DI Pekka Lehtonen kohottaa ruotsalaisuuden päivän kunniaksi K-U puheenvuorossa maljan suomenruotsalaisille yleensä ja jatkosodan Tienhaaran taistelun kunniaksi erityisesti. Ensimmäiseen maljaan minunkin on helppo yhtyä, vaikka olen suomenruotsalaisista kollektiivina (en siis yksilöinä) elokuvaohjaaja Jari Halosen kanssa samoilla linjoilla. Halonen esitti ajatuksiaan eilen Yle Radio 1 kultakuumeessa. Ohjelma on kuunneltavissa Yle areenassa 5.12.2012 asti http://areena.yle.fi/radio/1667489. Toiseen maljaan on syytä ripotella hieman suolaa, sillä ruotsinkielisten sotahommat rintamilla menivät useimmiten poskelleen. Niitä on yritetty pestä puhtaammiksi monin keinoin. Puolustusministerinä Olle Norrback kirjoitutti jatkosodan moniosaisen historian uusiksi, jotta pehmennettäisiin heti sodan jälkeen kirjoitetun historiateossarjan antamaa kuvaa suomenruotsalaisista rintamajoukoista. Åke Lindman sai miljoonia euroja suomenruotsalaisilta säätiöiltä ja Ruotsista tehdäkseen kaksi elokuvaa suomenruotsalaisten sotahommista. Kummastakaan ei tullut menestystä ja Lindman sanoikin Ilta-Sanomissa - "Olen jotenkin pettynyt siihen, etteivät ihmiset lähde katsomaan ruotsinkielistä elokuvaa. Ruotsinkieli on myrkkyä monille. Jos kukaan ei mene katsomaan elokuvaa, niin ei ole järkeä tehdä. Olisimme toivoneet, että Etulinjan edessä olisi menestynyt paremmin, Lindman manailee." Suomalaisten kollektiivinen muisti on pitkä. Suomenruotsalaisten puolustustahto heräsi tosissaan vasta sotien jälkeen, kun piti torjua karjalaiset sotapakolaiset "pyhältä ruotsalaiselta maalta". Se onnistuikin heiltä erinomaisesti Ruotsin tukemana.
Mutta takaisin Tienhaaraan. Viipuri oli menetetty 20.6.1944 ja puna-armeija lähti 3 päivää myöhemmin uudelleen hyökkäykseen leveällä rintamalla painopisteenä Viipurin pohjoispuoli ja Saimaan kanava. Tienhaaraa oli sivuosassa kunnon vesiesteen takana, josta panssarit eivät päässeet yli. Suomalaiset joukot olivat jo asemissa, kun "Sekstiettan" otti suomenkielisen everstiluutnantti Alpo Marttisen komennossa vastuun. Venäläisten ylimenohyökkäys tyrehtyi suomalaisen tykistön tuleen ja JR61:n tappiot olivat vain 160 kaatunutta ja haavoittunutta. Koko jatkosodan aikana suomenruotsalaisten tappiot väestöosuuteen suhteutetuna olivat 50 % pienemmät kuin suomalaisten. Minulla on muutama hyllymetri kirjallisuutta Talvi- ja jatkosodasta, joten en ole pelkästään suomenruotsalaisen tulkinnan varassa.
Talan hessun taattua tekstiä.
Mutta takaisin Tienhaaraan. Viipuri oli menetetty 20.6.1944 ja puna-armeija lähti 3 päivää myöhemmin uudelleen hyökkäykseen leveällä rintamalla painopisteenä Viipurin pohjoispuoli ja Saimaan kanava. Tienhaaraa oli sivuosassa kunnon vesiesteen takana, josta panssarit eivät päässeet yli. Suomalaiset joukot olivat jo asemissa, kun "Sekstiettan" otti suomenkielisen everstiluutnantti Alpo Marttisen komennossa vastuun. Venäläisten ylimenohyökkäys tyrehtyi suomalaisen tykistön tuleen ja JR61:n tappiot olivat vain 160 kaatunutta ja haavoittunutta. Koko jatkosodan aikana suomenruotsalaisten tappiot väestöosuuteen suhteutetuna olivat 50 % pienemmät kuin suomalaisten. Minulla on muutama hyllymetri kirjallisuutta Talvi- ja jatkosodasta, joten en ole pelkästään suomenruotsalaisen tulkinnan varassa.
Talan hessun taattua tekstiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hurreista ei ole sotimaan.
Eihän sinunkaan esi-isistäsi ollut. Isoisäsihän tuli tunnetuksi siitä, että pakoili velvollisuuttaan ja ammuttiin lopulta sotilakarkurina. Isoäitisi puolestaan huorasi sekä venäläisten sotavankien että saksalaisten sotilaiden kanssa. Sillä tiellä äitisikin on tehnyt rahansa.
Kyllä hurria vituttaa, kun on Munsalan soutajien jälkeläinen.
Rusu- ja svekotahot pyrkivät härskisti uudelleenkirjoittamaan historiaamme ja etenkin sotahistoriaamme.
Syyhän on selvä eli rusujen huono sotakuntoisuus ja haluttomuuskin puolustaa maatamme.
Historian vääristely ei kuitenkaan ole helppoa. Internetiä ei voi sensuroida ja me kieliaktiivit tuomme AINA totuuden esiin.
Ko. uus-fennon (nimim. eehheeehehe) isoisä tuli tunnetuksi siitä, että pakoili velvollisuuttaan ja ammuttiin lopulta sotilaskarkurina. Isoäitinsä puolestaan huorasi sekä venäläisten sotavankien että saksalaisten sotilaiden kanssa. Sillä tiellä äitinsä on tehnyt rahansa, ja synnyttikin lopulta isättömän äpärän. No kukin tavallaan.
Myös rusupoliitikot olivat haluttomia puolustamaan maata! Ns. rauhanoppositio sodan aikana koko ajan kaivoi maata Suomen puolustuksen alta. Rusuja tuossa maanpetturi-ryhmässä oli puolet eli valtava yliedustus.