Olit ihan älyttömän hyvännäköinen tänään. Tunsin tuijottavani sua aina kun et huomannut. Joskus mietin, että on sääli olla kertomatta sulle, mitä sinusta oikeasti ajattelen. Olen aina pitänyt susta enemmän tai vähemmän, ollut ihastunut useasti, sillai aaltoillen. Nyt taas mahaa kipristää, kun ajattelen sua. Valitettavasti tunnen vain, että ollaan liian eri maailmoista, joten tuskin tulen koskaan lähestymään sua millään tavalla. Olispa tapaa ilmaista sulle, että olet ollut mulle tärkeä ja että uskon sun ansaitsevan kaiken mitä tavoittelet. En vain osaa, enkä uskalla. Olen surullinen ettei tulevaisuudessa enää nähdä niin useasti.
Ja kaikille niille jotka tähän kommontoivat, että miksi et sano niin tai tee näin, niin mä ihan oikeasti uskon, että vaikka "hän" tuntisikin samoin mua kohtaan; olisi lopputulos hänelle ja minulle huono. "Story of my life".
Ja kaikille niille jotka tähän kommontoivat, että miksi et sano niin tai tee näin, niin mä ihan oikeasti uskon, että vaikka "hän" tuntisikin samoin mua kohtaan; olisi lopputulos hänelle ja minulle huono. "Story of my life".
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miehelle vaiko naiselle?
Surullisen tuttua. Kokemuksesta viisastuneena sanoisin että aina kannattaa kertoa jos välittää. Vaikkei se johtaisikaan mihinkään.
Naiselle, vaikkei sillä tiedolla olekaan väliä.
On sillä väliä, sulle itsellesi. Saattaa olla että myöhemmin kadut kunnet toiminut nyt. Eniten ihmiset katuvat tekemättä jääneitä asioita. Eivät tehtyjä.
Ja kukapa ei haluaisi kuulla olevansa jollekin tärkeä.
Ehkä mä pelkään, että sieltä tulisikin samanlaista tunnetta takaisinpäin. En halua sekoittaa häntä omaan sekavaan elämääni, hän on liian hyvä siihen kohtaloon. Mä en ole oikeastaan koskaan tiennyt, mitä haluan. Olen vain antanut elämän kuljettaa. Pelkään päästää ihmisiä lähelleni, koska en halua heidän näkevän oikeaa minääni, joka on hyvin erilainen, kuin ulospäin näytän. Todellisuudessa olen hyvin rikkinäinen ja epävakaa ihminen, enkä halua rikkoa ketään muuta todellisella minälläni.
Ymmärrän. Kunhan vain tiedostat ettei siinä ole mitään hävettävää. Jokainen meistä on jossain määrin erilainen. Läheisille helpommin tulee näytettyä ne todelliset tunteet ja syvimmät mietteet. Läheisille on mahdollista paljastaa ne huonotkin puolet itsestäsi. Ja ihminen, joka susta välittää, hyväksyy nekin. Miksi et antaisi hänelle mahdollisuutta oppia tuntemaan sinua? Välittää sinusta? Jokainen meistä tarvitsee ihmisiä, tai edes yhden ihmisen, joiden seurassa voi olla täysin oma itsensä. Se antaa voimaa. Ja hän ei varmasti sinusta mene rikki.
Tai sitten voit joutua jonain päivänä toteamaan, että joku toinen sanoo sen hänelle. Joku toinen katsoo häntä rakastunein silmin, katse täynnä hellyyttä ja kertoo kuinka välittää. Ja hän vastaa siihen tunteeseen, koska ei sinun tunteistasi tiedä.
Tai sitten vaan rohkeasti kerrot sen itse hänelle joskus kun koet tilanteen olevan sopiva.
En taida vaan pystyä olemaan oma itseni kenellekään. Pelkään päästää ihmisiä lähelleni, koska tunnen etten todellisuudessa halua edes näyttää itsestäni sitä kaikkea. Muutaman kerran, kun joku on päässyt lähelle minua, olen vetäytynyt. En vain voi sille mitään. Ajattelen 99 % ajasta olevani ihan tyytyväinen ajatukseen, että haluan olla yksin minäni kanssa. Mutta se yksikin prosentti muita ajatuksia tuntuu välillä voimakkaalta. Niitä on helpompi kirjoittaa jonnekin, kuin kertoa kenellekään tutulle. Eli en oikeasti välttämättä haluaisi hänen kanssaan mitään lähentymistä. Vaikka häntä ihailenkin. En vain tiedä mitä en halua ja mitä haluan, se on se oikea ongelma tässä ja muutenkin mun tarinassa...
Toivon että hänelle joku osoittaisi tunteensa ja hän tuntisi samoin. En vain usko sen olevan minä.
Eli pelkäät saavasi vastakaikua. Ihastut ihastumisen tunteeseen etkä edes halua edetä. Koetko, että on helpompi ihastua saavuttamattomaan, kuten vaikka varattuun tai kaukana asuvaan, koska heitä voit ihailla turvallisesti kaukaa ilman että se johtaa mihinkään?
Pelkäätkö että ihastuksesi haihtuu jos sanot tai teet jotain hänelle?
Kunhan mietin. Jostainhan pelkosi kumpuaa, todennäköisesti aiemmista pettymyksistä vastakkaiseen sukupuoleen liittyen.
Toivotan sulle kuitenkin onnea, päädyit sitten mihin tahansa ratkaisuun. Voihan olla ettet ole vielä tavannut "sitä oikeaa". Ehkä vasta hän on se, jonka kanssa et epäröi etkä pelkää vaan kaikki sujuu luonnostaan ja olet varma siitä mitä haluat.
Surullista että olet jo luovuttanut. Jos jollain ihmeellisellä tavalla muutat ajatusmaailmaasi kun hän vielä on " ulottuvillasi", niin älä sitten enää mieti vaan tartu hetkeen.
voisivat kannatella hyvinkin pitkään, vaikkei mitään suhdetta tms. syntyisikään.
Jos joku haluaa olla itsensä kanssa niin se suotakoon mutta turha on sitten valittaa jos on tehnyt huonoja päätöksiä aikoinaan ja ne sitten kaduttavat. Kuolinvuoteella viimeistään. Minä yritän elää elämääni miellyttäväksi ja tunteita seuraten kun sellainen ihanuus on suotu, virheistä ja huonoista valinnoista oppien. Aika tyhjää elämä muuten olisi jos tunteita ei olisi ja niitä parhaansa mukaan seurata mutta kuten sanon niin jokainen tyylillään ja halullaan. Kaikkea hyvää aloittajalle valinnoissaan ja elämänpolkuunsa,toivottavasti löydän itsellesi jotain mielenkiintoista sisältöä jota tykkäät tehdä tai toteuttaa itseäsi.
Mäkin suren, etten enää pian näe erästä. Siinä on jotenkin aina ollut semmoista vastavuoroista sympatiaa. En itsekään tiedä, et onko sit muuta.. Ja erityisesti viime aikoina olen pitänyt enemmän etäisyyttä, koska tilanne henkilökohtaisella tasolla on aika vaikea. Mäkin olen oikeastaan aina ollut enemmän rikki kuin oon ihmisille näyttänyt. Toivon hänelle pelkkää hyvää, mut itsekin uskon, että se ei toteutuisi mun kanssani. Aina ei ole helppoa olla ulkopuolella, mut useimmiten on viel vaikeampaa olla ihmisille sitä mitä ne haluavat sun olevan.
Ehkä hän tuntee samoin. Ehkä hän haluaa sinuun tutustua sinuun virheinesi kanssa. Ehkä hän kokee kaiken myös samoin ja ajattelee, että itse olet hyvännäköinen. Hänelläkin voi olla sekainen elämä ja hän voi myös pelätä päästää ihmisiä lähelleen.
Todellinen rakkaus on sitä, kun on nähnyt toisen huonoimmat puolet ja päättää silti jäädä.