Vaikka yksityiskohtaista selostusta Kekkosen teoista sisällissodassa ei ole kirjoitettu, maine nuoren miehen raisuudesta on silti jokaiselle tuttu. Puukkotappeluun on väitetty kariutuneen miehen armeijaurakin, liekö totta? Näistä pettymyksistä on sanottu johtuneen hänen myöhempi armeijanvastaisuutensa.
P-savolaisen ja kainuulaisen kulttuurimaiseman kirjailijana tunnettu Eino Säisä kirjoitti viimeisessä elinaikanaan julkaistussa esseekokoelmaassa "Kevättä kohti" myös Kekkosesta.
Kirjailija sanoo, että Haminan vallien tapahtumat tunnetaan kyllä.
Mutta kirjan nimeä kantavassa esseessään hän jatkaa
"Mutta kun se ei ollut ainoa kerta... Tapana oli kutsua teloituskomppania jostakin ulompaa, täällä se kävi Kajaanista. Iisalmessa ei olisi ammuttu kuin yksi kuolettava laukaus, jos vieraspaikkakuntalaiset eivät olisi tulleet jakamaan oikeuttaan, tuon yhden ampui eräs maalaiskunnan mies. Paikalliset johtomiehet niin valkoisten kuin punaistenkin puolella tekivät kaikkensa välttääkseen veritöitä. Alkuun punaisten ollessa voitolla tänne tuli runsaasti venäläistä sotaväkeä, heidän hillitsemisessään paikallisilla punaisilla johtomiehillä oli tekemistä, mutta he onnistuivat -- yhteys vastustajien johdon välillä pelasi hyvin. Puolestaan myöhemmässä vaiheessa valkoiset tekivät kaikkensa väkivaltaisuuksien välttämiseksi ja he olisivat onnistuneet ellei Kajaanista olisi tullut eräs ylitarmokas nuori mies teloitusryhmänsä kanssa ja sitä että hän näin teki -- tuli sekoittamaan parhaimman mahdollisen kuvion -- eivät nämä tuntemani entiset valkoiset vanhat miehet antaneet hänelle ikinä anteeksi. Muistelmissa ei Iisalmen veritöistä ole mainintaa."
Uinon kirjassa toistetaan Kekkosen unohdus tai muistelmat suurimmaksi osaksi haamukirjoittaneen Paavo Haavikon vaikeneminen. Iisalmen tapahtumat kuitataan rivin mittaisella maininnalla siitä, että Kuopion valtauksen jälkeen paluumatkalla Kajaaniin olleet voittoisat valkosotilaat vangitsivat 9.2. 1918 Iisalmen punapäälliköt.
Kirjailija Säisä ei pätevän historiantutkijan tavoin tuomitse, vaikka ei hyväksykään:
"Juho Kekkosen rauhattomuus periytyi pojassa ylikorostuneena toimintatarmona, luonnollisesti sen suunta tuossa iässä oli kontrolloimatonta."
Suuntautumatonta nuorukaisen toimintatarmoa näkyy ehkä siinäkin, että Kajaanin suojeluskunnan vs. päällikkönä Kekkosen nimi seisoo monissa papereissa, joissa punaisia tai punaisiksi arvioituja passitettiin vankileireihin.
http://sedis.blogspot.fi/2004/12/milloin-urho-kekkonen-sai-silmlasit.html
P-savolaisen ja kainuulaisen kulttuurimaiseman kirjailijana tunnettu Eino Säisä kirjoitti viimeisessä elinaikanaan julkaistussa esseekokoelmaassa "Kevättä kohti" myös Kekkosesta.
Kirjailija sanoo, että Haminan vallien tapahtumat tunnetaan kyllä.
Mutta kirjan nimeä kantavassa esseessään hän jatkaa
"Mutta kun se ei ollut ainoa kerta... Tapana oli kutsua teloituskomppania jostakin ulompaa, täällä se kävi Kajaanista. Iisalmessa ei olisi ammuttu kuin yksi kuolettava laukaus, jos vieraspaikkakuntalaiset eivät olisi tulleet jakamaan oikeuttaan, tuon yhden ampui eräs maalaiskunnan mies. Paikalliset johtomiehet niin valkoisten kuin punaistenkin puolella tekivät kaikkensa välttääkseen veritöitä. Alkuun punaisten ollessa voitolla tänne tuli runsaasti venäläistä sotaväkeä, heidän hillitsemisessään paikallisilla punaisilla johtomiehillä oli tekemistä, mutta he onnistuivat -- yhteys vastustajien johdon välillä pelasi hyvin. Puolestaan myöhemmässä vaiheessa valkoiset tekivät kaikkensa väkivaltaisuuksien välttämiseksi ja he olisivat onnistuneet ellei Kajaanista olisi tullut eräs ylitarmokas nuori mies teloitusryhmänsä kanssa ja sitä että hän näin teki -- tuli sekoittamaan parhaimman mahdollisen kuvion -- eivät nämä tuntemani entiset valkoiset vanhat miehet antaneet hänelle ikinä anteeksi. Muistelmissa ei Iisalmen veritöistä ole mainintaa."
Uinon kirjassa toistetaan Kekkosen unohdus tai muistelmat suurimmaksi osaksi haamukirjoittaneen Paavo Haavikon vaikeneminen. Iisalmen tapahtumat kuitataan rivin mittaisella maininnalla siitä, että Kuopion valtauksen jälkeen paluumatkalla Kajaaniin olleet voittoisat valkosotilaat vangitsivat 9.2. 1918 Iisalmen punapäälliköt.
Kirjailija Säisä ei pätevän historiantutkijan tavoin tuomitse, vaikka ei hyväksykään:
"Juho Kekkosen rauhattomuus periytyi pojassa ylikorostuneena toimintatarmona, luonnollisesti sen suunta tuossa iässä oli kontrolloimatonta."
Suuntautumatonta nuorukaisen toimintatarmoa näkyy ehkä siinäkin, että Kajaanin suojeluskunnan vs. päällikkönä Kekkosen nimi seisoo monissa papereissa, joissa punaisia tai punaisiksi arvioituja passitettiin vankileireihin.
http://sedis.blogspot.fi/2004/12/milloin-urho-kekkonen-sai-silmlasit.html
Vastaukset 22
Vanhimmat
>>>Puolestaan myöhemmässä vaiheessa valkoiset tekivät kaikkensa väkivaltaisuuksien välttämiseksi ja he olisivat onnistuneet ellei Kajaanista olisi tullut eräs ylitarmokas nuori mies teloitusryhmänsä kanssa ja sitä että hän näin teki -- tuli sekoittamaan parhaimman mahdollisen kuvion -- eivät nämä tuntemani entiset valkoiset vanhat miehet antaneet hänelle ikinä anteeksi. Muistelmissa ei Iisalmen veritöistä ole mainintaa.">>>
Siis Kekkikö?
"Sisällissodan jälkiselvittelyissä Kekkonen osui Haminan valleille, kun teloituskomppaniaa koottiin. Oman todistuksensa mukaan hänet pakotettiin komppanian käskijäksi.
- Poskelle, laukaise, hän muistaa sanoneensa.
Omaelämäkerrallisessa Vuosisatani-teoksessa Kekkonen väittää, etteivät Haminan muistot lakanneet häntä piinaamasta:
»Se, mitä keväällä 1918 Haminan valleilla tapahtui taikka se, mitä minulle siellä silloin tapahtui, ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan, vaikka olenkin sitä häädellyt pois mielestäni.
Erikoista on ollut se, että milloin minulla on ollut vaikeuksia, epäonnea, vastoinkäymisiä ja mielipahaa, on mieleeni noussut voimakkaasti tämä Haminan tapahtuma kuin painajainen.
Voin ehkä jo tässä vaiheessa sanoa, että moneen minun yleisestä mielipiteestä joskus hyvinkin kauas vasemmalle päätyneeseen kannanottooni on ratkaisevassa määrin vaikuttanut tuo onneton päivä Haminassa».
Kekkosen omia tuntoja ei käy kiistäminen, mutta kokonaan toinen asia on, tarvitsiko hänet määrätä teloittajaksi.
Kymenlaaksolainen vapaussoturi Toivo Ahonen kertoi toisenlaisen totuuden julkaisemattomassa haastattelussa vuonna 1993. Veteraanin todistuksen mukaan Kekkonen »itse ilmoittautui tuohon ikävään tehtävään». Ahosta ja muita vapaussotureita oli sapettanut, kun he olivat lukeneet Kymen Vartiolehdestä presidentin version tapahtumista. Heidän mielestään se oli ollut hävyttömästi siloiteltu.
Kaikki Haminan teloituskomppanian miehet ovat jo kuolleet. Poissa on myös Veikko Vennamo, joka väitti, että Kekkonen olisi ilmoittautunut vielä toiseen teloitusryhmään Iisalmen lähistöllä.
- Olin nuorena hyvin sotaisa, Kekkonen on myöntänyt.
Kuvaan nuorukaisen kuvaan sopii myös järkyttävä silminnäkijäkuvaus, jonka Aunuksen retkelle osallistunut rakennusurakoitsija Einari Kangas kertoili nuorelle kuulij alleen Pentti Ervastille ja tämän tovereille kesällä 1956.
Kankaan mukaan Kekkonen olisi ollut läsnä teloituksessa myös Aunuksessa, heinäkuussa 1919.
Retkikuntaa johti Väinö Havas, heimointoilija, josta myöhemmin tuli Kivijärven kirkkoherra ja ainoa kansanedustaja, joka osallistui rintamalla talvi- ja jatkosotaan. Havaksen kohtaloksi koitui tuupertua tarkka-ampujan luotiin vuoden 1941 vastahyökkäyksessä.
Retkeläiset ryöstivät matkan varrella ehtoollisviinit Aunuksen kirkosta. Kun kukaan ei tunnustanut, joukosta arvottim kaksi teloitettavaa. Toinen oli Viktor Ervasti, komea, kookas nuorukainen.
Onnettomat uhrit suljettiin riihen hämärään, jossa he saivat lähettää omaisilleen viimeiset viestit.
»Ei täällä tunnu lakia olevan. Jos olis, niin ei minuakaan olisi ammuttu. Se oli arpa, joka määräsi. Minä kiroon sen, jonka takia minä joudun tähän ammuttavaksi», kirjoitti teloitetuista toinen, vasta 18-vuotias Yrjö Saarenpuu.
Teloitukset pantiin toimeen aamunkoitteessa. Kun Havas tivasi vapaaehtoisia, ensimmäisenä olisi Kankaan kertoman mukaan ilmoittautunut Urho Kekkonen.
- Kurittomuutta joukoissa, Havas kuittasi päiväkirjaansa.
Teloitusten jälkeen Havas palautettiin kotimaahan.
Voisiko tämä hirveä kertomus olla totta? Ainakin Pentti Ervasti, tämän kertomuksen lähde, muistaa setänsä tarinan uskottavasti ja ilman aukkoja. Hän on myös käynyt läpi arkistojen asiakirjoja, joita hänen mielestään on sormeiltu. Niistä puuttuvat teloittajien ja teloitettujen nimet sekä kaikki tiedot koko teloituksesta. Tarinan päähenkilöistä vain Einari Kangas, alkuperäinen kertoja, löytyy pienistä sinisistä vihkoista, joihin listattiin retkikunnan jäsenet.
Urho Kekkonen oli omien merkintöjensä mukaan noihin aikoihin Kajaanissa sotilasetsivänä, jonka tehtävänä oli kuulustella Itä-Karjalan pakolaisia. Hänen ei tiedetä edes käyneen paikalla Aunuksessa.
»Menetkö Aunukseen? Ystäväiseni, mene vielä kun rinnassasi on sankarin sydän, kun oikea asia, ihanteet, sanoisinko, velvoittavat!», luokkatoveri Emilia Lyytikäinen oli kirjoittanut Kekkoselle.
Ervasti on varma asiastaan. Hän tietää lisäksi, että yksi retkeläisistä kirjoitti tapahtumista muistelmat ja lähetti ne kustantajalle, mutta niitä ei koskaan julkaistu.
"
Teloitus esimies Kekkonen on harva oikeistolainen, jolle sodat opetti ja koulumaailma itsenäiseen rehellisyyteen, Paasikivi johtotähtenä.
Se oli silloinkin kuin nyt, olla erimieltä sotahullujen kanssa !?
Kouluissa Kekkosen aikaan, ihannoitiin sankarivainajuutta korkeimpana saavutuksena !
Kyläkoulussa sinä vanha juoppo kävit, Kekkosen ja Virolaisen tuottavilta ihmisiltä varastamilla rahoilla.
Varastiko Urkki aidon kasakan tavoin Viipurissa tappamiensa omaisuyden, kansalta varastettiinkin atamaanin hirmuvaltana rahat maaseudulle.
Eiköhän ne punikit olleet, Suomen varastetuilla rahoilla vietämässä makeaa elämää, paettuaan, hävittyään sisällissotaansa Venäjälle.
Älä nyt noin vaahtoa, kun itse pyövelikin katuu muistelmissaan tekosiaan.
Sodan jälkeistä kostamista se oli Haminassa, epäiltiin ja annettiin pikatuomioita.
Haminan lisäksi Iisalmi ja montako muuta paikkaa, joissa mielivaltaa toteutettiin Kekkosenkin toimesta? Mutta kääntyi Kekkosenkin takki ja "ryssän vihassa" vaihtui ryssän pelkoon.
"
”Jos pääsisin niin pitkälle, että voisin Suomen osalta ehdottaa, että armeija on lakkautettava ja lyhytaikainen miliisipalvelu osalle nykyisiä asevelvollisia järjestää.” Tämän lähes äärimmäistä pasifismia heijastelleen merkinnän Kekkonen kirjoittaa päiväkirjassaan 23.9.1976. Kekkonen päätyi arvioon, että ”Naton puuhastelu” Norjassa oli ongelma, ei niinkään Neuvostoliiton varustautuminen."
"
Oho
Yksi on kuitenkin esillä eli kauna armeijaa kohtaan. Se johtui tekijän mukaan alun perin siitä, ettei Kekkosen päässyt aikanaan upseerikoulutukseen puukkotappelun vuoksi. Tätä kostettiin koko virkauran ajan armeijalle. Kekkonen antoi lisäksi venäläisten häpäistä ylipäällikkö Mannerheimia, todistelee Hyvärinen pitkin matkaa.
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/1.syyskuu/ukk33500.htm
Jonkun tutkijan pitäisi kirjoittaa Kekkosen muistelmien vastapainoksi Kekkosen unohdukset.
Yhtään tarpeetonta tuomion toteuttamista ei tehty.
Sittenhän Kekkonenkin olisi huoleti voinut muistaa asiat paremmin.
Niin. Kaipa jokaisen mielivaltaisen murhankin joku tarpeelliseksi katsoi. Ainakin murhaajat itse. Mutta turha sanoa, että tuomiot olivat oikeutettuja, koska piti väsätä jopa taannehtiva laki, jolla murhaajien teoille annettiin oikeutus jälkikäteen.
En oikein saa tolkkua tästä kirjoituksesta ja 12 vuotta vanha lähdekin on outo.
Ajankohtainen asia sikäli, että perussuomalaiset näyttävät tekevän Suomeen uutta sisällissotaa.
Kysymys kuuluu vain, ovatko persut niin hulluja?
Kepulien ankara viha kaupunkilaisia kohtaan, suorastaan julma. Urkki kävi tuota sotaa Saksan hävittyä Stalingradissa 'linjojen takana' kotona nuolemalla neukun peppaa ja kurittamalla työläisiä. Työläiset paimennettiin 'muovitaloihin' ja niiltä lypsettiin rahat paliskuntien ja lahtarien antamien perintötilojen tukemiseen. Kieltämättä melko rodunjalostunut maalaispoika tuo Urkki. Kepulien pitäisi noudattaa spartalaisia oppeja sitten epäonnistuneissa Kärnän ja Kurvisen tapaisissa rotuvalioissa. Kärnässä ei Kekkosen kanssa ole muuta yhteistä kuin kalju päälaki.
Kaikenlaista roskaa joku viitsiikin kirjoittaa. Kekkosella oli menneisyytensä, mutta hän otti siitä oppia. Hänestä tuli rauhan ja yhteiskuntasovun takuumies: KOKO KANSAN PRESIDENTTI..
Kekkonen ei todellakaan ollut koko kansan presidentti.
Oli pelkästään suomalaisten presidentti.
Kokoomuskin oli lopulta Kekkosen takana. Samoin SDP. Vain pieni vähemmistö ei häntä kannattanut:Vennamo, Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth. Lisäksi joku hassu kansallissosialisti. Siinä ne vastustajat olivat.
Esitys upposi ainoastaan sinunlaiseen idioottiin. Maalaisliitto/kepun isännät ovat aina taitavasti manipuloineet ruotsinkielisiä hörökorva hevosnaama virkaveljiään ja hämäläistä maattomasta maanomistajaksi nousseita tyhmiä nousukkaita.
30 prosenttia kansasta EU lopulta enää äänestänyt Kekkosen näivettävän paskan takia. Onhan se melkoinen saavutus pistää kommarit nuolemaan kulakin persettä. Millä tavalla Sinisalo selitti omilleen tukensa kulakin 'rauhanpolitiikalle', jos kulakit oli tarkoitus pistää kolhoosiin.
Pitää vielä Kapi lisätä etteis sinullekaan Kekkonen ollut presidentti näin jälkikäteen.
Kekkosta kunnioittava