http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106;conference=4500000000000529;posting=22000000006105057
Kattokaas toi ja iloitkaa kaikki isoooon ääneen maamme tulevaisuutta.
Kattokaas toi ja iloitkaa kaikki isoooon ääneen maamme tulevaisuutta.
Tarina Suomesta.
"kristillisdemok"
102825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan tuollainen ihan ok toimintaa. Sosiaalistaa nuoren Suomen yhteiskuntaan. Mitä vikaa viinassa ja röökissä muka on? Mitä?
123
Oletkohan nyt tosissasi vai et..?
Noh mitäs vikaa meidän laillisissa myrkyissä voisi ollakkaan?No ei perkele yhtään mitään!
Pikku esimerkki jälleen laillisista ja "turvallisista" lääkkeistämme ja muista valtion tarjoamista rohdoksista.
Olen kohta kolme päivää litkinyt codesan-comp merkkistä yskänlääkettä.Joillekkin jo nimi saattaa kertoa jotain.Laittaessani lääkkeen nimen googleen löysin tarinan lääkäristä joka oli jäänyt koukkuun kyseiseen litkuun, ja määrännyt muutaman vuoden aikana itselleen sitä 41.5L.
Kertooko tämä sinulle mitään?
No en odottanutkaan, että kertoisi sinulle, mutta ehkä jollekkin muulle kyllä.
Koita sinäkin vaan herätä sieltä systeemin "turvallisesta" kehdosta ja ala ajattelemaan !OMALLA! päälläsi.
Anteeksi jos aiheutin päänvaivaa...
123
Ei ole mitenkään ihme jos tuohon koukkuun jää, sisältää Kodeiinia (opiaatti) ja lisäksi vielä efedriiniä (piriste).
Paljonko sä sitä yskänlääkettä sitten olet juonut kolmen päivän aikana ? Ootko ottanut 3 x 10 ml vai juonut pullon kerrallaan ? Eihän se 200 ml pullo riitä normaaliannostuksellakaan kuin noin 7 päivän kuuriksi. Tätä Codesan Comp yskänlääkettä on aika vaikea saada lääkäreiltäkin ja apteekissa ottavat reseptin pois pullon annettuaan.
Lisäksi tämä on niitä harvoja yskänlääkkeitä joissa on vielä yskään tehoavia aineita mukana.
No sitä on tullu litkittyä sen verran, mitä arvon lääkäri määräsi eli 3x10ml päivässä.Sain vielä jostain syystä puolen litran lekan sitä, että riittää vaikka jälkipolvillekkin :) no ei kai nyt sentään.
Reseptin ottivat joo heti talteen sen kummempia kyselemättä.Kodeiini vaikuttaa suoraan aivojen yskäkeskukseen ja toimii taatusti.Ei kyllä ees uskois, että puhuu yskänlääkkeestä.Sen verran hurjia on aineet tässä liman irroittajassa.
Käytä sen aikaa kun että yskä helpottaa ja loput talteen seuraavan yskän varalle. Efedriiniä on useissa nuhalääkkeissä ja niihin ei minusta riippuvuutta synny. Kodeiiniin voi tulla ihan oikeakin riippuvuus mutta tuskin nyt muutaman päivän käytöstä. Itselläni ei ollut ainakaan mitään vaikeuksia lopettaa tuon yskänlääkkeen käyttöä. Oikeaan riippuvuuteen pitäisi varmaan käyttää sitä muutama pullo yhtämittaa. Taitaapi vielä olla jos menee lääkäriltä nimenomaan pyytämään codesan comppia niin sitä se ei taatusti kirjoita.
Ottamatta sen tarkemmin kantaa hyötyjän ikään ja kypsyystasoon muutenkaan, totean tämän olevan totta hyvin monessa kodissa tässä maassa.
Se on oikeasti valitettavaa, koska sallimalla nuorelle päihtyminen, hänet opetetaan tiedostamatta rakentamaan elämänsä päihtymisen ympärille. Lopputulos on joka viikonlopun kännissä ördaava räkänokka, joka luulee olevansa *tun kova, voittamaton ja kuolematon -tasan niin kauan kunnes käy urputtamaan liian isolle kaverille, jonka tehtäväksi siis jää pikkuisen piekseminen lasarettikuntoon.
En tiedä mitään vastenmielisempää kuin varhaisteini joka hyppii silmille nousuhumalassa. Tai itseasiassa tiedänkin. Se on se, että tämä yhteiskunta SALLII tämän toiminnan.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Noh. Itse uutenavuotena menin naimisiin kihlattuni kanssa. Päihteet eivät meidän perheemme jouluun ja juhlimiseen kuulu vaikka itse joskus polttelenkin sitä hamppua... Joten juhliminen sujui pienellä vierasmäärällä lämpimissä tunnelmissa ja kaikilla oli oikein kivaa.
15v veljeni tuli illalla kotiin ja oli vähän omituinen. Luulimme ensin että hän olisi ottanut viinaa kavereidensa kanssa koska nuorempi veli oli puhunut jotain sellaista. Vähän myöhemmin kävi ilmi että asia ei ollut ihan niin; eräs veljeni kavereista - niistä joiden kanssa vanhempani ovat häntä kieltäneet olemasta - oli juonut sinä päivänä viinaa ihan hillittömän määrän ja oli sammunut jonnekin metsään. Veljeni kertoi tämän häpeillen ja itkien koska oli huolestunut tuosta kaveristaan.
Koska olen perheessäni ainoa kunnossaoleva mies oli automaattisesti minun tehtäväni lähteä etsimään tuota nuorta. Olisin ainoa joka häntä jaksaisi siirrellä jos niikseen tulisi. Joten oli pakko suudella pari tuntia vanha morsian jäähyväisiksi jä lähteä tekemään sitä mikä on oikein.
Siispä autoon ja autolta metsään, veljeni kertoman mukaan sillä kadonneella ei ollut edes kunnolla vaatetta päällä. Hän oli yrittänyt meillepäin mutta kuukahtanut matkalle, oli ehtinyt kertoa suunnilleen missä on ennenkuin kännykästä loppui virta. Poika oli ollut niin sekaisin viinasta että oli lähtenyt kotoaan täysin väärään suuntaan vaikka oli käynyt meillä usein. Vaelsimme viitisentoista minuuttia suurempia polkuja aluella ja löydimme hänet makaamassa hangesta. Liikuntakyvyttömänä ja kohmeisena.
Annoin hänelle pitkän takkini. Poika ei pysynyt tolpillaan mutta oli jotakuinkin tajuissaan ja vastaili kysymyksiin. Jouduin kantamaan hänet metsästä. Jossain vaiheessa hän oksensi päällenikin. Tuttu haju, taisipa olla Pink Cat-likööriä.
Veimme pojan kotiinsa jossa hänen huolestunut isänsä otti pojan vastaan.
Sitten pääsimme tuoreen vaimoni kanssa viettämään hääyötä.
Ajatuksiani asian tiimoilta:
Vanhempani ovat olleet veljelleni vihaisia siksi koska hän liikkuu "väärissä porukoissa". Itse näen asian niin että ellei kunnon perheemme poika olisi ollut tuossa huonossa seurassa sinä iltana ei kukaan välttämättä olisi tiennyt että tuo nuori on sammunut metsään. Veljeni - jolla jon arvostelukykyä - pelasti läsnäolollaan ja vastuunkantamisellaan kaverinsa hengen. Jos hän ei olisi tuntenut tuota nuorta olisimme ehkä lukeneet tapauksesta ensi viikon paikallislehdestä otsikolta "Nuori kuoli hankeen" alta.
Ehkäpä hyvin ihmisten ei pidäkään erottaa itseään "huonoista" ihmisistä? Ehkäpä hyvien ihmisten ja hyvän elämän - vastuunkannon - esimerkki opetetaankin esimerkin kautta? Esimerkkinä ei voi olla jos lukitsee toiset ulos elämästä eikä ole heidän keskuudessaan.
Toinen, suuttumuksen tunne, tulee siitä viinatouhusta. Ei minua se haittaa että joudun naimisiinmenemisiltana kantamaan humalaista teiniä metsästä. Sillä on syy, se on oikein. Eikä sekään vituta että vaatteeni ovat oksennuksessa. Ne voi pestä. Mutta minua raivostuttaa se kuinka nuorille esitellään alkoholikulttuuria. Se kuinka ihmiset jatkavat näiden tapojen opettamista lapsilleen. Ei sillä nuorella ollut varmaan tietoa että mikä on sopivasti ja mikä on liikaa. Kuka sen olisi hänelle kertonut? Sälli tiemmä oli aikaisemminkin juonut - kokeillut - mutta kukaan ei ollut kertonut hänelle faktoja.
Missä oli valistus ja turvaoheet? Annetaanko niitä alkuunkaan nuorille... vai lähetetäänkö linnunpojat matkaan vain ohjeella "Jos juotte se on oma asianne.". Mikä helvetti ajaa tämän kulttuurin suvaitsemaan sitä että avoimesti edistämme tuon alkoholinkäytön leviämistä? Ovatko ihmiset niin tyhmiä että eivät tajua että me opetamme myös lapsemme tekemään omia typeryyksiämme? Näinkö vähän me lapsiamme rakastamme että ... kenties tunteaksemme itse paremmuutta ... annamme heidän toistaa virheitämme emmekä edes yritä tosissaan vaikuttaa asiaan?
Se vaikuttaminen ei lähde siitä että sanomme "Ei saa". Vaan se lähtee esimerkistä - omasta elämästämme. Olisiko aika ottaa yhteiskunnallista vastuuta tästä alkoholipelleilystä ja alkaa tekemään oikeita päätöksiä vaikka se sitten tarkoittaisi että oma suu välillä kuivuukin. Onko se liian suuri uhraus muka - ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä oikein? Niin kansalaisvaikuttamisessa, äänestyskäyttäytymisessä kuin myös siinä pulloon tarttumisen hanakkuudessa ja siinä millaista esimerkkiä näyttää muille - kuin myös siinä että puuttuu epäkohtiin?
Iso hatunnosto sinulle pyyteettömästä osallistumisestasi tämän nuoren hengen pelastamiseen. Sinulla on oikeasti asenteet kohdallaan. Vaimosi on onnekas nainen.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta