomitaan. En pysty viettään aikaa juurikaan heidän kanssa koska tunnen suuren ahdistuksen lestadiolaisuuden läsnäolosta. Joudun koko ajan miettimään mitä voin sanoa ääneen etten loukkaa heidän elämäntyyliään. Tässä näkyy se miten se on iskostunut muhun että ei ole muuta kuin heidän näkemys ja sillä selvä. Mitään ei saisi julkisesti kyseenalaistaa.
Itse olen avoin kaikenlaisia ihmisiä kohtaan mutta olen pitkään tuntenut ettei minulla ole lainkaan perhettä vaan he ovat ihmisiä joiden kanssa kasvoin. Mitään negativiista en tunne mutta ei minulla ole mitään syvällistä suhdetta kenenkään perheenjäseneni kanssa vaikka kuinka toivoisin. Perheen pitäisi olla paikka jossa on hyvä olla omana itsenä ja se on kasvualusta ilman tuomitsemista.
Kiitos näistä lohduttavista viesteistä,ymmärrän täysin.Jumalan rauhaa Teille.