Vuoden alussa kysyin näkemystäsi tuntemani ristiverisen miehen suhteen siihen, että jatkuisiko ystävyytemme. Tuolloin kerroit että ystävyytemme tulisi jatkumaan ja jopa syvenemään.
Onko tilanne muuttunut? Miten näet asian tällä hetkellä, onko hänen elämänsä täysin "uusilla urilla" ja turhaanko enää häntä mietin tai ajattelen?
En enää viimeisimpään yhteydenottooni saanut vastausta, oliko sitten liian hankala asia vastattavaksi vai merkityksetön hänelle?
Onko tilanne muuttunut? Miten näet asian tällä hetkellä, onko hänen elämänsä täysin "uusilla urilla" ja turhaanko enää häntä mietin tai ajattelen?
En enää viimeisimpään yhteydenottooni saanut vastausta, oliko sitten liian hankala asia vastattavaksi vai merkityksetön hänelle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokin asia ei ollut välillänne tarpeeksi selkeä ... Tietty ristiriita välillänne näkyy, joka ei johda tällä erää harmoniaan ... Mutta odotas vähän eteen päin ...
Myöhemmin olisi mahdollista tutustua vanhempaan mieheen, hän on hyvin toimeentuleva, varakkaaksikin sanottava ja kenties parrakas, tummahipiäinen ...
Välinne voivat kehittyä tunteikkaiksi viattomalla, lähes lapsenomaisella tavalla. Myös alitajuisesti hyväksyt tämän miehen. Irtaudu nyt ennen kohtaamista kaikesta "epäolennaisesta", ja älä mieti asioita liikaa järjellä taikka muuten liian "kaavamaisesti" !
Rakkauden voi monesti estää se, että ei hyväksy "itsetuntemustaan", siis älyllistää tunteitaan liikaa. Tästä harhasta pitää irtautua, ottaa asiat rennosti !
Jaa-a, tuntuu että onkohan tuo näkymä minulle lainkaan. Enemmänkin olen jossain vaiheessa antanut intuition viedä, vaan ei ole siitä hyvää seurannut. Kaavamaisuus on kai juuri se mitä en omaksi koe, missään asiassa. Luulin vain tuon ristiverisen miehen olleen minulle jollain tavalla kohtalon sanelema, vaan luuhan siitä jäi käteen.
Ristiriita varmaan siitä että hän jäi (ainakin hetkeksi) vapaaksi, minä en. Olisin silti antanut tilaisuuden antaa tulevaisuuden näyttää... Viimeisimmät kommentit hänen puoleltaan kyllä antoi kuvan tietyllä tavalla "keskeneräisestä" ja naivista miehestä. Harmittaa miten paljon jäi sanomatta ja tekemättä / antamatta... kuin eräällä tavalla kesken.
Kun on "ottanut rennosti" se vain ikävä kyllä on kostautunut monesti myöhemmin.
On tietystikin tärkeää kun voi itse hahmottaa asiat, ja saa ne tuntumaan "oikeilta".
Toisaalta vaistoihin eli intuitioon liittyy myöskin usein epäilyksiä, että lopulta älyllistääkin asioita liikaa, vaikka aina ei pitäisi. En sitten tiedä kävikö juuri sinun tapauksessasi näin. Mutta "rennosti" ottamisella juuri tätä tarkoitin, että ei sorru epäilemään asioita ... Kenties kuitenkin tämä mieshenkilö oli se joka tässä käyttäytyi kaavamaisesti ym., ja sitä kautta mahdollisuudet jäivät saavuttamatta ...
Niin, vaikea sanoa tuohon hänen käyttäytymiseen. Antoi ymmärtää joskus jotain mutta kuitenkin pakitti seuraavassa hetkessä. Tiedä sitten pelkäsikö jotain vai mitähän v...tua. :-)
Mutta ilmeisesti ei kannata ajatuksia turhaan enää häneen suunnata? Itse kun olen sellainen että jos joku tuntuu läheiseltä niin on vaikea toista ajatuksen tasollakaan täysin unholaan heittää. Kuitenkin olemme tunteneet jo monta vuotta. Kuitenkin sydämessä toivon että voisimme vielä joskus kohdata ja olla yhteydessä....