Puun ja kuoren välissä

Niin ellei sitten tosiaan katkeroidu. Silloin kaikki menee päälaelleen.

tuskin milloinkaan edes kykenee asettumaan jonkun toisen henkilön asemaan voidakseen tuomita/arvostella hänen valintojaan.

Useinkin kuitenkin ihmisillä on sitä valinnanvaraa, mutta puuttuu rohkeutta tarttua niihin. Esimerkiksi joku voi olla tyytymätön työhönsä, jota on tehnyt kymmenen vuotta ja ajatella, että siinä hänen täytyy pysyä, muuta vaihtoehtoa ei ole, vaikka tosiasiassa vaihtoehtoja on tuhansia. Uskon siihen, että ihminen usein sokeutuu omassa tilanteessaan.

Olen juuri päinvastaista mieltä. Silloin kuin ihmisellä on oikeasti mahdollisuus ja aitoja vaihtoehtoja ja aitoa valinnan varaa, ihminen ei arvostele muiden ihmisten valintoja. Silloin ihmisellä ei ole mitään tarvetta arvostella muita ja muiden valintoja. Mutta olen huomannut myös sen, että silloin kuin ihmisellä on oikeasti paljon mahdollisuuksia ja realistisia vaihtoetoja, ihminen ikään kuin passivoituu (ei tietysti kaikki). Jotenkin, kun kaikki on ikään kuin mahdollista, niin silloin ei enää haluakkaan tarpeeksi niitä mahdollisuuksia, koska nehän on jo ikään kuin framilla. Tavallaan "ei tarvitse yrittää"...

Ja osittain tämä sama "teoria" heijastaa myös niitä tilanteita, jossa lapsi syntyy köyhiin ja karuihin oloihin, lapsen pitää tehdä kaikkensa saavuttaakseen paremmat olot, ja usein näin tapahtuukin. Mutta jos syntyy yltäkyltäisyyteen, niin sitä ikään kuin passivoituu ja ei jaksa välttämättä yrittää, kun ei tarvitse yrittää, koska kaikki on jo tavallaan "saavutettu". Tämän kaltainen lapsi voi kokea turhautuneisuutta yms. Tämä teoria on tosiaankin "mutkat suoriksi" esitetty, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan.

Opiskeluaikoina monet ulkomaalaiset ihmettelivät, kun suomessa on kaikki niin hyvin, kouluissa tekniikkaa vaikka muille jakaa ja kaikille tarjottavana, kun monilla ulkomaalaisilla, jotka tulivat ns. köyhimmiltä alueelta, he eivät olisi edes osanneet odottaa, mitä täällä meillä voi olla. Ja suomalaiset opiskelijat tietysti vain valittivat, kun kaikki oli niin huonosti:)

on myös ns. oma lehmä ojassa. Arvostellaan esim. jonkun suhdetta koska itse ei ole onnistunut löytämään kumppania tai haluaa jomman kumman arvostelun kohteista itselleen. Mä olen elämän varrella oppinut sen, että teen kaikki valintani omien käsitysteni ja kokemusteni mukaan, en muiden "neuvoja" en kuunnellen.

On myös helppo arvostella muita ja muiden tekemisiä, niin kauan kuin ei ole omalle kohdalle sattunut. Riippuu toki paljon persoonistakin.